Runoudesta

Vierailija

Rakastan kuulla runoja toisten lausumana, mutta itse lukien en saa niistä irti sitä mitä haluaisin. Pienet tarinat tosielämästä tai sitten vaan keksittyjä ovat minun mieleeni.
Tupu

Kommentit (9)

Vierailija

Rakastan kyllä runoja, mutta kun nykyisellään jonkun uuden runokirjan avattuasi et tiedä onko kirjan sisältö runoa vai mitä. Toista oli ennen, kun oli Eino Leinot ym. Elikkäs luen näitä vanhoja edelleen.

Vierailija

Nuoresta pojasta ovat runot olleet tärkeitä, Aaro Hellaakoski on jo vuosia ollut läheisin, mutta paljon ovat merkinneet myös P. Mustapää, Lauri Viita, Väinö Kirstinä jne. Veikko Haakana ja Mikko Kilpi opettivat paljon lapista. Runous näyttää minulle olevan sukupuolisidonnaista kun tuota listaani katselen.

Vierailija

Luen jonkin verran runoja mutta enemmänkin rakastan aforismeja ja sananlaskuja. Jotenkin niissä asia ilmaistaan niin ytimekkäästi.

Vierailija

Proosarunous ei sytytä kuin harvoin. Eikä kaunis asettelu silloin auta. Luen mieluummin vanhoja. Harmajaa, Sarkiaa, Leinoa, Kailasta. Varmaan siksikin, että uusiin runoihin ei ole tullut tutustuttua. Kalevala ja Kanteletar ovat myös aarreaittoja. Täyttä'essäni 60 v. sain lahjaksi Anna-Maija Kaskisen runoja parin kirjan verran. Niihin en ole palannut sillä tavalla kuin noihin vanhoihin. Heli Laaksonen on median lemmikki ja sen kautta nykyään niin suosittu. Ovathan ne hauskoja murrerunot. Olen myös itse väkertänyt jotakin pöytälaatikkoon, mutta kynnys on korkea luetuttaa niitä toisilla. Itse kyllä luen kaikkien lukemieni aikakauslehtien runopalstat. Joskus löytyy helmiä niistäkin. Siis sitä palstaa kannattaa jatkaa mielestäni.

Vierailija

En "harrasta" runojen lukemista, vaikka luen muuten paljon. Mutta joskus on mukava kuunnella toisten runonlausuntaa, varsinkin jos ko henkilö taitaa sen taidon. Siihen ei ole meistä kaikista. Nuorempana luin kyllä Tabermannin runoutta - se on niin ihkua (?). Sana on lainattu nuorisolta. Yhden runon muistan vieläkin ulkoa, vaikka se kirjoitettiin muistokirjaani täyttäessäni 10 vuotta. Se oli äitini kirjoittama, joka on nyt 82 v. Täytyypi kysyä ens kuussa muistaako hän sen. Itse olen kirjoittanut yhden pitkän runon eräälle miehelle rakkaudentuskissani, mutta sitä en muista kokonaan läheskään, vaikka siitä ei ole kuin alle 20 v aikaa - ehkä se ei enää ole niin tärkeä.

Vierailija

Lainaus:

En "harrasta" runojen lukemista, vaikka luen muuten paljon. Mutta joskus on mukava kuunnella toisten runonlausuntaa, varsinkin jos ko henkilö taitaa sen taidon. Siihen ei ole meistä kaikista. Nuorempana luin kyllä Tabermannin runoutta - se on niin ihkua (?). Sana on lainattu nuorisolta. Yhden runon muistan vieläkin ulkoa, vaikka se kirjoitettiin muistokirjaani täyttäessäni 10 vuotta. Se oli äitini kirjoittama, joka on nyt 82 v. Täytyypi kysyä ens kuussa muistaako hän sen. Itse olen kirjoittanut yhden pitkän runon eräälle miehelle rakkaudentuskissani, mutta sitä en muista kokonaan läheskään, vaikka siitä ei ole kuin alle 20 v aikaa - ehkä se ei enää ole niin tärkeä.

ps. en ollut kirjautunut näköjään äsken, johtunee aamukahvin puutteesta - eikun kauppaan. Kauhea ilma vaan ulkona.

Vierailija

Rakastan runoja,Heli Laaksosen murre runot on tällä hetkellä suosiossani. Luen myös paljon "runoista rakkaimmat" teosta, siinä on useamman runoilijan koottu teos.
Tommy Taberman on seuraavana listalla kunhan saan kirjastosta hänen teoksiaan.

Vierailija

Rakastan runoja. Tommy tabermann, Pentti Saarikoski, Eeva Kilpi, Aila Meriluoto ... onhan näitä. Runoissa yhä uudelleen hämmästelen sitä, että miten lyhyesti ja ytimekkäästi runoilija oaaa sanoa syvällisiä asioita.

Runojen parissa voi iloita ja surra, voi leikkiä ja laulaa. Koko maailma on avoin, kun tarttuu runoon.

Teen elämästäni runon ja runosta elämän.
Runo on tapa elää
mutta ainoa tapa kuolla.

En kyllä nyt muista tätä runoilijaa. Mutta hän sanoo siinä tyhjentävästi kaiken.
Ja mitä olisi rakkaus ilman runoutta. Ei mitään.

marjutti
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Se on vähän mielialakysymyskin,tuo runojen lukeminen ja kuuntelu.Kun on hyvällä mielellä,sitä löytää näitä iloisia runoja ,kuin itsestään,esimerkiksi:
Ilo,tule luokseni,käy vierelleni istumaan,älä minun vuokseni pelkää ollenkaan.
Huonolla tuulella ollessan sitä tuskin runoutta paljon ajatteleekaan.Ja paatoksellisia runojahan löytyy sitten pilvinpimein,puhumattakaan ns.suru-runoista.
Tommy Taberman on minun suosikkini,Heli Laaksonen myös ja niinkuin aiemmin jossain kirjoittelin Juha Vainion jaJuice Leskisen teksteissä on sitä jotain,realistista elämää.
Suosikkirunoilijaltakaan ei aina kaikki tekstit tunnu mielenkiintoisilta,sen kyllä sitten lukiessa huomaa,mikä runo ns."kolahtaa",joskus ihan sieluun asti.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat