Nuoruusmuistoja: "Köyhyydestä voi nousta, kun pitää lipun korkealla"
klo 15:02 | 15.3.2017
Ylivieskan Kantokylässä syntynyt ja kasvanut Antero Marjakangas, 70, muistelee elämänsä koulutietä. Sinnikkyyttä tarvittiin!Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydäntälämmittävä tositarina! Tällaiset jutut kiinnostavat minua eniten.
Hieno tarina! Kumpa nykynuorisokin saisi samat mahdollisuudet työntekoon. Vielä 80-luvun puolivälissä valmistuttuani ammattiin kyseltiin heti töihin .Nyt kysytään töitä! Työt ovat pätkissä ja samalla toimeentulo. Ennen tosin tyydyttiin kaikessa vähempään kun enempää ei ollut! Voi niitä aikoja!
Hienoa Antero, minun vaimo sieltä samalta kylältä ja sinun sukulainen!
Muistikuvani ovat samanmoiset eli vuosikymmeniä sitten (ennen 90-lukua) oli helppo löytää töitä. Jos työpaikka ei miellyttänyt oli todella helppo vaihtaa työpaikkaa eikä ainakaan minulta yhtään kyselty, miksi olen vaihtamassa työpaikkaa. Eräänäkin vuonna 80-luvulla vaihdoin työpaikkaa kolme kertaa mutta jäin sitten siihen viimeiseen 10 vuodeksi . Nykyään jos sattuu saamaan vakituisen työn niin joutuu todella harkitsemaan, uskaltaako vaihtaa työpaikkaa tai heittäytyä työttömäksi, vaikka vakituisen työn olosuhteet olisivat huonot ja palkka alhainen.