Irtipäästämisen taito

Vierailija

Lainaan tähän keskustelun aloitukseksi otteen "Hiljaisuuden Ystävät" - lehdestä:

"Anna meille - tarkoitan
älä ota pois.
Vaikeata lastesi
luopua ois."

Näin kirjoitti Eila Kivikk´aho runossaan Muuan isämeitä.
Vaikeudestaan huolimatta luopumista ei voi paeta, sillä
se koskee jokaista, oikeastaan kaikissa elämänvaiheissa.

Jotkut luopumiset ovat vähäpätöisiä ja kivuttomia, toisten
alle melkein luhistuu. Joku päästää irti vapaaehtoisesti ja
toinen vasta pakon edessä......

Ehkä voisimme täällä jakaa kokemuksia luopumisesta ja irtipäästämisestä.
Koko elämähän on tavallaan luopumista, mutta varsinkin näin vanhemmalla
iällä sen huomaa yhä useammin.

- Oili -

Kommentit (7)

Vierailija

Lauran laulu on kaunis ja sopii monenlaiseen "luopumiseen"....

Minuun "sattuu" kun aikuinen lapseni eroaa puolisostaan ja väistämättä en tapaa lastenlasteni toista vanhempaa
enää kovin usein....
Heillä on eroonsa syyt joista eivät kaikista varmaan vielä itsekään selvillä....

Minuun koski jo pitkän aikaa, kun näin lapseni "kipuilun",
hapuili jotain mitä ei itsekään osannut sanoiksi pukea...etsi..
tunsi puolisonsa välllä täysin "ventovieraaksi "," ei ole sama kuin avioituessa...."
huokaus...kuka pysyy samanlaisena kaikki vuodet? on sama kuin avioituessaan...?

Luovun kuitenkin , hiljaa, määrätietoisesta "kyllä Äiti tietää"-asenteesta....
minusta tuntuu , etten tiedä enää yhtään mitään, nykymaailmasta ainakaan,
enkä tyrkytä muinaismuisto-maailmaani nuoremmalle sukupolvelle...

En pidä tästä nykymaailmasta kovinkaan paljon.
Menneessäkään ei voi kuitenkaan -enää -elää...

Vanhat laulut kuitenkin lohduttavat :)
http://youtu.be/wxIiZJcbGWk

Vierailija

Anonyymille 19.04.2012 14:19
Kirjoituksesi on hyvä ja koskettava, minullekin omakohtaisia
tuntemuksia nuo kipuilut lasten parisuhteiden puolesta.
Täytyy koettaa muistaa, ettei äitinä tyrkytä omia ratkaisu-
mallejaan heille. Jokaisella on oma tiensä.

Vierailija

Minun pitäisi oppia tunnistamaan elämäni "aikarosvot", voidakseni päästää niistä irti...
Tuntuu ettei nykyisin riitä tarmo minkään loppuuntekemiseen,
kaikki on "vaiheessa",
mitään ei saa aikaiseksi kuitenkaan ja huushollissakin täysi kaaos..

Onneksi asun yksin eikä ole muita sotkemassa, kyllä näköjään sinkkukin osaa olla Mestarisotkija :(

Vierailija

Irtipäästämiseen kyllä taitoa tarvittaan.. Koko tämä ihmisen elämähän
on luopumista ja irtipäästämisen harjoittelua. On luovuttava pienistä
ja välillä suuristakin asioista. Terveydestä (ainakin ajoittain),
ihmisistä - rakkaistakin, työstä, kodista...lista on kai loputon.
Mutta vaikeidenkin luopumisten jälkeen useimmiten avautuu ovi johonkin
uuteen. Kiitollinen mieli ja usko siihen, että kaikilla eteeni tulevilla
asioilla ja tapahtumilla, uusien ihmisten kohtaamisillakin, on tarkoitus,
auttavat hyväksymään pakolliset irtipäästämiset.
Mitään ei tapahdu sattumalta.

Vierailija

*Mitään ei tapahdu sattumalta.*
-metka ajatus....

Itsekin voi siis hieman vaikuttaa tapahtumiin,
edes hiukan...

Ja tapaturmia/onnettomuuksia sattuu vähemmän
kun on huolellisempi/harkitsevampi...

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei,
Jokainen päivä on uusi luopuminen edessä, kenellä mistäkin, mutta kaikki ovet eivät lukkiudu viimeistä kertaa, moni uusikin saattaa avautua edessämme, kunhan vain huomaamme katsoa eteenpäin. Toivottavasti oivallamme tämän, ennen kuin elämän ja kuoleman majesteetin miekka niittää satoaan kohdallamme.
Iloa ja valoa jokaisen huomiseen toivoo Aluisa

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat