Teemu Keskisarjan kolumni: Köyhät ovat aina keskuudessamme

"Vasta pari nuorinta sukupolvea on välttynyt tosinälän näkemiseltä. Se ei ole perusoikeus, vaan ihme", kirjoittaa ET-lehden uusi kolumnisti ja historoitsija Teemu Keskisarja.Lue koko juttu

Teemu Keskisarjan kolumni: Köyhät ovat aina keskuudessamme

Kommentit (6)

PKolli

Olen syntynyt 1940 luvun lopulla ja voin allekirjoittaa kolumnin sanoman. Kansakoulussa ei ollut varsinaisesti kouluruokaa, keittäjä ystävällisesti keitti joka päivä isossa padassaan puuroa, joka omien eväiden kanssa maistui hyvältä.  Oppikoulussa oli kaikki maksullista, myös se ruoka siellä ruokalassa. En osaa sanoa, paljonko viljelijä sai maitolitrastaan, silti sain hyvät kouluvaatteet ja mahdollisuuden käydä koulua, vaikka linja-autolla piti kulkea eikä  sekään kulkenut kotini vierestä. Monet kerrat käveltiin porukalla valtatieltä kotiin, matkaa oli 4 km.  Aamuisin saimme kyydin linja-autolle, joka lähti klo 7. Kävelimme paljon ja olimme siksi paljon ulkona eikä kaupungissakaan kaikki metsät vielä olleet rakennettu. Monet suunnistamiset ja hiihtämiset onnistuivat . Eikä kukaan valittanut tai kiusannut . Tämä ilmiö siitä, mitä kullekin kuuluu ja että yhteiskunnan pitää hoitaa kaikki , syntyi varmaan jo tuolla 1980 luvulla. Vauhti on tietenkin vain kiihtynyt.  Toisaalta nykypäivän media kilpailee siitä, miten voisi häijymmin joku negatiivinen asia ilmoittaa. Sekin taitaa olla totta, että harva ihminen, oli sitten nuori tai vanha ihan oikeasti pohtii asioita. On niin helppo lukea otsikko iltapäivälehdestä ja omaksua siitä mielipide. Sen tähden tarvitaan  asioita avaavia kirjoituksia, kuten edellä oleva kolumni, kiitos kirjoittajalle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

En lähtisi vertaamaan yksi yhteen elämää 70-luvulla ja nykyaikaa, tämä aika on aivan toisenlainen. Monet kustannukset ovat nousseet, elämä on kalliimpaa ja kovempaa toisella tavalla kuin ennen. Kaupungissa asumiskulut ovat kalliit, ihmiset ovat sairaampia kuin ennen, työelämässä uupuvia ja uupuneita on paljon, ei jakseta eikä kyetä repimään rahaa oman terveyden kustannuksella. Maatalouden harjoittaminen nykypäivänä on kovaa selviytymispeliä, vaatimukset ja ehdot maatiloille ovat aivan erilaiset kuin kymmeniä vuosia sitten. Voi olla, että ennen valitettiin vähemmästä, nykyisin tuskin.

Avustukset ovat tarpeen ja niiden vähennykset masentavat, koska kustannukset eivät pienene, nousee lisähuoli pärjäämisestä.

Ainahan on ollut ja tulee olemaan niitä, jotka eivät luopuisi saaduista eduista, vaikka köyhyydestä eivät kärsikään. Ei silti pidä yleistää, on suuri joukko perheitä ja yksin asuvia, joille kaikenlainen avustus ja tuki on elintärkeää.

Vierailija

Sanojen valinta edellisellä kirjoittajalla on hyvin tyypillinen tämän ajan ihmisellä. Mahdollisimman terävä iskevä  teksti,  joka uppoaa hyvin kateellisiin ja oman elämänsä kanssa painiviin  ihmisiin.  Aina tuo toinen on ottanut minun osani, vaikka en jaksanut käydä koulua, en välittänyt mennä edes työharjoitteluun, ipadit ja muut vempeleet pitää kyllä olla ja piuhat aina käytössä.  Hengaillaan kaverien kanssa yöt ja päivät pitääkin sitten torkkua. MOT

Dave

PKolli kirjoitti:
Olen syntynyt 1940 luvun lopulla ja voin allekirjoittaa kolumnin sanoman. Kansakoulussa ei ollut varsinaisesti kouluruokaa, keittäjä ystävällisesti keitti joka päivä isossa padassaan puuroa, joka omien eväiden kanssa maistui hyvältä.  Oppikoulussa oli kaikki maksullista, myös se ruoka siellä ruokalassa. En osaa sanoa, paljonko viljelijä sai maitolitrastaan, silti sain hyvät kouluvaatteet ja mahdollisuuden käydä koulua, vaikka linja-autolla piti kulkea eikä  sekään kulkenut kotini vierestä. Monet kerrat käveltiin porukalla valtatieltä kotiin, matkaa oli 4 km.  Aamuisin saimme kyydin linja-autolle, joka lähti klo 7. Kävelimme paljon ja olimme siksi paljon ulkona eikä kaupungissakaan kaikki metsät vielä olleet rakennettu. Monet suunnistamiset ja hiihtämiset onnistuivat . Eikä kukaan valittanut tai kiusannut . Tämä ilmiö siitä, mitä kullekin kuuluu ja että yhteiskunnan pitää hoitaa kaikki , syntyi varmaan jo tuolla 1980 luvulla. Vauhti on tietenkin vain kiihtynyt.  Toisaalta nykypäivän media kilpailee siitä, miten voisi häijymmin joku negatiivinen asia ilmoittaa. Sekin taitaa olla totta, että harva ihminen, oli sitten nuori tai vanha ihan oikeasti pohtii asioita. On niin helppo lukea otsikko iltapäivälehdestä ja omaksua siitä mielipide. Sen tähden tarvitaan  asioita avaavia kirjoituksia, kuten edellä oleva kolumni, kiitos kirjoittajalle!

Dave

Sillä, kuinka paljon on kävellyt kouluun tai joutunut syystä tai toisesta liikkumaan ja kulkemaan ei ole mitään tekemistä sen kaupunkiympäristön ja tämän hetkisen todellisuuden kanssa, jossa elämme. Minusta tuo kirjoitus oli vastuuton erityisesti siksi, että se käyttää historiatiedettä ja - tieteilijää viestinsä vakuuttavuuden lisäämiseen. Kansainvälisesti ja erityisesti euroopassa työssäkävijäköyhyyn on räjähtänyt. On maita, joissa jo yli 20 % työssäkäyvästä väestöstä elää köyhyydessä sen vuoksi, että hinnat ovat niin korkeita ja palkat alhaisia! Otetaan tästä esimerkkinä, vaikka oma maamme ja asuminen. Maassamme asuminen on erittäin kallista. Se vie kotitalouden tuloista helposti 30 % - 50 %. Todellisuudessa tuo edellä mainittu tarkoittaa esimerkiksi sitä, että 2 500 €:n palkasta vaikkapa 1 000 € voi mennä asumiseen. Tätä ennen, veroina ja muina maksuina palkasta on mennyt liki 30 %. Laitetaan vielä listalle energia ja vesi, vaikkapa 40 € kuukaudessa, päädymme tilanteeseen, jossa palkasta on jäljellä noin 800 €. Töihin on useimpien ihmisten pakko mennä joko omalla autolla tai julkisilla, kustannus noin 100 € kuukaudessa. Olemme noin 700 eurossa. Vakuutukset, vaatteet, puhelin, joka sekin on työelämässä välttämättömyys, ja ruoka, alkaa saldo olla jo aika olematon. Otetaan mukaan vielä yksinhuoltajuus, jolloin lapsilisän verran tulee lisää tuloja, mutta kustannukset ovat huomattavasti suuremmat, jos lapsi vaikka harrastaa jotain tai tarvitsee bussilipun koulumatkaan. Käytönnössä pienipalkkaisella ei ole mahdollisuutta säästää! Tuo edellä mainittu on loppupeleissä se hyvä skenaario, sillä kun, otetaan sitten se kotitalous, joka elää tukien varassa, oli syy työttömyys, sairaus, vanha ikä tai mikä tahansa, tilanne onkin todella hankala. Köyhyys on totta, nälkä on totta, syrjäytyminen vähävaraisuuden vuoksi on totta. Vastarinta ja 'keltaiset liivit' kumpuavat kurjuudesta ja yhteiskunnan eriarvoisuudesta, raskaasta työstä, josta saa huonon korvauksen, korkeista hinnoista ja kurjuudesta! Toisin kuin tuon blogin kirjoittaja tuntuu ajattelevan! Erittäin tyhmä ja ajattelematon kirjoitus!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat