Ei runosta sanota - ihan mukava-!
Valitsee, valitsee, ei tyydy ihminen mihinkään!
Kuinka paljon elämässään ihminen menettää kokemuksia, rakkautta, iloa, kun koskaan ei ole tyytyväinen. Tuhlaa elämää ja itseään panttaa. Mutta kuitenkin odotetaan, että kaikki hyvä pitäisi saada, ansaitsematta.
Joskus pelkkä kaipaus voi olla tarpeeksi, jos niin on tarkoitus tapahtua. Ihmien saattaa herätä huomaamaan, kuinka tärkeä on rakastaa, aina, jokaista elävää,jaottelematta. Ja se elämän lämpö ja rakkaus jää lapsiin ja jälkipolviin elämään ja kantamaan hyvää hedelmää.
Ei runosta sanota - ihan mukava-!
Valitsee, valitsee, ei tyydy ihminen mihinkään!
Kuinka paljon elämässään ihminen menettää kokemuksia, rakkautta, iloa, kun koskaan ei ole tyytyväinen. Tuhlaa elämää ja itseään panttaa. Mutta kuitenkin odotetaan, että kaikki hyvä pitäisi saada, ansaitsematta.
Joskus pelkkä kaipaus voi olla tarpeeksi, jos niin on tarkoitus tapahtua. Ihmien saattaa herätä huomaamaan, kuinka tärkeä on rakastaa, aina, jokaista elävää,jaottelematta. Ja se elämän lämpö ja rakkaus jää lapsiin ja jälkipolviin elämään ja kantamaan hyvää hedelmää.
Tästä runosta oli kysymys.
Jatkuu.
Noin kun tutkii tutkii
tyydy ei sittenkään
silloin heittää pois
menemään
paikka auringossa
aukee ajallaan
kun kaipauksella
halajaa
pilvet kauas siirtyy
sees lämpöinen jää
kasvaa elämää
jälkipolvissa
Pääasia on, että ei heitä pois, kokemaan ihanaa elämää, rohkeasti.
Siitä ne jälkipolvetkin hyötyy,
ei surkuttelusta ...vaan näyttää, että aurinko voi paistaa risukasaankin:)
Ihan mukava
runo Jatkuu.
ihan mukava
Ei runosta sanota - ihan mukava-!
Valitsee, valitsee, ei tyydy ihminen mihinkään!
Kuinka paljon elämässään ihminen menettää kokemuksia, rakkautta, iloa, kun koskaan ei ole tyytyväinen. Tuhlaa elämää ja itseään panttaa. Mutta kuitenkin odotetaan, että kaikki hyvä pitäisi saada, ansaitsematta.
Joskus pelkkä kaipaus voi olla tarpeeksi, jos niin on tarkoitus tapahtua. Ihmien saattaa herätä huomaamaan, kuinka tärkeä on rakastaa, aina, jokaista elävää,jaottelematta. Ja se elämän lämpö ja rakkaus jää lapsiin ja jälkipolviin elämään ja kantamaan hyvää hedelmää.
Tästä runosta oli kysymys.
Jatkuu.
Noin kun tutkii tutkii
tyydy ei sittenkään
silloin heittää pois
menemään
paikka auringossa
aukee ajallaan
kun kaipauksella
halajaa
pilvet kauas siirtyy
sees lämpöinen jää
kasvaa elämää
jälkipolvissa
Ihan mukava, mitäpä tuosta muuta voisi sanoa?
Mukava siinäkin mielessä, ettei käsitelty vihaa eikä kateutta.
Kauas pilvet karkaa.
Pääsisinpä perässä.
Mutta minä jään.
Pääasia on, että ei heitä pois, kokemaan ihanaa elämää, rohkeasti.
Siitä ne jälkipolvetkin hyötyy,
ei surkuttelusta ...vaan näyttää, että aurinko voi paistaa risukasaankin:)
Miksi tää runo on täällä,eikö teillä ole ihan omakin paikka kirjoittaa?
Tää on jus se paikka, sää oot väärässä paikassa.