Yksin kaupunkilomalla, missä syödä?

Anna

En ole vuosikymmeniin matkustanut yksin, mutta nyt olen päättänyt rohkeasti lähteä kaupunkilomalle hotelliin joko Berliiniin, Firenzeen, Barcelonaan tai Nizzaan. Olen miettinyt sellaista, että ravintolassa yksin syöminen ei vaikuta lainkaan miellyttävältä ajatukselta. Onko jollakin kokemuksia ruokapaikoista, joissa yksinkin olisi miellyttävä käydä syömässä?

Kommentit (6)

Vierailija

Ota sellainen hotelli jonka hintaan kuullu ateriat. On yksinkertaista! Silloin siellä on ruokasalissa muitakin,  tai seisova Mac Donalds, niitä on joka kaupungissa.

Noissa kaupungeissa on satojatuhansia ruokapaikkoja, sinne vaan valitsemaan.

Yksin matkaaja

Olen matkustanut paljon yksin työn puolesta ja välillä lomilla. Tuttu tunne tuo yksin syöminen, silloin sitä vasta tunteekin olevansa YKSIN. Vaikka hotellin hintaan kuuluisi ateriat niin yleensä siellä aamiaisella ja muillakin aterioilla syö yksin jos ei ole seuramatkalla, jolla ehkä on tutustunut muihin tai sitten ei. Jos arkipäivänä matkustaa niin aamiaisilla on myös paljon yksinäisiä myyntimiehiä, rekkakuskeja ja muista syistä yksinäisiä maasta ja kohteesta riippuen.

Jos olen työn takia matkustanut ja työnantaja maksanut syömiseni ulkomailla niin silloin kyllä olen mennyt ihan pokkana syömään yksin sellaisiin ravintoloihin, joissa hovimestari ohjaa pöytään ja sitä rataa. Yleensä ajoitan tällaisen syömisen mahdollisimman aikaiseen iltapäivään niin ravintoloissa on puolityhjää eikä pariskuntia tai seurueita.

Hotellien aamiaiset ovat helpoimmat. Tuntuu, ettei kukaan kiinnitä huomiota yksinäiseen. Muut ovat kai vielä niin unenpöpperössä ja pariskunnista toinen on saattanut jäädä nukkumaan.

Pikaruokaketjut niinkuin tuo McDonalds , KFC , Wimpy jne ja katujen varsilla olevat ruokakojut ovat varteenotettava vaihtoehto yksinmatkaajalle.

Välillä varaan hotellihuoneen aamiaisella ja ostan kaupasta ruokaa ja puputan sitä yksikseni hotellihuoneessa.

Vierailija

Hei,
Hieno ajatus lähteä yksinkin reissuun! Suosittelen Barcelonaa. Olen pian 7-kymppinen mummo, ja reissaillut sekä yksin että kimpassa. Ajattelen, että tähän ikään päästyäni en enää pelkää tai häpeä pikku mokiakaan. Hotelliaamiaisilla saatan hyvinkin jutella "vieraisiin pöytiin" aloittaen - aina kohteliaasti - hymyillen, tervehtien ja pikku kysymyksillä: oletteko täältä? Tunnetteko kaupunkia? Osaatteko sanoa missä..... jne. Ravintoloihin menen reippaasti, ja keskustelen henkilökunnan kanssa. Ovat tavattoman ystävällisiä ja auttavaisia. Kyllä sen huomaa nopeasti kaipaako joku juttuseuraa vai ei.
En käytä paljoa alkoholia enkä jaksa valvoa myöhään, mutta aina on ollut seikkailun tuntua matkoilla muutenkin. Monesti on muitakin yksinäisiä, jotka ovat olleet superiloisia yllättävästä juttuhetkestä. Äläkä pelkää pariskuntiakaan, eri asia tietysti, jos näyttää siltä, että haluavat olla rauhassa. Mutta jos omastakin mielestäsi olisi hauska jutella vaikka kongolaisen avioparin kanssa, niin miksei muidenkin. Olemme myös mieheni kanssa viettäneet joskus tosi hauskoja hetkiä jonkun kolmannen matkalaisen kanssa ravintolassa ruokaillessa. Ja ei, älä mene pikaruokaketjuihin paitsi nälkäkuoleman partaalla - sellaisia on Suomessakin, ja matkoilta haetaan yleensä jotain muuta.
Valitettavasti Suomessa on totuttu sellaiseen ajatukseen, että ravintolaan meneminen on jotenkin paheellista, varsinkin yksinäiselle naiselle - eikä siitä kauaa olekaan, kun piti olla (mies)seuralainen, että pääsi sisään! Ha, maailmalla kyllä ymmärretään, että yksinäinen naisasiakas voi olla vaikka ylipääjohtaja tai aatelinen enkeliprinsessa, jolla nyt vain sattuu olemaan nälkä. Ota siis uusi haaste itsellesi: totuttele vähitellen ravintolaasiakkaaksi yksinkin ollessasi, ja muista, että hymyilevää ja hyväntuulisen oloista ihmistä on sekä helppo lähestyä että kiva auttaa. Onnea matkaan!

Anna

Kiitos ideoista, oikein innostuin! Täytyy vain ottaa itseään niskasta kiinni ja rohkaistua. Haluaisin todellakin matkalla kokea muunkinlaisia ruokaelämyksiä kuin niitä, mitä täällä Suomessa. Joskus tietenkin pikaruokalakin voi olla ihan kätevä. 566

Yksin matkaaja

Annan ensimmäisen viestin kysymys ei ollut, että haluaako tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin vaan että yksin syöminen ulkomailla tuntuu epämiellyttävältä ajatukselta.Tämän takia aiempi viestini ei ota kantaa muuhun kuin yksinsyömiseen.

Olen matkustellut Ranskassa jonkin verran ja siellä on vaan edelleenkin tämä ranskan kieli ykkönen. Niin että jos sitä ei osaa niin ruokalistojen lukeminen ravintoloissa on yhtä tuskaa, yhtään ei tiedä, mitä tilaa ja mitä eteensä saa kun on tilauksen tehnyt! Pikaruokaketjut tai pizza-paikat ovat siinä mielessä turvallinen vaihtoehto. Tai sitten ostaa ruokaa katujen varsilla olevista ruokakojuista niin näkee mitä ostaa ja syö sitten sen vaikka puistossa. Ruokakaupoista saa myös paikallista ruokaa ja näkee, mitä ostaa.

Olen vähän sellainen oman tieni kulkija, etten kaipaa ulkomailla suomalaisia jokapaikanpirkkoja höpöttämään minulle täysin yhdentekevistä asioista silloin kun syön aamiasta hotellilla. Hyviin käytöstapoihin kuuluu tietysti tervehtiä lähellä istuvia mutta pöydästä toiseen rupattelu ei ole mielipuuhaani. Välillä on käynyt mielessä, että sus siunatkoon kun saisi edes tämän kahvikupillisen juoda rauhassa.

Vierailija

Hyvä! Älä ollenkaan masennu noista alas päin sojottavista nuolista, äläkä kuvittele olevasi joku "jokapaikanpirkko", jos ystävällisesti vaihdat muutaman lauseen vieraiden - matkalaisten tai henkilökunnan - kanssa. Luota itseesi, havaitset kyllä ihan pian, että kuka ilostuu, kuka ujostuu ja kuka nostaa nokkaansa kyllästyneenä, kun kuvittelee olevansa ehkä hyvinkin kansainvälinen.... Omaa rauhaa kaipaavat on tietenkin jätettävä omaan rauhaansa, mutta heistähän ei tässä ollutkaan kysymys.

Olen matkustellut kaikissa maanosissa sekä työn että vapaa-ajan merkeissä, ja nyt eläkeläisenä olen asunutkin jo kymmenen vuotta ulkomailla. En todellakaan tunge itseäni aina sinne missä suomen kielen kuulee sihahtavan tai kerro mielipiteitäni joka asiasta ellei sitä toivota (niin kuin tässä).

Meitä on moneen junaan, ja moni jää vielä asemallekin. On hienoa ja kunnioitettavaa rohkaistua toteuttamaan unelmiaan ja haaveitaan, vaikka ikää jo alkaisi olla, vaikka ujostuttaisi tai vaikkei kokemustakaan olisi. Olen tavannut monia matkustavaisia, ja onnekseni saanut jopa joskus olla avuksi, iloksi tai tueksi joillekin - ja myös saanut olla rauhassa silloin, kun olen sitä toivonut. Hyvää matkaa, Anna!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat