Elämää - ei sen enempää

Vierailija

Mistä tulen, mikä olen, minne menen ja ennen kaikkea kuinka teemme tulevaisuudestamme onnellisen.

Kommentit (15)

Vierailija

Aihe on mielenkiintoinen, mutta laaja. Yhteisenä vastauksena noihin neljään kysymykseen elämässäni sopii se, että
biologia on niissä kaikissa mukana koko ajan.

Vierailija

Alkueliöiden, nivelmatojen ja nilviäisten jatkumoa uskon minäkin olevani, ihmisen ja simpanssin kehityslinjojen eroaminen tapahtui noin.6 miljoonaa vuotta sitten. Perusinhimillisten ominaisuuksien juuret tutkijoiden mukaan löytyvät muualta eläinkunnasta - jo varhain ennen ihmistä. Sosiaalisena eläimenä tarvitsen myös toisia kädellisiä selviytyäkseni ja johon liittyy myös toisten huomioon ottaminen, moraalisuus.

Vierailija

Kun mietin omalta kohdaltani, niin minulle tärkeintä on ollut omien biologisten jälkeläisten saaminen, ja heidän tukemisensa eteenpäin elämässä. Itse ennen olin ykkösenä, lasten tultua heidän hyvinvointinsa ja onnensa tulivat
tärkeimmäksi asiaksi. Sehän on luonnon laki.
Muitakin lähimmäisiä pyrin kohtelemaan niin, etten kulkisi ympäriinsä pahaa mieltä levittäen. En anna Amnestylle enkä muillekaan anojille; vain oman perheen jäsenille. Vaikea tyhjästä olisikin nyhjästä, minimieläkkeestä siis. Mutta hyvä sana ja ystävällinen hymy tai avulias teko eivät maksa mitään.

Vierailija

Lainaus:

Silleehän me tehhään. Kaiken aikaa hymyillään. Vaan kumpa joku hymyilis mullennii.


Niin, siinäpä se! Joskus ei ole muuta keinoa kuin katsoa omaa hymyilevää peilikuvaansa.
Mutta täältä lähettäisin hymynaaman, jos osaisin (en ole oppinut kuvia netissä lähettelemään).

Vierailija

Minne menen? "Eräänä aamuna, iltana tai yönä on lähdettävä tästä maailmasta/Emme tiedä missä, miten tai milloin ja miltä se tuntuu/Se on elämän loppu, ei kokemus".Filosofian mukaan elämä on kuolemaan oppimista. Olen tutkistellut paljonkin suuria maailmanuskontoja ja uskontoja yleensä, mutta en pysty lapsen uskon jälkeen uskomaan ikuiseen elämään, en sielunvaellukseen jne. vaan uskonnot liitän kulttuuriin. Minä uskon , että minulla on tämä yksi elämä ja kun hetki lyö,poistun hiljaa maan ravinnoksi.

Vierailija

Niin,mikähän on minunkaan elämäntarkoitus?Reilun vuoden yksin jäätyäni monesti ajattelen,mitä minulla vielä on edessä...onko mitään?
Mielellään uskoisin että vielä mieheni joskus nään,muttemme tiedä,se on suuri tuntematon kysymys.

Vierailija

Lainaus:

Niin,mikähän on minunkaan elämäntarkoitus?Reilun vuoden yksin jäätyäni monesti ajattelen,mitä minulla vielä on edessä...onko mitään?
Mielellään uskoisin että vielä mieheni joskus nään,muttemme tiedä,se on suuri tuntematon kysymys.

Minäkin mietin tuota samaa, että näenkö vielä joskus miesvainajani ja muut kuolleet läheiseni - eipä voi tietää ei...

Vierailija

Vaikea on tietää ja myös vastata, miten tehdä tulevaisuudestamme onnellisempi, hyvä tai nykyaikaa parempi.Helpompi on luetella uhat; ilmaston muuttuminen, metsien riisto,vesien saastuminen, vanhojen energialähteiden ehtyminen, väestön liikakasvu, nälkä,yltäkylläisyys, vahingolliset mikrobit, sodat ,luonnosta vieraantuminen jne.jne. En usko sotien loppuvan enkä vallanhimon. En ylpeyden, ahneuden, kateuden, vihamielisyyden, hekumallisuuden, mässäilyn enkä hengen veltouden ja juuri tämän ristiriitaisen ihmisen henkisestä kasvusta hyvä elämä alkaa ja voi hyvin.On mahdotonta, että me joukkona muutumme, mutta yksilönä, ehkä uskon kuitenkin ihmisen ehtymättömään haluun oppia vaikka epäonnistumisten kautta.Ja mieli tekisi uskoa luontoihmisenä luonnon ja ihmisen rauhanomaiseen rinnakkaiseloonkin tulevaisuudessa. Pessimistikään en halua olla.

Vierailija

Lainaus:

Niin,mikähän on minunkaan elämäntarkoitus?Reilun vuoden yksin jäätyäni monesti ajattelen,mitä minulla vielä on edessä...onko mitään?
Mielellään uskoisin että vielä mieheni joskus nään,muttemme tiedä,se on suuri tuntematon kysymys.

Elämä on lahja. Ei piilotettavaksi, vaan käyttöön.
Elämä on tarkoitettu ihmiselle täällä maan päälla, jokainen omassa elämässään, jokainen päivä, niin kuin se olisi viimeinen, eli hetkessä täysillä läsnä. Kun mennyt on käsitelty, on aika uuden.
Ei haikaillen mennyttä ei kuvitellen olevaa tulevaisuutta, vaan - tässä nyt juuri tällä hetkellä - kuin olisit tässä läsnä ja puhun sinulle - kannnustavia sanoja - katso rohkeasti ympärillesi - älä piiloudu tule jo esille, kyllä sinä jaksat, katso elämä menee niin pian ohi, huomaamatta olemme päivän illassa. Toivon, että heräät taas elämään, nauttimaan siitä ihan niin paljon kuin Luoja sinulle voimi antaa.

Vierailija

Lopetetaan valitus ja otetaan vastaan mitä tulee. Kiitetään siitä, mitä on, eikä haikailla koko ajan jotain lisää/uutta. Siinä yksi ohje onnellisuuteen ainakin minulla.

Vierailija

Täällä on valoisia, viisaita ajatuksia.Jäin pohtimaan anonyymien mietteitä siitä, tapaavatko vielä joskus kuolleen puolisonsa ja muut kuolleet läheisensä .Jos ei uskonto, niin Ihmistä ainakin mystiikka kiinnostaa. Isäni kuoli, kun olin 18 vuotias.Satuin seisomaan hänen vuoteensa vieressä juuri sinä hetkenä ja kokemus oli niin voimakas, että en pelkää enää omaa kuolemaani. Minusta ikuisuus ei ole taivas,ei paikka, jonne sielujen kerrotaan menevän, vaan kuolleet ovat lähellämme ,me vaan tunnemme heidän läsnäolonsa juuri silloin kun heitä muistelemme....

Vierailija

Lainaus:

Täällä on valoisia, viisaita ajatuksia.Jäin pohtimaan anonyymien mietteitä siitä, tapaavatko vielä joskus kuolleen puolisonsa ja muut kuolleet läheisensä .Jos ei uskonto, niin Ihmistä ainakin mystiikka kiinnostaa. Isäni kuoli, kun olin 18 vuotias.Satuin seisomaan hänen vuoteensa vieressä juuri sinä hetkenä ja kokemus oli niin voimakas, että en pelkää enää omaa kuolemaani. Minusta ikuisuus ei ole taivas,ei paikka, jonne sielujen kerrotaan menevän, vaan kuolleet ovat lähellämme ,me vaan tunnemme heidän läsnäolonsa juuri silloin kun heitä muistelemme....

Ihania ajatuksia, kiitos:)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat