Rakastatko vai vihaatko runoja?

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Hyvä ET-raatilainen

Kiitos aktiivisuudestasi! Nyt toivoisimme runsasta keskustelua runoista:
Rakastatako vai vihaatko runoja? Millaiset runot koskettavat? Kirjoitako itse runoja - millaisia?

Sari Alho
ET-lehden toimitussihteeri
P.S. Aktiivisimpien keskustelijoiden kesken arvomme (19.10.) pääsylippuja Helsingin kirjamessuille.

Sivut

Kommentit (280)

Vierailija

Kirjoittelen vähän itsekin, mutte n ole koskaan julkaisssut mitään. Olen julkaissut aktiivisesti toisten runoja toimiessani yhden järjestön lehden toimitussihteerinä.

Sellaiset runot koskettavat, jotka ovat itsellekin tuttuja tuntoja.

Vierailija

En kirjoita itse runoja, mutta silloin tällöin luen niitä kyllä. Pidän rakkausrunoista, vanhoista ja moderneista, Tommy Taberman on suosikkini noista uudemmista. Pidän myös haiku-runoista ja niiden tapaisista - sellaisista, joihin muutamalla sanalla on sisällytetty viisautta ja/tai huumoria, jopa molempia! Olen samaamieltä sen arvostelijan kanssa, joka totesi, että sanat tarvitsevat tilaa ympärilleen, tilaa hengittää. Joissakin uusissa runoissa ja myös laulujen sanoituksisa on niin paljon sanoja, ettei hengitystilaa jää.

Vierailija

En ole paljonkaan runoja lukeva ihminen.
Joskus jos tarvitsen johonkin tilaisuuteen, syntymäpäivät tai häät ,siis korttiin tai puheeseen, niin etsin jonkin siihen tilaisuuteen sopivan runon (pätkän) , jota sitten käytän .
Tosin jotkut Tommy Tabermanin runot ovat säväyttäneet .

Vierailija

Hei,

En kirjoittele itse mutta kylläkin lueskelen niitä . Varsin Et-lehdessä on usein mukavia ja ajankohtaisia runoja.
Varsinkin ne runot koskettavat jotka ovat sillä hetkellä itselleen ajankohtaisia asioita. esim suru, ilo, lohtu jne.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.
Ehkä runojen kirjoittaminen onnistuisi jos hiukan harjoittelisi.

Vierailija

Hei,
rakastan runoja ja käytän aina runoja kaikenlaisissa tervehdyksissä... mutta runossa pitää olla todella kunnon sisältö
eli sen tulee koskettaa. (rakkausrunoja, tuskan runoja, muistelurunoja yms.)Itse kerään/kirjoitan enemmänkin aforismejä..
Harvoin löytyy ET-sivulta ihan sellaisia runoja joista tykkään! Tabermannin runoja luen, en tykkää kaikista mutta monista kyllä.
Hellu

Vierailija

Ihan kirjaksi koottuja runoja ei tule luettua mutta minua ilahduttaa ja ihastuttaa runomittaan tehdyt onnittelut jotka joskus ovat melko pitkiäkin. Itsekin tulee hyvin usein puettua onnittelut runoksi. Syvällisiin runoihin en jaksa keskittyä.

Vierailija

Hei
Luen jonkin verran ja yleensä ne herättävät tuntemuksia ja ajatuksia. Runoja lukee kun on itsellä tunteet pinnassa, kun perhepiirissä on tapahtunut, lapsenlapsen syntymä, tai hyvän ystävän kuolema. Ystävä joka poistui liian aikaisin sairauden murtama. Runo lohduttaa silloin, kuten myös silloin kun lapsi syntyy, uusi elämä alkaa. Kevät on myös tunteita herättävä ja silloin tulee luettua runoja. En kirjoittele itse runoja.

Vierailija

En voi sanoa, että rakastan, mutta pidän runoista. Varsinkin runoista, joissa on ajatusta mukana. Siis "vanhanaikaisista" kauniista runoista, rakkaudesta, luonnosta, lapsista jne. En pidä lainkaan sellaisista runoista, joissa ei ole "päätä ei häntää". Siis runoista, joista en ymmärrä mitään.

Vierailija

Olen omaan pöytälaatikkooni kirjoittanut muutaman runon ja luen joskus runoja.
Etsin sopivan runon syntymäpäiväkortteihin ym.onnittelukortteihin.
Nykyään tulee aika usein lähetettyä tekstiviestinä runo esim. jouluna, uutenavuotena,
surunvalittelut jne..
Omistan muutaman runo- ja värssykirjan ja netistä myös löytyy paljon.

Vierailija

Ensimmäinen muistikuvani runoista on kansakoulusta. Opettelin epätoivoisesti ulkoa vaadittuja runoja, enkä vaan tahtonut oppia. Pelkäsin, että jään "laiskalle". Ehkä se on ollut yksi syy, että olen kiertänyt runokirjat kaukaa monien vuosien ajan. Muistan edelleen näistä oppimistani runoista pätkiä. Yllättäen ne ovat alkaneet avautua aivan toisella tavalla tuoden jo unhoon painuneita muistikuvia takaisin.

Muutama vuosi sitten silloin yläastetta käynyt poikani osti minulle Heli Laaksosen runikirjan joululahjaksi. Heli Laaksonen oli käynyt koulussa ja esittänyt omia runojaan oppilaille. Poikani oli ihastunut näihin ja oli sitä mieltä, että ovat minun tyylisiäni. Epäilin sitä, mutta poikani näemmä tunsi minut paremmin. Tykästyin niihin kovasti. Ne puhuttelevat lyhytsanaisuudellaan ja jättävät tilaa omille kokemuksille ja tuntemuksille. Nyt olen jo useamman kerran käynyt Heli Laaksosen tilaisuuksissa ja nauttinut. Ehkä vielä joku muukin runoilija löytää tien minun maailmaani.

Vierailija

Luen ja joskus myös kirjoitan. Runot ovat antaneet lohtua elämän vaikeissa tilanteissa, sanoisinpa niiden jopa auttaneen pysymistä hengissä. Käytän runoja myös asioiden kertomisessa, niin tekevät myös muutamat ystävät!
Olen saanut käydä vilkkaitakin "runonvaihtokeskusteluja". Ihanaa, että jotkut osaavat kiteyttää vaikeatkin asiat muutamaan sanaan. Siitä heille kiitos.

Vierailija

Sama täällä, on parit kolmet vanhat värssykirjat, joita hätätapauksissa lainaan.
Olisi kiva saada luettavaksi vaikka uusia muiden käyttämiä tai lyhyesti joitakin kivoja uusia pätkiä, ehkä ET -lehdessä.

Muuten en runoja lue. Tai on yksi runo, jota tavailen aika-ajoin. Se on nyt tauluna sänkyni päässä. Pitkä mutta kaunis, Aale Tynnin Kaarisilta. Kun sen olen kuullut Eeva-Kaarina Volasen lukemana, se on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Vierailija

Helena Anhavan runot ja aforismit ovat koskettaneet minua kautta vuosien erityisen paljon. Viisaita ajatuksia on aina lohdullista lukea.

Vierailija

Runolta vaadin enemmän kuin proosalta. Pitää heti kolahtaa, muuten lopetan lukemisen siihen. Runojen suhteen olen hyvin selektiivinen. Kun kohdalle sattuu runo, josta pidän, otan talteen, luen sen yhä uudellen ja nautiskelen siitä. Itse en osaa runoja kirjoittaa. Mieheni sepittää perheemme vuoden tapahtumat runoksi. Hänen vuoden runonsa on aina yhtä puhutteleva ja huumorin kyllästämä. Jouluaterian jälkeen hän sen lukee ja se on osa perheemme joulutraditiota.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat