Mitä yhteistä on hyönteisillä, ukkosella ja Donald Trumpilla?
klo 18:33 | 13.8.2016
Metsässä kavahdat pienintäkin rasahdusta. Katse haroo jokaista pensasta ja mäen nyppylää, vaaniiko siellä joku? Pelot yhdistävät ihmisiä ja niillä voi myös hallita. Tutkija Ville Kivimäki tietää, mitä ennen pelättiin ja mikä pelottaa nyt.
Ukkonen pelottaa oikeasti minua.Minulle on jäänyt lapsuudesta kammo kun pallosalama tuli ikkunan vierestä sisälle,vaikka se ei tehnyt motään muuta tuhoa kuin jätti siistin reiän ikkunan viereen.Samasta reiästä meni ulos takaisin.
Ukkosta on syytä pelätä ja olla varuillaan kun sellainen osuu kohdalle. Isoäitini veljeltä meni kuulo toisesta korvasta loppuiäksi kun istui keittiön pöydän ääressä ja salama tuli ylläolevasta keittiön lampusta läpi. Itse olen kerran ollut lapsena salaman sytyttämässä omakotitalon tulipalossa. Se tapahtui yöllä kun kaikki nukkuivat ja heräsimme hirveään pamaukseen. Sen jälkeen kaikki oli yhtä kaaosta. Muistan sen loppuelämäni ja pelkään ukonilmoja.
Minä en pelkää ukkosta, en pimeää, en mörköjä. Mitäkö sitten pelkään ? Minä pelkään tulevaisuutta, luopumista. Minä pelkään päivää jolloin en jaksa enää matkustaa, päivää jolloin eläimenpito loppuu ja päivää jolloin en jaksa enää mökkeillä. Minä pelkään elämänpiirin supistumista. Vaikka ymmärrän että se kaikki kuuluu elämään ja iän karttuessa luopumiseenkin ehkä sopeutuu niin se ei silti pelkoani poista.
Ukkonen pelottaa oikeasti minua.Minulle on jäänyt lapsuudesta kammo kun pallosalama tuli ikkunan vierestä sisälle,vaikka se ei tehnyt motään muuta tuhoa kuin jätti siistin reiän ikkunan viereen.Samasta reiästä meni ulos takaisin.
Ukkosta on syytä pelätä ja olla varuillaan kun sellainen osuu kohdalle. Isoäitini veljeltä meni kuulo toisesta korvasta loppuiäksi kun istui keittiön pöydän ääressä ja salama tuli ylläolevasta keittiön lampusta läpi. Itse olen kerran ollut lapsena salaman sytyttämässä omakotitalon tulipalossa. Se tapahtui yöllä kun kaikki nukkuivat ja heräsimme hirveään pamaukseen. Sen jälkeen kaikki oli yhtä kaaosta. Muistan sen loppuelämäni ja pelkään ukonilmoja.
Minä en pelkää ukkosta, en pimeää, en mörköjä. Mitäkö sitten pelkään ? Minä pelkään tulevaisuutta, luopumista. Minä pelkään päivää jolloin en jaksa enää matkustaa, päivää jolloin eläimenpito loppuu ja päivää jolloin en jaksa enää mökkeillä. Minä pelkään elämänpiirin supistumista. Vaikka ymmärrän että se kaikki kuuluu elämään ja iän karttuessa luopumiseenkin ehkä sopeutuu niin se ei silti pelkoani poista.