Vanha ja yksinäinen.

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Suomen kansa voi huonosti. Voiko? Maan kansalaiset, jotka ovat valittu onnellisten ihmisten
kärkeen. Tosin meillä on EU-maiden kalleinta ruokaa. Ja eniten verotettua. Se ei varmaankaan
tee meistä onnellisia.

Paljon pahoja, ikäviä asioita on tapahtunut tänäkin vuonna. Hyvinkään ampumistapaus,
Pomarkussa isän ja kahden lapsen surmat. Ja paljon, paljon muita ikäviä asioita.
Luulisi, että onnellisten ihmisten maassa ei tällaisia tapahtuisi.
Hyvin monet meistä voivat huonosti. Moni hakee apua hätäänsä, mutta
byrogratian rattaat jauhavat hitaasti, apua ei saa. Sitten taas joudumme
lukemaan lehdistä vaikkapa näin: Isoisä otti lapsenlapsensa syliin ja meni
junan alle - tai vastaavaa. Hirvittäviä asioita.

Yksin asuva mummo tai vaari lukee tai näkee TV:stä tällaisia uutisia ja hätä
on suuri. Ei ole ketään, kenen kanssa voisi keskustella.Valveutuneimmat osaavat
soittaa johonkin kriisipuhelimeen ja saavat sitä kautta kertoa hätäänsä
Useimmat itkevät hätäänsä yksin. On kokonaan kadonnut sellainen naapuriapu,
läheisestä välittäminen. Vuosikausia asutaan samassa rapussa ja ei edes naapurit
sano päivää toisilleen. Hieman saisi meissä olla sitä uteliaisuuttakin, että kyseltäisiin,
mitä kuuluu ja miten menee.

Pahoista asioista huolimatta, Suomessa eletään pitempään ja terveemmin.
Tosin siinäkin varakkuus paljolti ratkaisee. Rikkaat elävät terveemmin, voisi
sanoa. Köyhät on entistä köyhempiä ja pitää monen alentaa itsensä leipäjonoihin,
elämisen pakko.
Nyt on mennyt jo vuosia, että edeuskunnankin mielenkiinto on vain noissa EU-kriiseissä.
Sinne riittää rahaa. Mutta oman maan vanhuksen kriisiin ei. Ja vanhuksen hätä
ja yksinäisyys jatkuu kuolemaan asti. Mielestäni meillä, osin sodankin nähneillä
tämän päivän vanhuksilla, pitäisi olla hieman arvokkuutta viime vuosissamme.

Hyvää kesää!

Kommentit (12)

Vierailija

Näitä samoja lätinöitä kuulee lähes päivittäin. Miten ihmiset viitsii ruikuttaa ja jankata samoja asioita. Suomessa asiat on suhteellisen hyvin. Muistelkaahan pula-aikoja sodan jälkeen, jos olette sitä sukupolvea.

Vierailija

Minusta yksinäisyydestä pitää ja saa puhua. Valittaminenkin on sallittua. Itse kahden veteraanin lapsena kunnioitan suuresti sotien ja pula-ajan kokeneita. Itsenäisyyspäivä on mielestäni vuoden suurin juhla.
Teille, nimimerkki La mer antaisin neuvoksi kirjoittaa näille palstoille, käydä aktiivisesti eri keskusteluryhmissä ja aloittaa rohkeasti itse keskusteluja eri aiheista. Murteet-sivuilla on paljon iloisia, positiivisia ihmisiä. Heidän teksteistään olen itse saanut voimaa. Ei kannata välittää piikittelyistä, kuten tuossa yllä vaan ilmaista omat mielipiteensä reippaasti!

Vierailija

Mitä se vanhusten asioista ruikuttaminen auttaa. Tehkää tekoja vahusten eteen, turha lätinä ei yksinäistä vanhusta mitenkään auta. Menkää vaikka vanhainkoteihin yksinäisiä vanhuksia ulkoiluttamaan hyödyttömän lätinän sijasta.

Vierailija

Minäpä se taidan mennä vanhuksia tapaamaan jonnekin vanhainkoteihin, jos minut vaan suinkin huolitaan sinne! Tulen ihan ilmaiseksi. Pahoin pelkään vaan, että se kaatuu tuohon kateuteen... Vai miten on, jos täällä on hoitoalan ihmisiä, kertokaa, voinko pyrkiä sinne vanhusten seuraksi, ilman palkkaa??

Vierailija

Eikös tämä ole keskustelupalsta, joten täällä saa lätistä ja ruikuttaa, jos haluaa. Tositoimissa kun ollaan, ei siitä näillä palstoilla puhuta, kun asiat ovat henkilökohtaisia ja salassapidettäviä.

Aloittaja on oikealla asialla. Vanhusten yksinäisyys on totta ja juttukaveria kaivataan monessa talossa ja torpassa. Olen yhden 94 vuotiaan mummon vapaaehtoisystävä, ja joka kerta kun hänellä käyn, on puhuttavaa viikon edestä, kun kotona vierailevalla kunnan henkilökunnalla ei ole aikaa jutella, pohtia ja "lätistä". Omaisia ei ole ja ystävätkin ovat kuolleet, aika yksin on vanha ihminen silloin.

Toki nuo hirmuteot ovat yksittäisiä tapahtumia, mutta jo masennustilastot kertovat, että jotain vikaa meissä suomalaisissa on. Onko se yhteiskunnan vika vai perintötekijöissä, että mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä? Olemmeko liian sisäsiittoisia jo moninpaikoin Suomenmaata? En tiedä vastauksia, mutta näitä on pohdittu monet kerrat.

Vierailija

Lainaus:

Minäpä se taidan mennä vanhuksia tapaamaan jonnekin vanhainkoteihin, jos minut vaan suinkin huolitaan sinne! Tulen ihan ilmaiseksi. Pahoin pelkään vaan, että se kaatuu tuohon kateuteen... Vai miten on, jos täällä on hoitoalan ihmisiä, kertokaa, voinko pyrkiä sinne vanhusten seuraksi, ilman palkkaa??

Ota yhteyttä kuntasi/kaupunkisi vanhusten vapaaehtoistoimintaan. Sitä kautta on helpompi päästä vanhuksia tapaamaan. Voit kysellä suoraan myös hoitolaitoksista. Useimmat vanhainkodit ottavat mielellään vapaaehtoisia auttamaan vahusten hoitoon liittyvissä asioissa, kuten ulkoiluttaminen, seurustelu, syöttäminen. Varsinaiseen hoitotyöhön, kuten esim. lääkitys ei saa ilman alan ammattitutkintoa osallistua.

Vierailija

Lainaus:

Eikös tämä ole keskustelupalsta, joten täällä saa lätistä ja ruikuttaa, jos haluaa. Tositoimissa kun ollaan, ei siitä näillä palstoilla puhuta, kun asiat ovat henkilökohtaisia ja salassapidettäviä.

Aloittaja on oikealla asialla. Vanhusten yksinäisyys on totta ja juttukaveria kaivataan monessa talossa ja torpassa. Olen yhden 94 vuotiaan mummon vapaaehtoisystävä, ja joka kerta kun hänellä käyn, on puhuttavaa viikon edestä, kun kotona vierailevalla kunnan henkilökunnalla ei ole aikaa jutella, pohtia ja "lätistä". Omaisia ei ole ja ystävätkin ovat kuolleet, aika yksin on vanha ihminen silloin.

Toki nuo hirmuteot ovat yksittäisiä tapahtumia, mutta jo masennustilastot kertovat, että jotain vikaa meissä suomalaisissa on. Onko se yhteiskunnan vika vai perintötekijöissä, että mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä? Olemmeko liian sisäsiittoisia jo moninpaikoin Suomenmaata? En tiedä vastauksia, mutta näitä on pohdittu monet kerrat.

Hienoa. Sinä olet ruvennut sanoista tekoihin. Ihailtavaa. Noinkin iäkkään ympäriltä on varmaankin jo ystävät kuolleet, joten monellakin tuon ikäisellä vanhuksella on yksinäisyys seuranaan, jollei ole omaisia tai omaiset ei ole kiinnostuneita vanhuksesta.

Vierailija

Joo, olen jo jonkun aikaa ajatellut tätä yksinäisyyttä. Koirani kuoli muutamia vuosia sitten. Juuri silloin laitettiin parvekkeeni etu mukulakivillä. Olin pitänyt piha-alueen parvekkeen edestä siistinä, mutta yöaikaan koirani piti päästä myös ulos, koska sillä oli nesteenpoistolääkitys, johon se sitten kuolikin. Furovet. Päiväsaikaan jaksoin vielä käyttää sitä lenkillä.
Koira oli yhdeksänvuotias ja oli ollut minulla kesähoidossa, kun sen isäntäväki kävi Ruotsissa sukuloimassa. Tiesin, mitä sain.
Omia minulla ei enää ollut. Olin laihduttanut sen 12 kilosta 6 kiloon, lääkärin ohjeiden mukaan, mutta yksi virhe tuli tehtyä.
Kun käytin sitä sydänlääkärillä, niin tämä uusi lääkäri käski minun antaa tuota Furovettiä eli nesteenpoistoa sydämen takia ja
varmisti joka kerta puhelimessa, että koirani oli saaanut aamu-ja iltapillerinsä. Minun olisi pitänyt huomata, ett' kun koira oli nyt normaalipainoinen eli kääpiömäyräkoiran paino on kirjojen mukaan 6 kg ja koiran isä oli jo kuollut, niin se yksi aamupilleri olisi pitänyt riittää. Ja päiväsaikaan itse voin käyttää sitä ulkona lenkillä niin usein kun se pyytää. Minulla itselläni
oli siihenaikaan kihti. Oma lääkärini oli käynyt kurssilla päivittämässä tietojaan ja kun hän palasi, niin hän ensitöikseen otti minulta pois tämän Fureksikseen, kuten sen nimi ihmisille on (ja korvasi jollain muulla, mitä en enää muista) Uusi eläinlääkäri otti koirastani heti pissakokeen, kysyin, että mitä varten. Hän sanoi, että heillä on tapana ottaa kaikista 10 vuotiaista koirista pissa eli munuaiskoe ja sieltähän se vika löytyi eli dieetille vaan. No, koira kuoli kuitenkin vuoden päästä.
Omalta lääkäriltäni kysyin, että voisinko päästä johonkin vanhainkotiin, kun kotona oli niin yksinäistä. Ja hän vastasi, että olen aivan liian hyvässä kunnossa ja niin sitten muutin pienempään asuntoon ilman koiran ulökoilutusmahdollisuutta, mutta muut
herkut kyllä on. Tässä olen nyt vuoden päivät katsellut tyhjiä seiniä puhelin ja tietokone seuranani. Joskus käyn taksilla joissakin kokouksissa, mutta esim. kutomatuvalla en jaksa enää käydä, kun selkä on niin kipeä. Uutta koiraakaan en uskalla ajatella. Täällä on kamalan tylsää elikä yksinäistä. Ystävät pitäisi hakea talon ulkopuolelta, mutta kun osteoporoosini eli
luukatoni ei anna periksi, että pääsisin ja jaksaisin ulkoilla tai mennä jonnekin. Minun sähkömopossani on niin suuri kääntösäde = nelipyöräinen, että vaikka kirkon seinän vieressä on luiska, johon kyllä ei tehdä lumitöitä, niin että vaikka pääsisin portaiden päälle, enpystyisi mopoa käänmtämään niin pienen porraslevyn päällä. Pyörätuoli siinä kääntyisi, mutta sellaista minulla ei ole. Ja miten se kulkisi hangessa. Mopossa on neljä isoa pyörää ja juutuu sekin aina joskus hankeen.
Olin jo useamman vuoden käynyt eräässä Palvelutalossa lounaalla ja oppinut seurustelemaan asukkaiden kanssa. Palvelutalossa
on ihmisiä, joilla on aikaa "parantaa maailmaa, mutta sinne pääsee vain 3 % vanhuksista, jonka luulisin tarkoittavan
muutamaa viikkoa ennen lähtöä.

Vierailija

Mukavaa, että olet saanut seuraa palvelutalon ihmisistä. Eihän se vanhuus ja raihnaisuus elämää helpota eikä yhteydenpitoa muihin ihmisiin, sinä sentään olet jonkunverran jaksanut vielä mennä muiden joukkoon. Sinulla ei liene omaisia lähettyvillä? Sinulla on hyvin sana hallussasi, kirjoitat selkeästi elämän tilanteestasi. Katseletko telkkaria, sieltäkin saa hieman seuraa ohjelmien muodossa. Aamu-TV lähetykset on mielenkiintoisia ja jos pitää hengellisistä asioista niin kanavalta 65 tulee hengellistä ohjelmaa lähes koko päivän.

Vierailija

Lainaus:

Minusta yksinäisyydestä pitää ja saa puhua. Valittaminenkin on sallittua. Itse kahden veteraanin lapsena kunnioitan suuresti sotien ja pula-ajan kokeneita. Itsenäisyyspäivä on mielestäni vuoden suurin juhla.
Teille, nimimerkki La mer antaisin neuvoksi kirjoittaa näille palstoille, käydä aktiivisesti eri keskusteluryhmissä ja aloittaa rohkeasti itse keskusteluja eri aiheista. Murteet-sivuilla on paljon iloisia, positiivisia ihmisiä. Heidän teksteistään olen itse saanut voimaa. Ei kannata välittää piikittelyistä, kuten tuossa yllä vaan ilmaista omat mielipiteensä reippaasti!

Voi meitä! Ei tuossa yllä ollut mitään piikittelyä, hänelläkin oli oikeus ilmaista mielipiteensä reippaasti!
Nämä palstat ovat menneet liian herkkähipiäisiksi, ihan harmittaa.

Vierailija

Liityin SPR:n toimintaan,ajatuksena että voisin olla jonkin vanhuksen ystävänä,vaan siinäkin pitää suorittaa jokin kurssi.
Sitä odottelen.Vanhasta kokemuksesta voisin käydä pitämässä jollekin vanhukselle seuraa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat