Puhuttelu puhuttaa: Vierastatko sinuttelua, osaatko teititellä?
klo 12:02 | 18.3.2017
Teitittelyä kaupassa, junassa, kirjastossa. Yhä useampi teitittelee muita, vaikka toivoisi itseään sinuteltavan.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kaksikymmentaviisivuotias nainen. Oletan että asiakaspalvelijat teitettelevät minua, no ruokakaupan kassalla sinuttelu ei haittaa, mutta Stokmannin vaateosastolta olen lähtenyt ovet paukkuen kuultuani: "Mitäs sä haluut?" Nuorempiani en yleensä teitittele.Tosin miksiköhän en, silloin harvoin kun teitittelen, vastauksien positiivisuus yllättää. "Ai, se luulee mua aikuiseksi, no pitää yrittää." Ennestään tuntemattomia ikäisiäni ja sitä vanhempia kyllä. Yleensä tämä ei ole kenellekkään ongelma. Monille teitittely ei nykyään ole sujuvaa, eikä minua erityisesti haittaa jos toinen keskustelun kuluessa ajautuu sinuttelemaan, seuraan perässä jos keskustelu vaikuttaa sujuvan. Mutta ne yli kuusikymppiset joiden ensimmäinen lause, vastaukseksi kohteliaaseen kysymykseen on: "Vaikutanko minä ikälopulta!!" Mikä tähän olisi asiallinen vastaus? "Anteeksi, ette vaikuttaneet telaketju hipiltä.", "Ai, mistä me tunsimmekaan?", tai miten olisi: "Ette siis halua teititellä, no saanko esitella itseni? Olen Rouva Minna Meikäläinen, päivää. Ja te olette? - Päivää! Ja onko vieressäsi vapaa paikka?"
On toki myös ryhmä jota sinutellan aina: Jumala ja pikkulapset.
No nyt ymmärrän miksi Stockmannilla on mennyt huonosti. Itse saatan teititellä kuusikymmentäkin vuotta minua nuorempia.
Asioin vasta apteekissa, minulla oli useampi asia toimitettavana. Sain todella osaavaa, ystävällistä ja avuliasta palvelua. Tuollaisessa tilanteessa varsinkin tai missä vastaavassa tapahtumassa kahden ihmisen välillä joissa kunnioitus on läsnä, tulee teitittely aivan itsestään.
Riippuu tilanteesta. Kunnioittavasti voi myös sinutella.
Äänensävystä ja asenteestahan se riippuu. Mutta olen vielä sitä mieltä, että jos me vanhat osaamme teititellä, eli ymmärrämme tilanteet, miksi sitä ei nuoremmatkin taitaisi, jos haluaa.
Olen iäkäs nainen, mutta pidän siitä että minua sinutellaan. Se on jotenkin mutkattomampaa. Samalla vältyn kuulemasta ikävää sekoilua väärän teitittelymuodon kanssa tyyliin "oletteko pitäneet tästä, oletteko olleet matkoilla..." jne. Silloin tekee mieli katsoa ympärilleen ja sanoa ettei minua ole monta. Jotkut radiotoimittajat käyttävät valitettavasti tätä te + monikollinen verbi -muotoa. Se kuulostaa pahalta.
Opiskelin nuorena sisäoppilaitoksessa, jonka rehtori vaati tulla puhutelluksi kolmannessa persoonassa, esimerkiksi: Olisiko rehtori hyvä ja myöntäisi minulle luvan matkustaa viikonloppuna kotiin?
Kuten klo 21.53/15.2.18 minua häiritsee väärän verbimuodon käyttö teitittelyn yhteydessä. Yritetään olla kohtelias mutta ei osata. Suosittelen suomen kieliopin kertausta.
Minun puolestani voitaisiin siirtyä pelkkään sinutteluun niin ei tarvitsisi kestää ja kuulla epätoivoisia muka kohteliaita puhutteluja väärillä verbimuodoilla.
Entiset(?) kohteliaisuussäännöt ovat, että itseä huomattavasti vanhempaa henkilöä teititellään. Tosin en ole löytänyt tietoa siitä, missä vaiheessa ikää katsotaan, että henkilö on niin vanha, että häntä pitäisi teititellä. Kai se lienee jossain neljänkympin tienoilla, jollain aloin kuulla itseäni teititeltävän.
Kolmannen persoonan käyttö on minullekin tuttu nuoruudestani kun isoäitini puhui siihen tyyliin palkoillisilleen. Puhui heille aina kolmannessa persoonassa. Esim. "Mihin aikaan hän tulee töihin?" Tietääkseni tätä kielimuotoa käytetään vieläkin saksan kielessä ja ranskaa puhuvat teitittelevät vaikka kyseessä on tuttava, naapuri tai joku muu heille läheinen henkilö.
Mikä estää ohittamasta teitittelyn/sinuttelun esim.asiakaspalvelussa kysytään nykyisin hyvin usein "voinko olla jotenkin avuksi"? Bussissa tms.istumapaikkaa voi kysyä aivan yksinkertaisesti "onko tässä vapaata" tai "sopiiko tähän istua"?
Miksi tehdä asioita vaikeiksi kun ne voivat olla helppoja?
Olet täysin oikeassa. Kohteliaisuus ei pitäisi olla väännön asia, vaan se tulee aivan itsestään, kun henkilöllä on viisautta ja hyvätapaisuutta. Osaa hän silloin kohdella ihmisiä luontevasti kunnioittaen.
Huomaan, ettei kyseinen kommentoija ole työskennellyt asiakaspalvelussa koska teitittelyn/sinuttelun ohittaminen asiakaspalvelussa ei ole niin yksioikoista kuin hän esittää. Voinko olla jotenkin avuksi on vasta aloitus asiakkaan kohtaamiseen mutta sen jälkeen alkaa vasta varsinainen keskustelu, jossa joutuu päättämään teitittelyn tai sinuttelun käytöstä.
Juu, enhän ole sellaista väittänytkään, että olisin asiakaspalvelussa nykyisin (olen kyllä ollut aikoinaan). Kuten me kaikki, olen ollut asiakkaana ja saanut palvelukokemuksia.
Olen sanonut teitittelyyn, että minua saa sinutella, ihan kivasti on enimmäkseen asiat hoituneet.
Minua loukkaa teitittely. Olen kasvanut sinutteluun kannustaneessa ilmapiirissä.
Mutta... vieläkin enemmän minua häiritsee kolmannessa persoonassa puhuttelu.
Sävy siinä on aina alentuva - kuin puhuttaisiin koiralle, lapselle tai vähä-älyiselle. Takaisin voisi tietysti vastata samalla tavalla, jos kehtaisi.
Olen asunut koko aikuisikäni maassa, jossa kaikkia yli 16-vuotiaita teititellään. Saan sisäisen raivokohtauksen, kun joku nuori kaupan kassa on alkanut sinutella.. Onneksi sitä ei enää tapahdu. Suomessa eli ainakin seuduilla, jossa on paljon venäläisiä turisteja, on luultavasti heidän teitittelykulttuurinsa vaikuttanut siihen, että kaupoissa kassat eivät enää röyhkeästi sinuttele ketään. HIENO JUTTU!