Kommentit (10)

Vierailija

Puu seisoo elämässä tiensä reunassa, kuin ihminen
välillä tyhjänä, riisuttuna, odottamassa uutta.
Ehkä arjen harmauteen hukehtumassa!
Voi rinnastaa puun tarinaa ihmisenä olemiseen.
Kun asiat on pielessä, käperrytään kokoon, suojaudutaan.
Toivoa ei ole mentetty, kasvu haluaa suunnata sinne
mistä löytää aitoa, kuin lapsen ilo.

Vierailija

Maasta se pienikin ponnistaa, niin kuin tämä
pieni tuomipuu "varrella virran".

Tämä on viime keväänä kuvattu.

(Kevään puistahan täällä puhuttiin?)

Vierailija

Kalevalasta löytyy metsän ylistystä:

"Kuuna paistoi kuusen oksat,
Päivänä petäjän latvat,
Metsä haiskahti me`elle,
Simalle salo sininen,
Ahovieret viertehelle,
Suovieret sulalle voille."

Vierailija

Lainaus:
Anonyymi 15.04.2012 10:55
Ompa hauskasti ymmärretty, runo kevään puun, arvostelu!

Eihän tuossa aloituksessa ollut mitään mainintaa, että kyseessä
olisi "runoarvostelu". Tietenkin ymmärrettiin, että yleisesti
ottaen puhutaan kevään puista :-)

marjutti
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Kevään puusta on minulle runollisuus kaukana.
Joka kevät salavan kuivuneet oksat on aikamoinen riesa.
Keräilen niitä talven mittaan samaan kasaan,on vähän mukavampi sitten kerätä ne pois kerralla.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:
Anonyymi 15.04.2012 10:55
Ompa hauskasti ymmärretty, runo kevään puun, arvostelu!

Eihän tuossa aloituksessa ollut mitään mainintaa, että kyseessä
olisi "runoarvostelu". Tietenkin ymmärrettiin, että yleisesti
ottaen puhutaan kevään puista :-)

Ei haitanne! Ketään! Hauskaahan tämä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat