On ihanaa ja vapauttavaa kun huomaa itsessään positiivisia muutoksia ja pystyy vihdoin katsomaan niitä negatiivisia "läpi sormien" tai ainakin asiaan kuuluvina ja elämään liittyvinä. Kun ensimmäiset ikääntymisen merkit alkoivat ilmaantua niin kavahdin niitä ja panikoin. Olin perusterveenä ja kivan ulkomuodon omaavana menevänä naisena aktiivisesti ollut ajattelematta että mikään ei ole ikuista. Mutta kroppa alkoi ilmoitella eletystä elämästä ja iän karttumisesta ja antaa merkkejä että olisi ehkä syytä muuttaa jotakin, tai ainakin alkaa ajatella asioita uudella tavalla. Kyseessä on tietysti prosessi jonka läpikäyminen kestää jonkin aikaa mutta kun sitten pääsee niskan päälle niin huomaa että nagatiiviset muutoksetkin voi kääntää positiivisiksi kun alkaa asennoitua niihin oikealla tavalla. Minulla on olo rauhoittunut kaikesta rapistumisesta huolimatta ja olen hyväksynyt sen ja ajattelen että ei minun enää tarvitsekaan jaksaa kaikkea tai edes haluta samoja asioita kuin nuorempana. On ihan ok että ikää tulee ja sen myötä elämä "hidastuu" ja että omaan jaksamiseen pitää kiinnittää enemmän huomiota. On myös TODELLA vapauttavaa kun ei enää tarvitse stressata ulkonäön takia vaan voi ihan huoletta lähteä kaupungille ilman meikkiä ja hiukset huiviin kiedottuna. Pukeutumisen tärkeimmäksi kriteeriksi tulee mukavuus ja hyvä olo ja ajatus siitä miten toiset ihmiset näkevät minut menettää merkityksensä ! Täytin juhannusviikolla 56 joten en minä mikään vanhus vielä ole mutta 60 on lähempänä kuin 50 mutta siitä viis :-) Teen niitä asioita joista nautin ja joita jaksan/haluan ja muulla ei ole merkitystä. Niin, olen siis (9 vuotta sitten) eronnut sinkkunainen mutta siihenkin olotilaan vihdoin täysin sopeutunut. Onni on olla positiivinen !
Hyvä. olen samaa mieltä, tuntuu että elämä vaan paranee ku ikää tulee.
Et voi olla tosissas, ilman meikkiä ja pää huivissa, mummona. Tuon ikäinen, älä viitti, ajattelisit katukuvaa ja suomalaisten tuulipukumuotikuuluisuutta siis antimuotia, kyllä meille ilman sinun päähuiviasikin jo nauretaan tarpeeksi, maailmalla.:) Minä olin tosinuori vielä tuon ikäisenä!
Ihmettelen minäkin, kun hän kertoo olevansa vasta 56 v ja puhuu ikääntymisen merkeistä kuin olisi tosi vanha. Minäkin olin vielä 56 v iässä nuoren oloinen, en edes hoksannut katsella/huomata omia ikääntymisen merkkejä, nytkin olen vielä hyvin nuorekas olemukseltani, vaikka olen lähes 70 v. En liiku ihmisten ilmoilla ilman ripsiväriä ja huulipunaa. Haluan korostaa ulkonäköni hyviä puolia ja näyttää pirteältä ja huolitellulta. Minua ei huolestuta tulevat rypyt tai ihon veltostuminen. Enempi ajatteluttaa jos ikääntyessä menettää toimintakykynsä jonkin älykkyyttä vähentävän sairauden vuoksi ja joutuisi johonkin laitokseen muiden armoille.
Minua kyllä pelottaa ajatus että
automaattisesti osaisin laittaa ripsiväriä ja huulipunaa,
mutta olisin epäkohtelias toisille sanoissa ja ajatuksissa....
Minäkin haluan vähän meikata kun lähden "liikenteeseen".Eikä haittaa vaikka miehet vähän pidemmän katseen luovat kun näin kesällä pukeutuu nätisti.Ei liian teinimäisesti vaan kuin aikuinen nainen.
Sitä kyllä ajattelee miten pärjää jos tulee vakavampi sairaus,kuka hoitaa?Puoliso kuollut.
Yritän nauttia tästä päivästä,nyt kuvittelen olevani terve.Syöpähän on salakavala tauti.
Nautitaan tästä kauniista kesäpäivästä!
Olen 74 vuotias nainen.
Minua suututta, naurattaa ja itkettää kun luen lehdestä-----70vuotias VANHUS jäi auton töytäsemäksi---tai---68 vuotias dementoitunut vanhus eksyi metsään vain yöpaita yllään.
Ehkä minulla on hyvät geenit, olen normaalipainoinen,harrastan kävelyä ja pyöräilyä, ja varmasti laittaudun ihmisten ilmoille lähtiessäni. En osaa olla vieläkään vanhus, eikä mielestäni alle kuuskymppinen saa vielä "luovuttaa".
On selvää että me kaikki ikäännymme omaan tahtiin ja tavallamme, mutta laitetaan tytöt huulipunaa niin kauan kuin mahdollista.
Joka ilta sanon----kiitos tästä päivästä.
Mistäpä me tiedämme, etteikö aloittaja ole ilman meikkejäkin luonnonkaunis?
Siisti ja huoliteltu ulkonäkö on tietty kohteliasta kanssaihmisiä kohtaan, mutta ylenpalttinen ulkonäön korostaminen taas ei.
(Mitenkähän aikanaan käy ikääntyessä noiden kauneusleikkausten, botox-kasvojen ja silikonirintojen kanssa?)
Mitäs mieltä sinä olet tuosta ikäihmisten seksista, siis kohteliaisuudesta kanssaihmisiä kohtaan. Oletko kanssani samaa mieltä, ettei seksi kuulu ikääntymiseen. Yli 60:nen nainen saa lakata haluamasta ja pitääkin, että impotentit miehet lakkaa vonkaamasta.
Naiset luonto kouluttaa ja totuttaa luonnon väistämättömyydellä ikääntymiseen. Miehille pitäisi järjestää jokin koulutus hygienian ja tapojen suhteen. Ne, joilla kovasti hyrrää, pitää pakottaa ikämiesten palvelutaloihin rauhoittumaan. Ja kiimaiset naiset kanssa.
anni
Eihän tässä nyt lainkaan ollut tuosta kysekään mitä kirjoitat. Nainen itse kertoo vanhenemisen merkeistään. Hän voi olla tosiaan vaikka kuinka kaunis vaan vähättelee itseään. Silikooneja, botoxia en käyttäisi enkä kauneusleikkauksiin menisi. Kohtuullinen meikin käyttö on naisellista ja sivistynyttäkin. Jos on todella luonnon kaunis niin miksipä sitä suotta ehostelemaan. Vanheneminen kuuluu luonnollisena osana elämänkaareen.
Aika jännä miten monenlaisia kommentteja kirjoitukseni innoitti, ihan hämmästyin. Oikeastaan halusin vain jakaa hyvän oloni ja iloni siitä että tunnen olevani juuri nyt oikean ikäinen ja pidän itsestäni juuri tällaisena. Suurimman osan aikaisempaa elämääni olen kiinnittänyt aivan liian paljon huomiota siihen mitä toiset minusta ajattelevat tai miten toiset toivoisivat minun käyttäytyvän tai miltä näyttävän. En ole tuulipukuihmisiä mutta en tuomitse ketään joka sellaisessa viihtyy. Käytän minäkin esim. huulipunaa ja kynsilakkaa mutta teen sen koska minua huvittaa ja siitä tulee kiva olo, en siksi että minulta sitä edellytettäisiin tai että miehet katsoisivat pidempään tms.
Ja hei, päähuiveja on nykyisin tosi monenlaisia ja löytyy ihan fiksunkin näköisiä eikä ainoa vaihtoehto suinkaan ole ns. mummohuivi joskaan en näe niissäkään mitään tuomittavaa jos joku sellaisessa viihtyy. Eli siis kaiken ydin on se että itse viihtyy siinä mitä yllensä pukee ja mitä naamaansa laittaa jos laittaa. On ihanan vapauttavaa kun ei enää huvita (sori vaan miehet !) ensimmäiseksi ajatella että miltähän näytän jonkun miehen silmissä :-) Ja mitä ikään tulee niin en todellakaan ole vielä kovin vanha eikä tarkoitukseni ollutkaan verrata itseäni ja omaa rapistumistani esim. 70 + ikäiseen. Tottakai sen ikäisen ihmisen silmissä minä olen vielä nuori. Mutta kun minulla on vain tämä oma elämäni ja ennen tätä ikää en ole koskaan ajatellutkaan vanhenemista ja rapistumista joten minulle tämä on uutta ja ihan todellista. Tämä 56 vuoden ikäinen kroppani ON rapistunut ja rupsahtanutkin siitä mitä se oli ENNEN. Olen myös alkanut sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja sekin on osaltaan edesauttanut kokemaani rapistumista. Hiukset ohenevat, painoa on tullut lisää ja elämäntahti on todellakin hidastunut kun ei enää yksinkertaisesti jaksa. Mutta siis annetaan kaikkien kukkien kukkia ja jos joku haluaa peilata omaa itseään toisten kautta niin siitä vaan, ei siinä ole mitään pahaa.
Niin, tää kilpirauhasen vajaatoiminta (nyt jo 12 vuotta sairastanu) kyllä voi vakuttaa paljonkin jaksamiseen... Ja siihen päälle vielä kunnon selkäkivut, eipä paljon naurata! Tarttis kuitenki jaksaa, kun on noi lapsenlapsetkin... Oon vasta 52-vuotias!
En minä ole koskaan meikannut miesten vuoksi edes nuorempanakaan vaan omaksi ilokseni ja kohentaahan se hieman itsetuntoa ja piristää mieltä. Kovin on jollakin tarvetta tilittää omaa elämäänsä, jotain vajaatoimintaa on todella havaittavissa "Olen nyt oikean ikäinen"? Ihminen on aina oikean ikäinen, koska omaa ikäänsä ei voi valita. Onhan se hyvä, että edes 56 vuotiaana ymmärtää olla välittämättä muiden mielipiteistä ja elää omaa elämäänsä, eikä ajattele pukeutumistaan vain miesten kannalta. Minä olen tuollaiset asiat onneksi hoksannut paljon nuorempana. Parempi että hoksasit myöhään kuin ei milloinkaan!