Joka kymmenes suomalainen on pelon vanki – Näitä asioita pelkäämme eniten

Lähes puolet suomalaisista pelkää yllättävää väkivaltaa, vaikka riski joutua sen uhriksi on pieni. Poliisin läsnäolo rauhoittaa enemmän kuin muiden ihmisten seura. Lue koko juttu

Kommentit (5)

Monet pelot turhia

Onpa mielenkiintoinen artikkeli suomalaisten peloista. Käärmeitä pelkää peräti 46 % suomalaisista. Outoa kun suuri osa väestöstä asuu kaupungeissa , missä ei ole käärmeitä, ja tokko ovat edes nähneet käärmeitä eläissään. Maaseudulta kotoisin olevana ja useisiin käärmeisiin törmänneenä, en osaa niitä pelätä. Käärme on aina ensimmäisenä  lähtenyt karkuun.

Hämähäkkejä pelkää 29% ?! Läpeensä uskovainen mummini opetti minulle, että hämähäkki on "pyhä" eläin eikä sitä saa ihminen tappaa. Tätä ohjetta olen noudattanut. Jos olen hämähäkin verkkoja huoneista löytänyt, olen kerännyt ne hämähäkin kera sanomalehden väliin ja vienyt luontoon. Pelkoa en ole tuntenut.

Oksentaminen 41 % ? Mitä ihmettä? Pari kertaa olen oksentanut elämäni aikana mutta ei siitä mitään pelkoa tullut. Jos useasti oksentaa niin kyseessä on sairaus ja kannattaa mennä lääkärille. Siten päässee oksentamisesta eroon.

Juu. On minulla pelko eli tämä korkeat paikat (29 %). Ei ole perittyä vaan johtuu siitä, että 11 vuotiaana tipuin saunan katolta (hurjapäänä piti sinne kivuta)  ja jalka meni poikki.  En ole katsonut tarpeelliseksi käydä terapiassa. Hyvin pärjää kun ei käy näköalatorneissa.

Yleisön edessä puhumista pelkää 31 % suomalaisista.  En ole pelännyt mutta jännittänyt kyllä. Sehän on vaan hyvästä kun jännittää, silloin on skarppina ja kaikki menee parhain päin.

Vierailija

Olen ilmeisesti epäsuomalainen, kun en pelkää mitään noista edellä luetelluista asioista. Mutta pelkään sairastumista ja toimintakyvyn menettämistä sekä puolison sairauden pahenemista.

-valone-Käyttäjä698
Seuraa 
Liittynyt11.3.2016

Olen tullut vanhemmiten rohkeammaksi, enkä pelkää mitään!

Jännitys on eriasia ja hyvin muistan kun ensimmäisiä kertoja piti puhua yleisön edessä, minua jännitti niin, että ajattelin jalkojen menevän pois alta kun tärisivät voimalla, että en voinut tärinää hallita. Mutta kaikkeen oppii ja se mikä tuntuu hyvältä ja oikealta siihen sopeutuu pian.

Noniin

Joistain peloista voi päästä eroon siedättämällä. Itse kärsin korkean paikan kammosta, kunnes totuttelin nousemaan ylös tikkaita, ensin metri kerrallaan ja seuraavana päivänä metri jne.  Kammo katosi ja pystyn nyt kipuamaan korkeankin talon katolle. Ei se miellyttävää ole, mutta jos on mentävä, niin menen.

Vierailija

Olen samaa mieltä klo 8.18 kanssa, että siedättämällä voi päästä eroon esim korkean paikan kammosta. Ehkä ei kokonaan mutta ainakin osittain.

Nuorena kävelin aina töihin ja oikotie sinne oli pikatien ylittävä puusta tehty  silta. Joskus kun olin myöhässä töistä ja oli kiire niin uskaltauduin tälle sillalle. Ekat kerrat olivat ihan kauheita, vapisin ja tärisin holtittomasti eikä yhtään auttanut asiaa, että sillan lautalankkujen välistä näkyi pikatie ja sillä kiitävät autot. Jokainen askel oli työn ja tuskan takana, hitaasti askel ja metri kerrallaan. Sitä tunnetta ei voi kuvitella jos itse ei ole sitä kokenut. Ajan myötä kammo tien ylittämisestä sillan kautta kuitenkin helpotti, vältin katsomista alaspäin, katsoin suoraan eteenpäin sekä suorastaan suhahdin sillan läpi.

Tikkaista sen verran, että korkean paikan kammoiselle kuten minulle ei tuota vaikeuksia mennä ylöspäin mutta se alaspäin meno vasta onkin pelottavaa. Lapsena isoveljeni houkutteli minut kanssaan puuhun ja jätti minut sinne yksin istumaan kun halusi päästä minusta eroon. Eihän nyt pikkupojat siihen aikaan halunneet pikkusiskojaan roikkumaan perässä! En päässyt puusta alas ennen kuin isä tuli noutamaan. Kai siitä jäi tämä korkean paikan kammo.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat