Muistisairaat saavat asua vapaasti hollantilaisessa dementiakylässä
klo 19:02 | 4.5.2017
Mitäpä jos sairastuisit muistisairauteen, mutta voisit silti liikkua kuten haluat? Käydä kaupassa, teatterissa ja päättää, milloin haluat nukkua? Kaikki tämä on totta Hogewayn dementiakylässä Hollannissa.Lue koko juttu
Enää ei käytetä sanaa dementikko. Kyseessä on muistusairauteen sairastunut henkilö, ihminen.
Turun kaupungin vanhusten asumispalveluiden johtajan sanat:
"Suomen lainsäädäntö on TODENNÄKÖISESTI tiukempi kuin Hollannin."
Näillä tiedoilla eivät lait eivätkä säädökset muutu, eli mikäli halutaan parempaa elämää vanhuksille ja nuoremmillekin muistisairaille, tutustutaan ihan ensin lainsäädäntöön siinä maassa, jossa toimitaan paremmin! Muutos alkaa alusta, ei hämärillä keskivaiheilla ponnistellen! Terv. 56-vuotias muistisairas
Juttu kuulosti siltä, että siellä asuisi vain sellaisia muistisairaita joilla on vielä paljon toimintakykyä jäljellä. Kun sairaus etenee niin ei siinä auta yhteiset kauppareissut. Oikeasti muistisairas voi mennä pissalle hyllyn viereen tai alkaa syödä muroja pakkauksesta tai raakaa lihaa ja pahimassa tapauksessa tukehtua syömäänsä. Muistisairaalle tärkeää on rutiinit ja samat läsnäolevat ihmiset jotka osaavat 'lukea' häntä. Tarpeeksi suuri hekilökunta. Aika, turvallisuus.
Niin varmaan onkin, että sairauden edetessä on muutettava valvotumpaan ja laitosmaisempaan ympäristöön. Mutta jos sitä ennen saa nauttia jutussa kuvatusta ympäristöstä ja kodinomaisesta ympäristöstä vaikka pari vuottakin, onhan sekin arvo. Ei muistisairaudet hetkessä etene kuvaamallesi tasolle.
Vaikuttaa siltä että toiminnassa on hoitajia, ohjaajia ja vapaaehtoisia, joiden varassa arki viime kädessä pyörii. Jutussa on kauniisti kuvattu mahdollisuuksia, mutta moni asia toteutuu varmasti tuettuna/autettuna. Tällaista soisi olevan enemmänkin.
Ei suomessa koskaan tule edes tavallista vanhuutta hoitamaan tuolla tavoin. Täällä rahat laitetaan johonkin ihan muuhun.
Tuntuu, että päättäjillä ei ole mitään käsitystä reaalimaailmasta, kun eivät edes vanhuksista välitä.
Tämä ei tule muuttumaan.
Tutkimusten mukaan, kaikista Alzheimerin tautia sairastavista potilaista 0,5-1 prosenttia sairastaa periytyvää tautia.
Alzheimerin taudin osalta ensimmäisen asteen sukulaisen riski (jos sukulainen on omilla elintavoilla sairastunut, niin riski on tasan nolla) sairastua on suurentunut. Kuitenkin erilaisten elämäntapojen ja hoidettavien riskitekijöiden rooli on perinnöllistä riskiä merkittävämpi. Eli omasta fyysisestä kunnosta, verenkiertoelinten kunnosta ja elintavoista huolehtiminen vähentää Alzheimerin taudin riskiä merkittävästi ja jopa kokonaan. Lähde: Alzheimerinfo.fi
Lyhyesti ennaltaehkäisystä:
Kalan Omega-3 -rasvahappoja (EPA ja DHA) sekä B-, C- D- ja E-vitamiineja sisältävät ruoat suojelevat aivoverisuonia ja auttavat aivoja voimaan hyvin. Tärkeintä on syödä monipuolisesti kasviksia, vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä, kylmäpuristettuja kasviöljyjä (oliiviöljy, kookosöljy, vehnänalkioöljy), pähkinöitä, siemeniä, manteleita ja kalaa.
Aikuinen nainen tarvitsee perusruokavaliossa lähes 100 grammaa hyviä rasvoja ja proteiinia päivässä. Lisäksi vähintään 500 grammaa, mutta mieluummin 1000 grammaa kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, papuja, linssejä, herneitä ja marjoja. Vettä janoon 1,5-2 litraa. Ja jos nälkä jää, niin perunaa, riisiä tai viljaa.
Ja lisäravinteena pitää syödä D-vitamiinia sekä kalaöljyä.
EFSA:n turvallinen D-vitamiinin saanti päivässä on yli 1-vuotiaille 50µg päivässä ja yli 10-vuotiaille 100µg päivässä. Iho muodostaa auringosta D-vitamiinia keskikesällä ja keskipäivällä, jopa 500µg puolessa tunnissa (elimistö hajottaa ylimäärän, joten liikaa sitä ei saa). Ruuasta D-vitamiinia saa muutaman mikrogramman päivässä, riippuen mitä syö.
Suomessa alle 1-vuotias saa tippapullosta D-vitamiinia 10µg / vrk ja korvikkeesta (1dl korviketta sisältää 1,1 - 1,3µg D-vitamiinia) 10-20µg/vrk. Eli yhteensä alle 1-vuotias saa D-vitamiinia 20-30µg / vrk, riippuen paljonko korviketta menee. Ja tämä riittää alle 1-vuotiaalle.
D-vitamiinin tarve kasvaa painon ja iän mukaan.
Kun perusruokavalio on kunnossa, niin herkkuja voi syödä hyvällä omalla tunnolla 1-2 kertaa viikossa painon tai terveyden siitä heilahtamatta suuntaan taikka toiseen.
Liiku kohtuudella ja vietä sosiaalista elämää.
Älä tupakoi ja käytä alkoholia kohtuudella, jos käytät.
Miten tämä liittyy mihinkään ?
Huom. dementia ei ole yhtä kuin muistisairaus (vrt. Alzheimerin tauti, ja ks. esim. Terveyskirjasto). Toki muistin heikentyminen on dementian yleisempiä oireita.
Suomessa vanhuus on mahdollisimman paljon poishoidettava vamma ja ympäristö sen mukainen. Mä tapan itseni mieluummin kun joudun "hoidettavaksi" ja mun ihmisarvo riistetään minulta pois. Hoitajina toimii mihinkään muuhun koulutukseen epäkelvot lähihoitajat. Kammottavaa.
Kyllä! On kammottava tuo sinun nimetön mielipiteesi! Luojan kiitos, että kaikki vanhukset eivät ajattele samoin!
Ei varsinkaan he jotka ovat vaivautuneet elämään säällisesti rypemättä ja itseään tuhoamatta.
Mistä saa ja miten hyviä rasvoja vuorokaudessa 100g ja tarkoitatko, että myös proteiinia 100g?
Tiedätkö Valone että Suomessa on paljon vanhuksia jotka ajattelevat kuten vierailija. Vanhusten itsemurhat ovat lisääntyneet , voisiko käyttää sanaa hälyyttävästi. Vanhukset pelkäävät laitoshoitoon joutumista, säällisesti eletty elämä ei ole tae mistään paremmasta.
Johtunee pitkälle siitä, kun ihmiset eivät välitä toisistaan.
Mutta olisi hyvä kun esittäisit lukuja arveluillesi!
Olen toiminut vain aktiivisten vanhusten kanssa ja seurakunnassa diakoni, joten minulla ei ole näppituntumaa muuta kuin huolletuista vanhuksista. Olen huolehtinut useamman vanhuksen hyvinvonnista viimeisinä vuosinaan ja loppuun asti.
Googlettamalla löytyy paljon materiaalia vanhusten itsemurhista. Sieltä löytyy myös väite että melkein joka toinen päivä joku yli 65 vuotias päätyy itsemurhaan. Surullista, eikö vain?
On se surullista, se on suorastaan anteeksiantamatonta. Koska minun mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta vahingoittaa itseään eikä muita. Elämä on lahja, niin kornilta kun tuo sanonta vaikuttaa, mutta se on lähtöisin kristinuskosta ja se on vahvasti myös kullttuurissamme, kunnioittaa ihmistä, hänen elämäänsä ja persoonaansa.
Minusta itsestäni tälläkin hetkellä tuntuu aika toivottomalta monien asioiden tähden, mutta en koskaan voisi ajatella vahingoittavani itseäni enkä muita, en voi myöskään käsittää niitä onnettomia nuoria jotka viiltelevät itseään.
Elämässä on aina uusi toivon aamu, uusi päivä ja toivo kantaa.
Onhan se totta, että ihminen kun vanhenee, ei hän parhaassa aikuis- iässään voi käsittää mitä vanheneminen tuo tullessaan. Esim. jos fysiikka pettää jollain lailla vaikka pää olisi kunnossa, on se todella rajoittava tekijä elämässä, tai vaikka toisin päin. Vain pieni osa aikuisista lapsista ymmärtää vanhempiensa vanhenemista, he ovat niin kiinni omissa kuvioissaan, että eivät varmasti edes pysähdy ajattelemaan, mitä vanhenevat vanhemmat tarvitsisivat avukseen jos eivät pyydä.
Jotkut vanhukset ovat vaatija luonteita joille ei riitä mikään passaus.. vaaditaan lisää ja lapset tuskaantuvat, kun aika ja voimat ei riitä. Ja jotkut eivät tee itsestään minkäälaista merkkiä, vaatimattomuudessaan kärsien tuskiaan yksin, sellaiset vanhukset saattavat ajatua itsemurhaan.
Totta!! Työskentelin muistihoitajana vuosia ja nämä ihmiset tarvitsevat juuri näitä asioita. Turvallisuuden tunne on tärkeää silloin kun omat aivot eivät toimi niinkuin pitäisi. Olin monessa ryhmäkodissa töissä ja jokaisessa sairaat ihmiset kaipasivat aikaa, lämpöä ja ymmärrystä turvallisuuden lisäksi. Näistä koostuu heidän hyvä päivä. Ruoka-aikojen tuoma säännöllisyys on tärkeä ja puhtaus. Koin, että suomalaisissa ryhmäkodeissa oli ihan hyvä asua ja olla. Joskus henkilökunnan vähyys rasitti, mutta se oli onneksi ajoittaista.
Dementiaksi sanotaan oireyhtymää, johon kuuluu muistin heikkenemistä, toiminnanohjauksen heikkenemistä (siis järkeilyn ja oman toiminnan suunnittelun, hahmottamisen) ja kun tilanne etenee, on vaikea tunnistaa paikkaa, aikaa tuttujakin ihmisiä jne. Dementiaoireita aiheuttavat sellaiset aivosairaudet kuten Alzheimerin tauti, Lewynkappaletauti ja muut näiden sukulaistaudit, joskus harvoin on kyseessä myös parannettava tauti. Alzheimerin tautia ja sen lähisairauksia sanotaan usein muistisairauksiksi, mikä ei ole ihan osuvaa koska ne aiheuttavat paljon muitakin oireita ja hankaluuksia kuin muistin heikkenemistä. Sairauden toteamisen jälkeen ihmisellä on usein edessään useita vuosia hyvää elämää joko ihan itsenäisesti tai jonkinlaisen avun turvin. Mutta pitkälle edennyttä Alzheimerin tautia tms sairastavat ihminen saattaa tässäkin mukavassa ympäristössä olla hankaluuksissa, jos ei muista missä on, ei tiedä onko yö vai päivä, ei ymmärrä mistä vaikka saisi vettä juodakseen, ei osaa käyttää yksin WCtä jne. Mutta monille ja pitkän aikaa varmasti hieno elämänympäristö!
Taudin kuvaus on tuttu kymmenille tuhansille omaisille. Oireyhtymä on monenkirjava ja yksilöllinennkin. Mitä sitä jankuttamaan. Kerropas jotain myönteistä kantapään kautta oppimastasi rauhallisesta suhtautumisesta potilaaseen, ilonaiheista, joita olet onnistunut tuottamaan tai muista oman onnistumisesi kokemuksista. Siinä olisi rohkaisua toisillekin.
Suomessa tämänkuntoiset hoidetaan hyvin pitkälle omaan kotiin, kotipalvelun turvin - ei se ole huono malli sekään, ainakaan silloin kun palvelua on saatavilla riittävästi. Palvelukotiasumiseen "päästään"Suomessa nykyään -ja todellakin hyvin paljon heikommassa kunnossa toimintakyvyn suhteen, kun tuossa kuvatussa mallissa, jolloin ei enää missään nimessä pärjäisi noin vähäisellä tuella.
Upeaa elämää muistisairaille.