Lapsuusmuistoja 50-luvulta: "Eno toi meriltä nuket ja kilpikonnan"

Sirpa Vihanta ja Seija-sisko vuonna 1954 enon tuomat nuket syleissään. – Minä olen kuvassa neljä ja siskoni Seija viisi. Meillä on vain vuosi ja 5 kuukautta ikäeroa ja meitä luultiin usein kaksosiksi.

Virroilla asuva Sirpa Vihanta, 65, muistelee, miten hienoa oli saada enon ulkomailta tuoma nukke pikkutyttönä. Sitä kävi ihailemassa koko kylä!Lue koko juttu

Kommentit (1)

Vanamo

Muistoja herättävä juttu. Isäni serkku oli konemestarina suurella amerikkalaisella valtamerialuksella, joka seilasi Etelä-Amerikasta Eurooppaan. Hänen vierailunsa olivat aina suuri tapaus. Ihmeellisin tuliainen oli täytetty alligaattorin poikanen! Mummille toi ison korallin. Kun laittoi korvansa sen suuaukkoon, saattoi kuulla meren pauhaavan.

Kuva, jossa siskokset seisovat leikkimökin edustalla, on myös muistoja herättävä. Rusetit tukassa ja polvisukat jalassa. Niinhän se oli 50-luvulla. Aina laitettiin rusetti tukkaan ja valkoiset polvisukat jalkaan kun oli juhlapäivä. Minulla oli isän rakentama leikkimökki . Siivosin sitä ahkerasti ja leikin kotia äidin antamilla vanhoilla tavaroilla.

Siihen aikaan ei ollut lastenvaatekauppoja. Äiti osti ison pakan kangasta ja teki meille kaikille tyttärille samanlaiset mekot samasta kankaasta. Yhtenä vuotena äiti osti pakan kaunista kangasta, jossa oli valkoisella pohjalla kauniita, vaaleanpunaisia ruusuja.  Teki niistä mekot  koulun päättäjäisjuhliin toukokuun lopussa. Mekko oli kaunis mutta minua vähän hävetti kun esitin luokkamme näytelmässä ruusumekko päällä vanamoa, aika erilaista kasvia kuin ruusu. Kaikki vanhemmat taputtivat kovasti näytelmälle. Ei kai se sitten ollutkaan niin suuri moka olla ruusuinen vanamo.

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat