Elämän helminauhaa

Vierailija

Illalla nettiä selatessani osui silmiini seuraava kertomus.
En tiedä onko tarua vai totta mutta kopsaan sen tänne.
Se on kirjasta palanen.
Ajattelin kuinka arvokkaita ovatkaan hetket, ainutlaatuisia kuin helmiä jos vain maltamme nähdä ja kuulla, kuunnella ja nähdä sydämellämme.
--

Eräs taksikuski kirjoittaa:

Tulin osoitteeseen ja painoin tööttiä. Pienen odottelun jälkeen painoin uudelleen. Oli vuoroni viimeinen ajo, joten ajattelin ajaa tieheni, mutta sen sijaan parkkeerasin autoni ja kävelin ovelle ja koputin. “Pieni hetki”, vastasi vanhalta kuulostava ääni. Kuulin, kun jotain kiskottiin lattiaa pitkin.

Pitkän odottelun jälkeen ovi aukesi. Edessäni seisoi yhdeksänkymppinen pieni nainen. Hänellä oli kuviollinen mekko ja pillerihattu, jossa oli huntu, kuin 40-luvun elokuvasta.

Hänen vieressään oli pieni laukku. Asunto näytti siltä kuin siellä ei olisi asunut ketään vuosiin. Kaikki huonekalut oli peitetty lakanoilla.

Seinillä ei ollut kelloja eikä tavaroita pöydillä. Nurkassa oli pahvilaatikko täynnä valokuvia ja lasitavaraa.

“Voisitko kantaa laukkuni autoon?” hän kysyi. Vein laukun autoon ja palasin auttamaan naista.

Hän otti kiinni kädestäni ja me kävelimme hitaasti autolle.

Hän kiitteli minua ystävällisyydestä. “Eipä tässä mitään”, sanoin, “kohtelen asiakkaitani kuten haluaisin omaa äitiäni kohdeltavan.”

“Oi, olet hieno poika”, hän sanoi. Kun pääsimme autoon, hän antoi minulle osoitteen ja kysyi: “Voisitko ajaa kaupungin kautta?”

“Se ei ole lyhin tie”, vastasin nopeasti.

“Ei se mitään”, hän sanoi. “Minulla ei ole mikään kiire. Olen menossa saattohoitokotiin.”

Katsoin peilistä häntä. Hänen silmänsä kiilsivät. “Minulla ei ole perhettä”, hän jatkoi pehmeällä äänellä. “Lääkäri sanoi, ettei minulla ole paljon aikaa.” Kurotin mittariin ja suljin sen.

“Mitä tietä haluat mennä?”, kysyin.

Seuraavat kaksi tuntia ajoimme kaupunkia läpi. Hän näytti rakennuksen, josssa hän oli aikoinaan työskennellyt.

Ajoimme läpi asuinalueen, jossa hän oli asunut miehensä kanssa naimisiin menon jälkeen. Hän pysäytti minut huonekalukaupan eteen, jossa oli aikoinaan ollut tanssisalli, jossa hän oli käynyt nuorena.

Välillä hän pyysi hidastamaan jonkin erityisen rakennuksen kohdalla tai kulmassa ja tuijotti pimeään sanomatta mitään.

Kun ensimmäiset auringonsäteet näkyivät horisontissa, hän yhtäkkiä sanoi: “Olen väsynyt. Mennään.”

Ajoimme hiljaisuudessa hänen antamaansa osoitteeseen. Se oli matala rakennus.

Kaksi hoitajaa tulivat ulos taksin luo heti, kun pysähdyimme. He olivat huolehtivia, seurasivat hänen jokaista liikettään. He olivat selvästi odottaneet häntä.

Avasin takakontin ja vein pienen laukun ovelle. Nainen oli jo istuutunut pyörätuoliin.

“Paljonko olen velkaa sinulle?” hän kysyi kaivaen käsilaukkuaan.

“Et mitään”, sanoin.

“Sinun täytyy myös tienata”, hän vastasi.

“On muitakin asiakkaita”, vastasin.

Ajattelematta asiaa kumarruin ja halasin häntä. Hän halasi takaisin tiukasti.

“Annoit vanhalle naiselle ilonhetken”, hän sanoi, “kiitos.”

Puristin hänen kättään ja kävelin hämärään aamuun. Takanani ovi sulkeutui. Se oli ääni, joka tuli elämän sulkeutumisesta.

En ottanut asiakkaita enää siinä vuorossa. Ajelin päämääröttömästi ajatuksissani. Koko päivänä tuskin pystyin puhumaan. Mitä jos nainen olisi saanut vihaisen taksikuskin, tai jonkun jolla olisi ollut kiire lopettaa vuoro? Mitä jos olisin päättänyt lähteä tai töötännyt vain kerran ja sitten ajanut pois?

En usko, että olen tehnyt mitään tärkeämpää elämässäni.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämämme pyörii isojen hetkien ympärillä.

Mutta usein suuret hetket saapuvat tietämättämme – kauniissa paketissa, joka saattaa muiden silmiin näyttää pieneltä.

Vapaasti suomennettuna Kent Nerburnin kirjasta Make Me an Instrument of Your Peace: Living in the Spirit of the Prayer of St. Francis (HarperOne, 1999)

Kommentit (10)

Vierailija

Kiitos tämän kertomuksen lähettäjälle!

Mieleni täyttää tässä hetkessä pyyntö:
"Herra, tee minustakin rauhasi välikappale - anna tilaisuuksia
auttaa ja lohduttaa yksinäisiä ja sairaita. Kiitos."

Onko tuo kirja käännetty suomeksi?
"Make Me an Instrument of Your Peace" ja olisiko sen
nimi mahdollisesti "Tee minusta rauhasi välikappale"?

Vierailija

http://kentnerburn.com/my-books
Kent Nerburnin kirjoja:

Make Me an Instrument of Your Peace

"This book is a pearl of great price, revealing how the most potent, authentic prayer is also tender and very human. Kent Nerburn...has given us a blessing to be cherished again and again."

Vierailija

Tässä on yli 90 vuotiaan viisaan naisen ajatuksia elämästä.
Nämä ovat englanninkielellä, mutta uskon kuitenkin, että
niistä on monille iloa.

LIFE IS A GIFT - ELÄMÄ ON LAHJA
(13.01.2010)

Written By Regina Brett, 90 years old, of The Plain Dealer, Cleveland, Ohio.

To celebrate growing older, I once wrote the 45 lessons life taught me.
It is the most-requested column I've ever written. My odometer rolled over to 90 in August, so here is the column once more:

1. Life isn't fair, but it's still good.

2. When in doubt, just take the next small step.

3. Life is too short to waste time hating anyone...

4. Your job won't take care of you when you are sick. Your friends and parents will. Stay in touch.

5. Pay off your credit cards every month.

6. You don't have to win every argument. Agree to disagree.

7. Cry with someone. It's more healing than crying alone.

8. It's OK to get angry with God. He can take it.

9. Save for retirement starting with your first paycheck.

10. When it comes to chocolate, resistance is futile.

11. Make peace with your past so it won't screw up the present.

12. It's OK to let your children see you cry.

13. Don't compare your life to others. You have no idea what their journey is all about.

14. If a relationship has to be a secret, you shouldn't be in it.

15. Everything can change in the blink of an eye. But don't worry; God never blinks.

16. Take a deep breath. It calms the mind.

17. Get rid of anything that isn't useful, beautiful or joyful.

18. Whatever doesn't kill you really does make you stronger.

19. It's never too late to have a happy childhood. But the second one is up to you and no one else.

20. When it comes to going after what you love in life, don't take no for an answer.

21. Burn the candles, use the nice sheets, wear the fancy lingerie. Don't save it for a special occasion. Today is special.

22. Overprepare, then go with the flow.

23. Be eccentric now. Don't wait for old age to wear purple.

24. The most important sex organ is the brain.

25. No one is in charge of your happiness but you.

26. Frame every so-called disaster with these words. 'In five years, will this matter?'

27. Always choose life.

28. Forgive everyone everything.

29. What other people think of you is none of your business.

30. Time heals almost everything. Give time time.

31. However good or bad a situation is, it will change.

32. Don't take yourself so seriously. No one else does.

33. Believe in miracles.

34. God loves you because of who God is, not because of anything you did or didn't do.

35. Don't audit life. Show up and make the most of it now.

36. Growing old beats the alternative -- dying young.

37. Your children get only one childhood.

38. All that truly matters in the end is that you loved.

39. Get outside every day. Miracles are waiting everywhere.

40. If we all threw our problems in a pile and saw everyone else's, we'd grab ours back.

41. Envy is a waste of time. You already have all you need.

42. The best is yet to come.

43. No matter how you feel, get up, dress up and show up.

44. Yield.

45. Life isn't tied with a bow, but it's still a "gift."

The Way to Happiness is: Keep your heart free from hate, your mind free from worry. Live simply. Give much. Fill your life with love.

Tie onneen on: Pidä sydämesi vapaana vihasta, mielesi vapaana huolista.
Elä vaatimattomasti. Anna paljon. Täytä elämäsi rakkaudella.

Vierailija

Kiitos.
Elämä on kaunista.
Hyvä mieli mennä unten maille, hyvää yötä jokaiselle yökyöpelille.

Vierailija

Kiitos hyvästä aloituksesta.
Toivon,että nämät kauniit ajatukset tulisivat meille itsekullekin osaksi jokapäiväistä elämää.

Vierailija

Olipa aloittajalla koskettavan kaunis tarina, kiitos! Tuollaisia tarinoita tarvittaisiin maailmassa paljon. Taksikuski sai varmaan moninkertaisesti takaisin tuon arvokkaan teon, jossain muussa tilanteessa.

Vierailija

Taksinkuljettajalla oli tilannetajua ja empatiakykyä. Valitettavasti useilta ihmisiltä tuollaiset taidot puuttuvat.

Vierailija

Empatia on kyllä tärkeä asia ihmisten kanssa toimiessa.
Syvää ymmärtämystä ja rinnalle asettumista, iloissa ja suruissa.
Empatia on enemmän kuin sympatia.
Empatia voi olla myös tavallaan lähimmäisen rakkautta, mielestäni.
Todellinen sydämellään kuuntelija ja ymmärtäjä ovat suuria lahjoja ihmiselle. <3

Vierailija

Joko toi kulunut kaikki foorumit kiertänyt tarina on pyörimässä täälläkin. Tarinassa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta kun siihen törmää joka paikassa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat