Kommentit (15)

Kalmiston Janne

Mitään varsinaista inhokkia ei ollut, joka päivä kävin ruokailussa ja näkkäripäiviä ei ollut yhtäkään. Veripalttu oli semmosta kuivaa möhnää, mutta sekin oli ihan hyvää puolukan ja valkokastikkeen kanssa, tilliliha ja kanaviillokki kuuluivat taas omiin suosikkeihin, kuten myös pinaattikeitto, siskonmakkarakeitto, TOP 3 suosikit olivat lihapullat, makaroonilaatikko ja hernekeitto. -74 alkoi koulutie ja ruoka oli varsin hyvää aina.

elmo kaila

janne...itsekin pidin kovasti kanaviillokista ja tillilihasta...teen vieläkin välillä tillilihaa mutta vähemmän enää koska keittoliha on ihan kaamean kallista.silti,kouluruoka oli aina syötävää...ainoa mitä en syönyt silloin enkä nykyisinkään oli borsch-keitto ja silakka(janssonk.)laatikko,niitä inhosin jo tarhassa!

Vierailija

Voi että, minä pääsin jo ripille -74, tehän olette nuoria vielä! Näkkäriä on tullut aikoinaan syötyä mutta ei se mitään kamalaa ollut, kotonakin oli aina tavallisen leivän lisäksi saatavilla näkkäriä.
 Kouluruokaa syötiin, eikä niin isosti valitettu tai arvosteltu sitä, vaikkei kaikki aina maistunutkaan. Otsikossa kysytään inhokeista mutta voihan asian kääntää positiivisemmaksi, mieluummin sanon että suosikkiruokani olivat lihapullakastike ja perunat.

Kouluruokatietopankki

Miksi tämä kouluruokailusta kertova artikkeli painottaa menneisyyttä? Tämä "ennenkin valitettiin"-tyylinen artikkeli ei paranna kouluruokailun arvostusta. 

Tämän hetken nuorilla on paljon enemmän mahdollisuuksia valita ruokansa kuin aikaisemmilla sukupolvilla, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka suurin osa oppilaista käy kouluruokailussa, ei heidän itse kokoamansa ateria useinkaan täytä niitä tavoitteita jotka se voisi. Nälkää paikataan itse, vanhemmilta saaduilla rahoilla, ostetuilla useinkin hyvinvoinnille haitallisilla valinnoilla. 

Kasvisten käyttö on liian vähäistä, myös kalaa voisi syödä enemmän, varsinkin kun kouluruokailun tuottajat osaavat huolehtia sen monipuolisuudesta sekä ympäristöystävällisyydestä. Punaista lihaa on nykyään tarjolla yltäkyllin, sienet voisivat olla hyvää sitä korvaavaa ruokaa. 

2016 vuoden kouluruokailun teemaviikot sisältävät lähi-, luomu- tai ympäristöystävällisyyden sekä myös käytöstapojen harjoittelun teemoja. Isovanhemmat eivät ehkä myöskään tiedä, että oppilaita kannustetaan osallistumaan oman kouluruokailunsa kehittämiseen esim. Kouluruoka-agenttitoiminnan kautta.

Yhteiskunta sijoittaa kouluruokailuun paljon resursseja ja sijoitus voi palautua moninkertaisena hyötynä takaisin; Kouluruokailun kehittäminen kehittää myös ikäihmisten ruokapalvelua, kouluruokailusta jäljelle jäänyttä ruokaa myydään tai tarjotaan ikäihmisille, tämän hetken oppilaiden hyvinvointia edistää säännöllinen ja monipuolinen aikaisempaa kasvispitoisempi ruokailu jne. 

On ikävää nähdä edelleen kyselyitä kouluruokainhokkimuistoista kun olisi niin paljon positiivisempaakin kerrottavaa tämän hetken kouluruokailusta! 

Vierailija

Olin hyvin laiha ja aina  melkein  minulla oli nälkä, Kotini oli köyhä ruokaa oli niukasti ja toisinaan ei ollenkaan ja muutenkin kotioloissa oli hankaluuksia Miten ihanaa oli saada koulussa ruokaa, melkeinpä elin tun kouluruuan varassa Minullakin tuo tilliliha ja lihapullat perunamuusilla olivat suurinta herkkua ja keittäjä  hemmoitteli meitä tekemällä aivan ihanaa aprikoosipuuroa

Vierailija

Joo, aprikoosipuuro oli ihanaa minunkin kouluaikanani.  Pitäisikin joskus kokeilla millaista itse saan aikaiseksi.

Mikään ei riitä!

Aloitin kansakoulun vuonna 1961. Ruoka tuotiin ämpereissä luokkaan ja opettaja jakoi sen oppilaiden lautasille. Aina oli jotain keittoa tai sitten perunoita ja ruskeaa tai valkoista kastiketta. Itse piti viedä eväsleivät mukanaan kouluun. Kukaan ei koskaan valittanut ruu'asta. Nälkään söimme. Minäkin söin ne "kumiperunat" vaikka niitä inhosinkin. Kai niistä perunoista tuli kivikovia kun oli kuorittu edellisenä päivänä ja sen jälkeen oli laitettu kylmään veteen odottamaan keittämistä seuraavana päivänä.

En ymmärrä kun nykyisin valitetaan kouluruu'asta ja jopa vaaditaan erikoisruokia koululaisille. Tuntuu, että mitä enemmän saa (ilmaiseksi) niin sitä enemmän halutaan ja valitetaan.

Kansakoulun kasvatti

En muista mitään kouluruokaa niin inhonneeni, etten olisi syönyt. Tosin makaronivelli ei oikein houkuttelevalta näyttänyt, joku luokkakaveri sanoi sitä matovelliksi. Sellainen ikävä muisto jäi mieleeni, että koulun keittäjä vahti että  oppilas varmasti söi lautasensa tyhjäksi, vaikka lapsi ei olisi millään pystynyt jotain ruokaa syömään. Minusta se tuntui kovin pahalta, vaikka onneksi ei itsellä tuollaista vastenmielisyyttä ollut.  Ihanimpia makuelämyksiä olivat minusta kaalilaatikko, ruispuuro ja makaronilaatikko tuoreen omenahillon kanssa. Ja isosta "vanikka"-palasta taiteltiin hyvänmakuisia ruisnäkkärin palasia mielin määrin. Niitä kätkettiin housuntrumppuihinkin, välitunnilla nautittavaksi.

Vanha elli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ei ole jäänyt ainuttakaan ruokaa inhokkina mieleen. Maitopullo ja voileivät olivat kaikilla eväänä ja varmasti oltiin niin nälkäisiä, ettei kukaan jättänyt tippaa tai muruakaan lautaselle. Supistetun kansakoulun pikkuisessa keittiössä asui naiskeittäjävahtimestari miehineen yhden lapsensa kanssa. Silloin syötiin luokassa.

Myöhemmin 50-luvulla sisareni oli samassa virassa, mutta hoiti virkaa kotoa käsin ja minäkin joskus tuurasin häntä joinakin päivinä. Silloin jo "talo" tarjosi  lämpimän ruoan lisäksi näkkäriä ja voinapit, jotka valmistin sellaisella puisella laitteella. Tulivat kaikki saman kokoisia, vähän piparkakun muotoisia, mutta pienempiä ja paksumpia. Jokainen sai yhden. Ruokailtiin siinä samaisessa keittiössä pitkähkön pöydän ympärillä, oppilaita kun oli vain hyvin vähän. Ruoka annosteltiin valmiiksi lautasille ja sitten kutsuttiin syömään.

Kuvassa pikkuinen koulu, jossa myös opettaja asui 2 h + k asunnossa.

Myöhemmistä kouluruokailuistakaan ei ole jäänyt inhokkeja mieleen, joten lienen aika kaikkiruokainen.

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Valitettavasti  oli yksi ruoka jota en pystynyt syömään ekaluokalla koulussa ja se oli maksalaatikko. Muistan kuinka jouduin istumaan koko loppupäivän maksalaatikkolautanen pulpetilla, mutta en pystynyt syömään sitä. Olin yleensä kiltti oppilas, mutta maksalaatikko oli liikaa. Tykkäsin makaronilaatikosta erityisesti eikä muukaan ruoka tuntunut pahalta. Muistaakseni leivät ja maidon toi jokainen oppilas kotoaan. Emme mollanneet kouluruokaa sillä siihen aikaan ei monenkaan kotona syöty sen ihmeellisempiä herkkuja. Jälkiruokia ei tarjottu, mutta ei niitä kukaan kaivannutkaan  Kodeissa oltiin kiitollisia kun lapset saivat päivällä ilmaisen lämpöisen ruuan. Tuosta näkkileivästä kertoisin sen verran, että se oli sen verran harvinaista että se tuntui suorastaan herkulta kotona leivotun ruisleivän rinnalla. Kesäleirillä sitä herkkua saimme teen kera. 

Vierailija

Ai kun hienon kuvan Vanha elli on ladannut tähän ketjuun. Kuvan kaltaiset pienet kyläkoulut ovat nopeasti katoavaa kansanperinnettä. Kävin kansakoulua samanmoisessa pienessä kyläkoulussa, raput eivät olleet betonista vaan hirrestä tehdyt. Ruoka tehtiin erillisessä rakennuksessa ja syötiin pulpettien päällä. Jokaisella piti olla oma ruokaliina. Se tehtiin käsityötunnilla. Aseteltiin siihen pulpetin päälle. Leivät ja maidot tuotiin kotoa. Maito oli pienissä, ruskeissa pulloissa. En muista, että koskaan olisi ollut mitään laatikkoa vaan velliä,puuroa,keittoa tai perunota kastikkeen kanssa.

Laatikot tulivat vasta sitten myöhemmin, 60-luvun lopulla. En kyllä muista, että koskaan olisi ollut maksalaatikkoa. Mitäään ruokaa en inhonnut, kaiken söin mitä annettiin koulussa. Mutta kotona sain isältä kerran selkääni kun en pystynyt syömään äidin tekemää leipävelliä. Siinä oli vanhoja leivänpaloja keitettyinä maitoon. Jäi niin paha trauma, etten ole sen jälkeen pystynyt juomaan lämmintä tai kuumaa maitoa.

Vierailija

Hyvät muistot  hyvistä pöperöistä.  Yksi asia  kyllä kiesasi.  Sienikastike.  Oudon värisi,  oudon  makuisia,  iljetti.  Kastike muutoin oli  laatuisaa  joten  sienenpalaset  vaihvihkaa  poistoon.

Eräs   hassu  muisto, toki aiheeseen liittyen.  Kaurapuuro  on päivän  listalla.  Eräs kaverini  lakkasi syömästä  kesken kaiken.  Ope huomasi  ja  komenti lautasen tyhjentämään.  Ei auttanut.  Ope käveli oppilaan viereen  ja jyrähti, nyt syödään.   Tässä vaiheessa   ope näki   liki  4 cm  pituisen  toukan,   eipä  kestänyt  näkymää,  kädet suun edessä  kipitti   vessaan.

Eräs sivujuonne.  En tiedä kuinka  yleistä  mutta meidän koulu  pisti marjametsään  koululle talveksi herkkuja kokoomaan.   Mukavia päiviä.   

Tampereelta

Kalakeitto oli minulle niin vastenmielistä, että sanoin olevani allerginen kalalle. Opettaja soitti äidille varmistaakseen asian. Äiti ei halunnut nolata minua ja kertoi asian olevan näin. Kotona ensin torui, mutta iloisen luonteensa ansiosta jo hetikohta nauroi koko jutulle, eikä minun tarvinnut kalakeittoa enää koulussa syödä. Vielä nyt, yli kuuskymppisenä, keitän kalakeiton liemeen enkä maitoon. Hernekeitto oli ihanaa!

Sarmuusa1
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Minulla on myös hyviä kokemuksia kouluruuasta. Ei ollut varaa nirsoilla, kun koti oli köyhä, monta lasta ja vanhemmat sairastelivat paljon. Maitopullo ja voileivät olivat mukana ja ruokaliina, käsityötunneilla itse tehty. Minulle oli kunnia-asia sen puhtaus, teinkin kotona niitä monta varalla, että voin vaihtaa liinan usein. Ihania marjapuuroja taitava keittäjä valmisti, samaten keittoja. Keräsimme syksyisin jokainen vähintään litran puolukoita keittolaan, veimme perunoita, kaalia, sipulia ja porkkanaa kotoamme myös. Äiti lähetti mukanani usein myös ternimaitoa lahjaksi keittäjälle. Hän yllätti meidät lapset paistamalla siitä lettuja monta kertaa. No, äiti laittoi lisää sitä hänelle.

Olihan se joskus rankkaa hakea suurissa sinkkiämpäreissä ruoka järjestäjänä ollessa ja kauhoa sitä kaikille oppilaille vuorollaan. Taisi itselle jäädä vain lientä ja muutama potun palanen. Ilolla ja kiitollisuudella muistan tuota aikaa kaikesta huolimatta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat