Tamara McKinley: Merten taa,

Käteeni osui ed. mainittu kirja ja Australian asutuksen monet kuviot romaaniksi kirjoitettuna. Ja vei monta yötuntia mennessään. Koska oli kyseessä trilogi, niin etsin Perintöosan ja Pelottomien maan netistä. Käytän pokkareita, jos saan , koska niitä voi käsitellä helpommin.

Näin saisi uusia vinkkejä ja vähän tietoa kirjojen sisällöstä ja lukijan mielipiteen.

Sivut

Kommentit (71)

Olen juuri lähdössä kirjastoon palauttamaan kirjoja joista on varauksia. Mari Koppisen Jari Sillanpää paljaana kirjasta on varauksia kymmenittäin ja kirja olikin ihan mukavaa luettavaa, vaikka ei ole helppoa ollut Jarinkaan elämä.

S.K. Tremaynen ensimmäinen suomennettu teos Jääkaksoset  on hyytävä thrilleri, senlaatuisista kirjoista pitäville voin suositella. Malttamattomana odotan josko saisimme lisää kirjoja kyseiseltä kirjailijalta.

Olen pitänyt Hannahin esiintuoman Tamara McKinleyn kirjoista, Australia on aihepiiri joka on aina kiehtonut minua. Viime vuosina häneltä ei ole tullutkaan uutta tuotantoa joten voisi alkaa lukea vanhempaa tuotantoa uudelleen.

Oliko se Jörn Donner joka sanoi että lukeminen kannattaa aina, tuohon väittämään on helppo yhtyä.

Vierailija

Kyllähän se lukeminen on intohimo, saahan siinä samalla tietää mitä esim. Sillanpää omistaa, ja sehän on maaliman tärkein tieto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Frank MCCourt: Seitsemän portaan enkeli.

Se oli myös yllättävä löytö . Siinä matkataan länteen. Kerrottu niin mielenkiintoisesti, että etsin käsiini  Liitupölyn ja  Amerikan raitti. Vaikkei ne olleetkaan ensimmäisen vertaisia. 

Monilla kirjailijoille sattuu niitä ns "maanantaipainoksia", ja se valitettavasti vie  lukemisintoa  ko kirjailijan teoksiin. Vaikka ainahan tekilälle sattuu..........

Etsinkin mielenkiinnolla Mökin Muorin  lukeman S.K. Tremayn´in teokset.  

Stefan Moster: Nelikätisen soiton mahdottomuus.

Jännästi pitkän risteilymatkan   pianistin ja pariterapeutin näkökulmasta.

Haasteellinen kirja. Kuitenkin olen  ajatellut haastaa itseni lukemaan, ei niin  itselle selkeitä ja helppolukuisia opuksia. Tekee löytöjä uusiin maailmoihin. 

Hankin kirjoja edullisesti ja annan kaikki eteenpäin . Joten kirjahyllystä olen luopunut . 

.

Vierailija

Olen tykästynyt Cathy Kellyn kirjoihin. Nyt sain luetuksi kirjan Mehiläiskuningatar.

Elämänmakuista luettavaa, kirjassa seurataan monen ihmisen elämää, iloja ja suruja. Lopussa päivä paistaa moneen risukasaan.

Vierailija

John Steinbeck :Hyvien ihmisten juhla ja Torstai on toivoa täynnä.

Kirja lähti kirjaston vaihtohyllyltä mukaani.  Ilkikurisia henkilöitä ja ilkikurisia tapauksia täynnä  oleva  kirja.  "Hotkaisin " kirjan, niin että juoni säilyi.  Jossain yksinäisellä saarella tai matkalla olisi voinut keskittyä  niihin hauskoihin ja persoonallisiin henkilöihin.  Jännitystäkin oli mukana..... Hannah

Ja kiitos tähänastisista  vinkeistä ja kokemuksista kirjojen parissa.

Vierailija

Veikko Huovinen: Pojan kuolema.

Oli mielenkiintoinen ja pysähdyttävä kirja. kiitos hänelle kun kirjoitti.

Vierailija

Minä ainakin otan näistä kaikista vinkeistä "vaarin". 

Kuoleman kohdatessa itselläni oli pakottava tarve "kirjoittaa se pois".

Aloitinkin, mutta olisi pitänyt olla aikaa löytääkseni oikeat sanat.  

Kiitos .

Vierailija

Sorruin tuon lukemien pauloihin  noin 5 vuotiaana.  Harjoitteluvaiheessa  kinusin  kirjoja  ja vihkosia  joissa  oli isot  kirjaimet.  

Asia tuotti  tulosta  Kouluuun mennessä  luvin kaikkea,  vähän  nolotti kun  ope  kehui  ja  hiuksiani  pörrötti.

Siirryin  luontoaiheisiin  mitä  sukulaiset  toi lahjaksi.

Joskus  kymppivuoden  jälkeen  lukaistiin  lännensarjoja.  Eräs  koulukaveri  toi ison laatikon  Tex Willereitä   Niissä meni monta viikkoa.

Koulun jälkeen  tuli tekniikkalehdet  /  kirjat.  Sitten  sekaan  ammatillisiä  julkaisua.  Ihan  kiva  harraste, ei voi moittia.

Ne  jotka  harkitsee kirjoittamista,  älkää  olko liian vaativaisia  itselle.

Vierailija

Eipä pörrötä enää, lapseen ei saa koskea, paitsi omat. Toivottavasti opettajilla on kuitenkin positiivinen sanavarasto ja kehuvat ja kannustavat lapsia.

Oli tässä vasta aika kun pelättiin, että kirjoittajat ja lukijat häviävät tietotekniikan kehityksen myötä. Taisikin käydä kuin päinvastoin, kirjoja julkaistaan valtavasti, sellaisiakin jotka kirjoittavat turhasta, kuin 30-40 vuotiaan henkilön  elämänkerta, no pohjalla on vain julkkisten rahanahneus ja julkisuusnälkä, kun sille tielle lähtee näyttää, että mikään ei riitä. En ole lukenut tuollaista kirjaa, enkä lue.

Nyt sattui käteen kirja, josta tekee mieli  kirjoittaa, Fred Vargas: Ei takkaa , ei tupakkaa. Pidin tosi paljon kirjan kerronnollisesta oivalluksesta ja jännitys oli  korkeinta  astetta.

Otin selvää ja tämä on ns  luostariveljet osion toinen kirja.

Niinpä etsimään  ko kirjailijan  toisia teoksia ja odotan mielenkiinnolla, ovatko  muut dekkarit yhtä loistavia.

Sain käsiini antikvaariosta; Kuriton mies nurin ja pari tulee tilausten kautta.

Onneksi  mieleisia helmiä sattuu  monien , monien kirjojen joukosta.   

Löytöjä

Luen  vaihto tai kirppari kirjoja. Ostelenkin joskus .

Käteeni osui  Geoges Simenon : Kirje  tuomarilleni. V 1971.

Loppuratkaisu  kerrotaan viimeisellä sivulla ja koko kirjan ajan  sitä hakee.  Psykologinen jännäri, jonka koukerot  pysyvät  kuitenkin hallinassa, ettei se punainen lanka katkea.     Taisipa ihan uniinkin tulla .   

runot ovat vahvin ilmaisumuo...

Kun luen paljon , niin joskus vastaan tulee sellainen ahaa.. elämys.   

Silloin haluaa jakaa sen toisillekin.   Luemme toki tuiki erilaisia kirjoja, Itse olen kuitenkin saanut idistä ihan uusisita  toisilta saaduista  lukukokemuksista.

Löytö oli sekin;kun  Kampin ilmasihyllystä löysin E-L. Laitisen : Pyörätuolipiruetin.    Tällä hetkellä hänellä olisi  tuhansia ja tuhansia  sanoja ja kokemuksia   "Pyörätuolipiruetin" " vaudikkaasta" elämästä.

Vierailija

Kesääni kuuluu dekkareita. Tänä kesänä olen lukenut ruotsalaisen Viveca Stenin Totuuden nimessä.
Vuoroaan odottaa Leena Lehtolaisen Viattomuuden loppu.

Vierailija

Pöydälläni on Henna Helmi Heinosen ( uusi kirjailijatuttavuus minulle) uusinta tuotantoa : Pala omaa taivasta.

Uusi innostus suomalaisiin dek...

Leena Lehtolainen oli  aina  lukupöydällä. Mutta sattui kirja , jossa oli vain dialogeja. Meitä oli useampi jotka  pitivät sitä  "haasteellisena". Ja  sen jälkeen on ollut  hankalampi tarttua hänen kirkoihinsa.  Täytynee   ottaa uudelleen  uusimpia luettavaksi, jospa se entinen kiinnostus  palautuisi. " Viattomuuden loppuu" taitaa olla aika uusi.  Kiitos vaan, jospa siitä alkaa uusi innostus. 

Vierailija

Täytyykin aloittaa uudestaan  Lehtolaisen  jännäreiden lukeminen.  Viattonuuden loppu on varmaan uusimpia.

Pidin vähän taukoa, mutta   kiitos vinkistä. 

vieras

Olin varastossa etsimässä auton vetokoukuun rasvaa kun pitää huomena vetää peräkärryä, Ja samalla eteeni osui moneen kertaa sen ilmestymisen jälkeen lukeman ruotsalaisen Guillou, Jan: Noitien asianajaja kirjan ja nyt taitaa jäädä yöunet lyhkäseksi kun luen sen. Siinä olevat hirtorialliset tiedot vuosilukuineen ovat tarkistettuja toisista lähteistä ja siinä mielessä historiallista totuutta eikä sitä olekkaan voitu muuksi väittää.

Fakta on kirja suola.......

Olen minäkin äskettäin joutunut toteamaan, että ihan "rompsussa"  vanhassa sellaisessa, ovat vuosiluvut ja  historialliset tapahtumat ja valtiolliset tapahtumat faktaa. 

Aivan kuin kirjailija keräisi  faktojen ympärille  omaa  tarinaansa.   Pidän , että todelliset tapahtumat antavat ryhtiä kirjalle.   

Eikun lukemaan...........

Vierailija

Suosittelen saksalaisen Sarah Lark'in kirjoja Uudesta Seelannista. Valkoisen pilven maa ja Maorien laulu on ainakin helmet.fi -kirjastosta saatavissa. Tarina alkaa 1800-luvun puolenvälin Britanniasta. Naiset matkustavat laivalla aviomiesten luo. Toisen isä pelasi tyttärensä naimisiin, toinen löysi miehen lehti-ilmoituksella, toiset vaan vietiin maahan, missä ei ollut naisia. Maorinaiset eivät kelvanneet vaimoiksi kaikenmoisille seikkailijoille.
Eeva Viikistä

Sivut

Kuukauden tykätyin

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat