Uusioparisuhde pettymys

Ikämies

Molemmat varttuneita, eronneita ja toiselle kierrokselle yhdessä lähteneitä. Muutama kuukausi mennyt. Eikä näytä hyvältä. Jouduin luopumaan paljosta yhteenmuuton vuoksi. Kaikki ystävät ja sukulaiset jäivät. Jouduin uusiin kuvioihin
ja sopetumaan paljoon. Tarpeettomaksi en tunne itseäni, sillä tekemistä riittää. Rahat vaan ei tahdo riittää. Vaatimuksia
ja huomauttelemista paljon puolison taholta. Ei seksiä lainkaan näinä kuukausina. On kovin karua ja ankeaa. Haaveilen
jo siitä, että pääsisin muuttamaan pois ja nauttimaan omasta elämästä. Mitähän minun pitäisi tehdä? Jos yritän vain sopeutua ja sinnitellä, pelkään että riudun ja sairastun. Miten jouduinkaan tähän loukkoon?

Kommentit (12)

Vierailija

Ajattelet nyt omaa terveyttäsi ja elämääsi jota haluat elää, omalla laillasi.

Kukaan ei saa toiselta minuutta viedä. Luopumalla omista tarpeistaan, sopeutumalla toisen ihmisen elämään, niin kuin sinulle näyttää käyneen.

Ei rakkaudettomassa suhteessa ole kenenkään tarkoitus jaksaa. Lähde pois. Oli väärin heti muuttaa yhteen, noin ajattelen tekstistäsi.

Vierailija

Ikämies, hanki heti oma asunto johon muutat ja  ala nauttimaan elämästäsi. Seuraa ja kivoja juttukavereita löytyy varmasti tarvittaessa. Hyvää jatkoa.

Vierailija

Nainen saattaa ajatella miehestä vain ns. remonttireiskana. Olen kuullut, että noin monesti on. Mutta miehelle neuvoksi, että tutustuisi ensin elämään jota nainen on kodissaan ehdottanut, ottaisi selvää mihin joutuu, ennekuin tekee päätöksen, eikä anna helpon seksin sumentaa aivojaan.

Varmasti on naisia jotka mielihyvin lähtevät miehen elämään mukaan, mutta jokaisen on muistettava pitää huolta myös itsestään, eikä uhrata itseään ja koko elämäänsä toisen osapuolen tahtoon. Yleensä ihminen, nainen kunnioittaa miestä joka on aloitteellinen kaikessa elämässä.

Jos on nainen aloitteellinen ja sosiaalinen,  kyllä hän odottaa ja haluaa sitä kumppaniltaankin.

Parisuhde mielestäni tarkoittaa juuri sitä, että tehdään asiat yhdessä suunnitellen ja toimien. v.

Vierailija

Ei tuo aloitus kuulu edes uskottavalta. Ei muutamassa kuukaudessa tilanne tuollaiseksi mene. Taitaa olla provo koko juttu.

Jos ei ole, muuta omillesi.

Vierailija

Itse en muuttaisi enää näin ikäihmisenä mistään hinnasta kenenkään miehen kanssa yhteen asumaan. Meillä jokaisella on jo omat tapamme ja virheemme, jotka korostuvat asuessa saman katon alla. Voihan sitä silti seurustella ja tapailla asuen molemmat omillaan,  tarvittaessa voi vetäytyä omiin oloihinsa. Elämän ehtoo on liian lyhyt ja huonoon suhteeseen ei kannata jäädä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei tuo aloitus kuulu edes uskottavalta. Ei muutamassa kuukaudessa tilanne tuollaiseksi mene. Taitaa olla provo koko juttu.

Jos ei ole, muuta omillesi.

Samaa mieltä,ei ole uskottava keskustelun aloitus ollenkaan.

Vierailija

Jos tunnet olosi vaikeaksi, kannattaa lähteä mahdollisimman pian. Minä elin 23-vuotta suhteessa miehen kanssa joka oli eronnut - ei ollut helppoa. Hän nukkui pois, nyt on olen selvinnyt surusta ja siitä paineesta. Sen opin, että jos vielä löydän ystävän, toivottavasti häneltä on kuollut puoliso, kuten minulta, niin ei entiset puolisot "kummittelen" kummankaan elämässä.

Eveka

Hilta-Tilta

Ikämies. Kerro puolisollesi miltä sinusta tuntuu! Äläkä anna kohdella itseäsi huonosti. Ole armollinen itsellesi ja hyväksy tilanne ja virheesi. Mieti mitä sinä itse haluat elämältäsi ja onko uusi suhde hyväksi sinulle. 

Kaikkea hyvää sinulle.

Vierailija

Ikämies, kuin miehet yleensä on tunteistaan puhumaton. Varoo sanojaan, kokee puolisonsa syyllistävän. On mies joka ei pysty rakastamaan, rakastelemisesta puhumattakaan, ei muuta kuin itseään, on itsekäs ja omaa hyväänsä kaikessa ajatteleva, laskelmoiva. Syyttäköön itseään ja keplotelkoon itsensä irti naisesta jolle on vain renki.

Nainen 50v

Minulla on myös kokemusta samasta tilanteesta. Pakenin puolen vuoden jälkeen. En usko, että olisin enään hengissä jos olisin jäänyt. Lähde pois ja aloita uusi elämä!

Vierailija

Eihän aloituksessa mainita kuinka kauan seurustelivat, vain että muutama kuukausi on mennyt muutosta. Kerronpa oman kokemukseni. Seurustelimme ja kaikki oli ihan mukavan tuntuista, päätimme että muutamme yhteen, on mukavampi, kumpikaan ei halunnut yksin elää koko loppu elämää.

Vaikeuksia tuli heti. varsinkin naisen puolelta. Mutta puhumalla ollaan selvitty siitä. ja kas kummaa se nalkutus ja räksytys oli vain pelkoa, ahdistusta uudesta tilanteesta, samoin miehen kummallinen itseensä vetäytyminen, puhumattomuus.

onneksi toisella oli valmiutta puhua ja etsiä apua lukemalla ja keskustelemalla.

Nyt olemme olleet jo vuosia rauhaisesti yhdessä, onneksi ei heitetty hyvää suhdetta pois alkuhankaluuden takia.

usein ei ymmärretä että kiukku, ärtymys tai puhumattomuus ovat vain pelkoa ja ahdistusta, miten tässä käy, ja sopeutumisvaikeutta.

Ainakin näin meillä. Ei kannata odottaa että kaikki sujuu heti kuin sormia näpsäyttämällä. Mikähän ihmisillä on kun luullaan että kun kaksi vierasta ihmistä menee yhteen niin kaikki olis heti valmista? mutta kun jaksaa yrittää, sovitella ja puhua yms. niin lopputulos on hyvä ja harmoninen suhde. itsestä se on usein kiinni, ei näe että itsessä olis jotain vikaa.

Esim. jos mies on liian alamainen, antaa kaiken periksi niin naisen kiinnostus taitaa loppua. Miehen pitää olla mies ja vaikka nalkutetaankin niin ei siitä saa hermostua.

Vierailija

Joo. Hyvä että joku tajusi, ettei me heti muutettu yhteen. Sitä edelsi yli 4 vuoden etäseurustelu.

Kiitos hyvistä neuvoista!

keskustelun aloittaja

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat