Nuoruusmuistoja: "Köyhyydestä voi nousta, kun pitää lipun korkealla"

Sotaveteraani, kirvesmies ja pienviljelijä Olavi Marjakankaan seitsenlapsinen perhe rintamamiestalomme sementtiportailla 50 vuotta sitten Ylivieskan Kantokylässä. Antero takana keskellä.

Ylivieskan Kantokylässä syntynyt ja kasvanut Antero Marjakangas, 70, muistelee elämänsä koulutietä. Sinnikkyyttä tarvittiin!Lue koko juttu

Kommentit (4)

Elämää ei sen enempää

Hieno tarina! Kumpa nykynuorisokin saisi samat mahdollisuudet työntekoon. Vielä 80-luvun puolivälissä valmistuttuani ammattiin kyseltiin heti töihin .Nyt kysytään töitä! Työt ovat pätkissä ja samalla toimeentulo. Ennen tosin tyydyttiin kaikessa vähempään kun enempää ei ollut! Voi niitä aikoja!

Vierailija

Elämää ei sen enempää kirjoitti:
Hieno tarina! Kumpa nykynuorisokin saisi samat mahdollisuudet työntekoon. Vielä 80-luvun puolivälissä valmistuttuani ammattiin kyseltiin heti töihin .Nyt kysytään töitä! Työt ovat pätkissä ja samalla toimeentulo. Ennen tosin tyydyttiin kaikessa vähempään kun enempää ei ollut! Voi niitä aikoja!

Muistikuvani ovat samanmoiset eli vuosikymmeniä sitten (ennen 90-lukua) oli helppo löytää töitä. Jos työpaikka ei miellyttänyt oli todella helppo vaihtaa työpaikkaa eikä ainakaan minulta yhtään kyselty, miksi olen vaihtamassa työpaikkaa. Eräänäkin vuonna 80-luvulla  vaihdoin työpaikkaa kolme kertaa mutta jäin sitten siihen viimeiseen 10 vuodeksi . Nykyään jos sattuu saamaan vakituisen työn niin joutuu todella harkitsemaan, uskaltaako vaihtaa työpaikkaa tai heittäytyä työttömäksi, vaikka vakituisen työn olosuhteet olisivat huonot ja palkka alhainen. 

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat