Sivut

Kommentit (2906)

Vierailija

Viestin aloittaja

Juhannusaatto meni yksin ollessa, eihän se loppujen lopuksi niin pahalle tuntunut mitä etukäteen ajattelin, elämäni on nyt tätä - yksin oloa.

Hyvää juhannuksen jatkoa kaikille surusilmille.

Ikävä

Hei kaikille. Tietoisesti valitsin yksinäisen aattoillan, päivällä syötiin yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa. Kyllähän se ikävä ja haikeus oli läsnä, haudalla piti vielä illasta käydä ja vasta sitten mieli rauhottui. Mutta kuitenkin tietoisuus siitä kasvanut , että minä elän ja tämä on nyt minun elämäni jossa itse teen päätöksiä ja annan suunnan. Samanlaisia ajatuksia minulla myös kun Rakastetulla. Rakas elää osana minua ja minussa vaikkei fyysisesti läsnä ole. Myös kiitollisuutta tunnen, että minun on annettu saada niin paljon rakkautta osakseni häneltä ja niistä monista yhteisistä vuosista joita saimme yhdessä elää. Huomisesta ei tiedä joten yritän elää tämän päivän niin, että se tuottaa myös iloa ja kantaa eteenpäin. Surulle on oma tilansa, mutta se ei enää hallitse minun koko elämääni vasn pystyn nyt sitä hallitsemaan.
Kuutamolle ihania aikoja uuteen elämänvaiheeseen. Pitää vaan pitää itsensä avoimena, niin mitä vaan voi tapahtua....❤

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarja

Hei kaikille !
Ikävä , sinulla ajatuksia jotka tuntuvat taaskin niin omilta . Näinhän tämä elämä kulkee . Kiitollisuus rakkaudesta ja kaikesta yhdessä koetusta , asuu sydämessä ,lohtuna ja voimana. Elämä kantaa jo ,mutta siihen on tarvinnut tehdä paljon työtä itsensä kanssa ,kerta toisensa jälkeen nousta sieltä pohjalta ja jatkettava matkaa.
Se tunne , että pystyn hallitsemaan suruani , antaa rohkeutta katsoa elämää eteenpäin ja nähdä sen ,että elämä jatkuu , suuresta , musertavasta luopumisesta huolimatta . Ja ehkä nyt jo huomaa sen ,että elämässä on jäljellä vielä hyviä asioita ,uusia tavoitteita ja sitä iloa , joka on palannut takaisin.
Sydän tiedostaa sen tosiasian ,että se rakas ihminen puuttuu ..kaikesta ja se herkistää mielen , tulee ikävänitkuja ,mutta ne ovat hallinnassa jo.
Olen tavattoman kiitollinen siitä ,että pystyn jo näin ajattelemaan ,tietoisuus siitä ,että olen selviytynyt ..mikä tuntuu valtavan isolta asialta.

Jokaisella meillä on tämä oma polku kuljettavana ... sinulle jonka polku vasta alussa , erityisesti lämmin ajatus 💕 suru etenee omassa tahdissa ,ei sitä voi kiirehtiä. Jossakin vaiheessa vain tajuaa sen suuren asian , että on selvinnyt .

Juhannuksen jatkoa , kesän kauneutta !
Halaus Tarjalta ❤

Anja b

Hyvää Juhannuksen jatkoa kaikille.Olen Juhannusta viettämässä Zakynthoksella Kreikassa pojan perheen kanssa ja vaikka on lämmitä ja kaunista ja sillai kaikki hyvin et elämä jatkuu niin äskön uima altaassa iski aivan mieletön ikävä miestäni.Paljon yhdessä matkustettiin.Suru siitä että ei ole nauttimassa tästä meidän kanssa.Onneksi oli aurinkolasit silmillä et ei muut ihmiset huomanneet itkuani.No tietenkin lapsenlapset huomas ja sitten altaassa itki viisi ihmistä.Eihän se ikävä koskaan katoa vaikka minullakin jo 2v3kk mieheni lähdöstä.Elämä kuitenkin jatkuu.Päivä kerrallaan eteenpäin mennään🌱

Vierailija

isä kuoli aamuyöllä. Kun sairaalasta soitettiin, tuntui kun mieheni kuolemasta olisi vaan hetki eikä tätä väliaikaa olisikaan ollut. 1, 3 kk nyt yksinoloa.

Puolikas

Tarja

Puolikas , lämmin ajatus sinulle . Uusi suru tuo varmaankin kipeästi muistot mieleen , miehesi kuolemasta . Voimia sinulle ❤ Tarja

My one and only love

Myrskyistä  Juhannusta täältä pohjoisesta!

Vietin yksinäisen aaton mökillä, mutta jollain tavalla nautin. Lämmitin saunan, tein  saunavihdan ja saunoin paremmin kuin moneen vuoteen,Pesin itseni suklaasaippualla ja kävin uimassa. Laitoin ruuan   ja panin kynttilän palamaan mieheni kuvan viereen. ja levysoittimeen soimaan  " You are my everything".

Istuin  sitten olohuoneessa ja katselin järvelle ja itkin , annoin ikävälle ja kaipaukselle tilaa.. Minulle teki hyvää yksinäinen  mittumaarin ilta.

Poikani tuli ja lähdimme illalla kaupunkikotiin, kun myrsky alkoi. Nyt ensimmäinen  yksinäinen Juhannus on ohi ja siitä selvisin.

Puolikkaalle, lämpimät ajatukseni ja voimia!

Rakastettu

Puolikas,
lämmin osanottoni ja halaus sinulle.
Uusi suru tuo mieleen edellisen menetyksen kuten minullekin kävi.
Paljon voimia ja kyllä sinä selviät ❤️

Rakastettu

Puolikas

Kiitos ja halauksia teille kaikille kauniista sanoista. Juuri niin kävi kuten sinulle Rakastettu,  voimakkaana edellinen menetys mielessä myös.

Puolikas

Tarja-Riitta

Osanotto sinulle Puolikas.
Juhannuksen vietto sujui hiljaisesti ja melkein yksin. Aattona tapasin entisen työkaverin lounaan merkeissä ja siinä vierähti useampi tunti. Viime aikoina on ollut paljon aktiviteetteja, joista paras oli Aino Achte ooppera Ilmajoella.
Lämpimät ajatukset teille hyvät ryhmäläiset.
Tarja-Riitta

Tuulia

Pelkäämäni juhannus alkaa olla ohi - vaikeaa oli - todella vaikeaa. Minulle tavalliset viikonloputkin  ovat olleet raskaita, mutta juhlapyhät erityisesti. Pelkään jo seuraavaa joulua. Olenkin päättänyt lähteä jouluksi  kylpylään, pois kaikista omista jutuista, jouluvaloista ja -palloista. Niin on parempi. Miten voikaan tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka ympärillä onkin  läheisiä, lapset perheineen. Mutta kun kaikki on  kuitenkin toisin. Mikään ei palaa enää ennalleen. Ja ikävä on kova. En  ole pystynyt viime aikoina edes kirjoittamaan. Olen kuitenkin yrittänyt ammentaa itseeni voimaa teidän selviytyjien tarinoista, antanut ajan vain kulua.  Hienoa kuulla Kuutamolta, että olet rohkeasti astunut eteenpäin elämässäsi, miehiltä se onnistuu ehkä paremmin kuin naisilta. Kaikkea hyvää teille kaikille surutien eri vaiheissa kulkijoille. 

Ei enää uupunut

... ajatus katkesi: ...Mutta hetki kerrallaan ja asia kerrallaan niiden kahdenkin surun kanssa täytyy mennä. Iso halaus ja voimien toivotus!

Rakastettu

Tuulia,

rutistus sinulle ❤️
sinulla lyhyempi taival kuin minulla, tutun tuntuiset olotilat, en minäkään ymmärtänyt niitä tuossa vaiheessa.
Luin, luin ja luin... muiden surusilmien kirjoituksia, välillä tuntui, että en voi millään päästä eteenpäin, mutta tässä olen.
Viime joulu oli minulla ensimmäinen ilmanvaihto rakastani. En laittanut joulukuusta, en tuttuja koristeita, en muuta kuin kauniita kynttilöitä pöydälle. Näin sovimme poikani kanssa. Söimme yhdessä, ei tuntunut yhtään joululta, kävimme hautausmaalla, siellä oli kaunista, veimme kynttilän....
Huokasin helpoituksesta kun arki koitti.
Tuo suunnitelma kylpylään menosta on ihan hyvä, kunhan päästään sinne saakka, niin sinäkin olet jo askeleen lähempänä sitä, että kyllä sinä selviät, haluat selvitä, kuten Tarja ❤️ on meille kirjoittanut myös.
Toivon sinulle rauhallista, läheisten ympäröimää kesää, vaikkakin se rakas puuttuu. Hän on muuttanut sydämesi.

Voimahalaus kaikille meille.

Rakastettu

My one and only love

Hei kaikille!
Kummallista tuo surunpolku. Mielestäni selvisin Juhannuksesta hyvin, mutta melkein yllätyin, kun eilen yhtäkkiä minulla tuli hirveä ikävä vuonna 2002 kuollutta äitiäni.
En ole pitkään aikaan ikävöinyt häntä näin voimakkaasti. Tietysti mieheni sairauden aikana olen pyytänyt apua äidiltäni sieltä kaukaa, mutta suru miehestäni on vienyt äidin ja isän ikävän taka-alalle.
Tänään tuli välillä tunne, että tämä on pahaa unta. Ei voi olla totta, ettei rakastani enää ole kuin sydämessäni . On vain tyydyttävä siihen, että jäljellä on vain rakkaat muistot ja eletyt päivät.
Nyt täytyy tsempata, etten putoa taas kuoppaan. Olen kyllä onnellinen ja kiitollinen siitä, että sain elää rakkaani kanssa niinkin pitkään.
Tämän päivän hyvä asia oli, kun kivillike puhdisti haudan reunakivet ja niistä tuli tosi hienot. Mieheni puhui usein siitä,, että ne pitäisi puhdistaa ja nyt se on tehty.
Onneksi on kesä ja huomenna voi aurinko paistaa ja varmasti sydänkin kevenee,kun menen mökille puuhastelemaan.
Tiedän ,etten saisi vonkua koko ajan,kun Puolikkaallakin on vielä vaikeampaa tällä hetkellä Halaus hänelle!
Hyvää yötä kaikille surusiskoille!

.

vierailija USAsta

Kiitos kaikille, etta olette.

Oma suruni yha aaltoilee, joskus on vahan helpompaa, mutta aina se suru ja kaipaus on kuitenkin lasna. Ollaan  kuin vanhat kaverukset , ei jatkuvasti yhdessa kyhnata, mutta lahella kuitenkin ja tietoisia toistemme lasnaolosta.

Kesa on kauneimmillaan taallakin ja sekin ehka viela enemman mieltani ja aistejani herkistaa. Suren sitakin, ettei mieheni saa tata kauneutta enaa kokea.

Joka kesa perheemme vietti keskikesan juhlaa kodissamme heinakuun puolivalissa, jolloin oli myos mieheni syntymapaiva. Ei niinkaan juhlittu sita syntymapaivaa, vaan yhteista perheen kokoontumista, koska asumme niin erillaan. Nuorin tyttareni nyt kysyi, jos taas voitaisiin ne juhlat pitaa kuten aina ennenkin.

Keskikesan juhlat ovat siis tulossa. Millaisiksi ne muodostuvat, en tieda. Ehka itketaan, nauretaan,ehka taas lauletaankin. Onko tassa elaman jatkumojuhla, jonkunlainen siirtymariitti?

Tarja

Hei kaikille !
Monenlaisia ajatuksia on tänne tullut , kaipausta ,ikävää , muistoja , itkua , pelkoa tulevaisuudesta ja selviämisestä , yksinäisyyttä ,mutta myös niitä hauraita selviämisen tunteita ja tulevaisuuden uskoa.
Surunpolku on niin samankaltainen kaikilla , jokaisella oma vaiheensa työstettävänä.

Yritetään elää hetkessä ,tässä päivässä ..itselläkin on opettelussa se ettei tarvitse murehtia kovin kauaksi tulevaisuuteen ..tästä hetkestä selviytyminen on tärkeintä.

Voimia kaikille , sen oman ikävän kanssa selviämiseen .
Aika on armollinen , suru muuttaa muotoaan jossakin vaiheessa ja tekee elämän helpommaksi.
Ikävä asuu sydämessä ja ne muistot .
Ilonpisaroita jokaiselle . ❤ Tarja

Solitaire

Elämä on kummallista. Kun jo luulee selvinneensä ja selättäneensä surun, huomaakin, että ei kaikki olekaan niin hyvin, kuin mitä on luullut...

Olen parin viime kuukauden aikana käynyt muutaman kerran lääkärissä pitkään jatkuneen päänsäryn takia. Kokeet ja kuvat ovat kunnossa eli syytä päänsärkyyn ei ole löytynyt. Lääkäri rupesi tänään kyselemään yleisesti elämästäni ja kerroin jälleen mieheni yllättävästä kuolemasta, mutta myös siitä miten hyvin asiani ovat nykyisin ja miten kiitollinen olen sekä entisestä että nykyisestä elämästäni. Juttelimme vielä jonkin aikaa, kiitin, maksoin, kävelin parkkipaikalle ja löysin itseni autosta itkemässsä lohdutonta pahaa mieltä. Itku kumpusi jostain syvältä ja se vain jatkui ja jatkui, enkä edes osaa sanoa mitä oikein itkin. Kesti puolisen tuntia ennen kun itkultani pystyin ajamaan kotiin.
Nyt siitä on jo muutama tunti ja olo on jo seesteinen ja tasaantunut, mutta taas huomasin, miten voimakkaasti mieli voi reagoida silloin kun joku täysin vieras ihminen yllättäen osoittaa ystävällisyyttä ja ymmärrystä.
Näin jälkikäteen ajatellen uskon, että voimakas tarpeeni erakoitua suruni alkuaikoina johtui itsesuojeluvaistosta. En olisi mitenkään pystynyt ottamaan vastaan puolituttujen surunvalitteluja - olisin musertunut. Minulle oli helpointa olla ihan yksin koirani kanssa. Lapsia perheineen tapasin tietysti, mutta muita ihmisiä en kestänyt.

Tällaisia vähän mollivoittoisia ajatuksia tänään... Huomenna on onneksi taas uusi päivä 🙂

Halaukset teille kaikille ❤️
Solitaire

Vierailija USAsta

Kiitokset kaikille, etta olette.

Rakas Solitaire, noin se minullakin menee, varsinkin ystavalliset sanat tuovat kyyneleet silmiin. Jostakin tuntemattomasta syysta. Ilmeisesti tassa tilassa on ihminen erityisen hauras ja herkka.

Itse olen kylla melko erakoitunut, enka sita pida mitenkaan pahana asiana. En ole ennen mieheni kuolemaakaan ollut erityisen sosiaalinen, enka kaivannut jatkuvasti seuraa. Tulen mielellani kotiin, koska ajattelen, etta taallahan se mieheni henkikin on. Juttelen hanelle pitkat tovit mita olen tehnyt ja mita ajattelen jne. Taalla tunnen yhakin hanen lasnaolonsa.

Voi olla, etta tama ei ihan selvajarkista ole, mutta luultavasti tarvitsen tata selviytymiseen.  En mitenkaan yrita taalta vakivalloin lahtea, mutta samaan aikaan olen myos ihan valmis, jos/kun  lahdon aika tulee. Kaikki tyot on tehty, lapset kasvatettu, itseani kiinnostavat asiat maailmalla nahty.  Olen vanha, vasynyt ja saanut ihanan ja mielenkiintoisen elaman. Paallimmaiseksi jaa kiitollisuus. Voimia kaikille taman tien kulkijoille.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat