Als ja potilas omaisineen

Vierailija

ET-lehdessä oli asiallinen kertomus Als-potilaasta ja siitä mikä tauti on. Omaishoitajana toivoisin kertomuksia miten läheiset jaksavat potilaan tukemisessa ja miten potilas itse jaksaa sairautensa kanssa?

Kommentit (1)

Vierailija

Als etenee kuitenkin niin eri tavalla ja eri nopeudella, että ei voi verrata tai samaistua toiseen. Itse koin 80-luvulla läheiseni sitä sairastaessa suurta epätietoisuutta ja suurta avuttomuutta. Silloin tietoa ei vielä saannut mielestäni riittävästi ja pienellä paikkakunnalla tauti oli uusi. Liikaa hämmentäviä tilanteita, ja piti nähdä paljon vaivaa avun saamiseksi. Terveys- keskuksen henkilökunta oli avutonta ja osin kohtelivat ihmisarvoa alentavasti kun ei ollut riittävästi tietoa ja taitoa. Vaikka kommunikointi heikkenee, kulkee järki silti normaalisti. Syöminen hidastuu, vaatii aikaa ja ponnisteluja. Näin siis potilaan kanssa jolla se vei ensin puhekyvyn ja sitten vasta alkoi lihasten oireet esim raajoissa. Hän teki sitten itse päätöksen että hengityskoneeseen ei laiteta. Noin 2 vuotta kesti sairastaminen ja 2 viimeistä kuukautta terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Ainoa mikä lodutti oli se että hänellä ei ollut särkyjä, missään vaiheessa. Onneksi hän jaksoi kirjoittaa asiansa loppuun asti pienellä kirjoittimella. Silloin ainakin sanottiin että tauti ei ole periytyvä. Minä olin siihen asti pitänyt syöpää pahimpana sanana sairastavien kohdalla, mutta niitähän voidaan hoitaa monella eri tavalla ja jopa hyvin tuloksin.
Voimia kaikille omaisille ja läheisille als- potilaiden kanssa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat