Uusimmassa et-lehdessä (nro 12) esittelimme kolmen ihmisen unohtumattomimman juhlan.

Eeva Mehto kävi sadunomaisissa häissä, Laura Hakolan syntymäpäivillä oli punainen matto ja ovimies, Eila Ronkainen taas lähti juhliensa jatkoille vain lähimpiensä, lastensa ja lastenlastensa, kanssa.

Millaiset sinun unohtumattomimmat juhlasi ovat olleet? Kutsuitko tuvan täyteen, vuokrasitko tilan vai juhlitko kotona pienellä porukalla? Kerro meille miten sinä juhlit!

Kommentit (4)

Merkkipäiväpakolaiseksi tuli lähdettyä.
Kotiin jääneet joukot työllistivät opasparkoja, jotka joutuivat tuomaan
onnittelufaxeja ja shampanjapulloa hotelliin, mikä sijaitsi melko korkealla mäellä.
Kapea katu sinne oli tulinen pätsi.
Matkaseurana ollut aviomies oli kirjoittanut kauniin runon.
Kotimaassa passintarkastus huomasi myös onnitella.
--
Yleensä synttärit saavat mennä melko huomaamattomasti.

Äitini jo opetti, ettei elämässä ole koskaan liikaa juhlanaiheita.
Muistan aina lähisukulaisiani syntymäpäivänä ja usein myös nimipäivänä.
Omat ikimuistoiset juhlani olivat 60-vuotispäiväni.
Vieraita n.70 henkeä, ruokaa ja juomaa tarjolla. Lapset olivat järjestäneet ohjelmaa.
Oli myös musiikkishow.
Juhlien jälkeen lähdin Lappiin hiihtämään.
Kaikesta tästä on muistona valokuvakansio, jota usein selailen.
Mielestäni jokainen ihminen ansaitsee elämässään yhdet suuret juhlat ja
paljon, paljon pienempiä juhlia. Sitten jaksaa taas arkeakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun täytin viime vuonna 60 ostin nahka-asuja,saapikkaita värjäsin hiukseni punaisiksi ja laitatin nenäkorun :D T.Kokoomusnainen käärmeennahassa

Minä taas rakastan arkea ja kammoksun juhlia. Ensinnäkään en halua olla keskipisteenä, muuten kuin ihan perheen parissa. Toisekseen ei ole taitoa leipoa, laittaa, kattaa, pitää puheita...eikä ole myöskään tuohta. - Siis tavallinen arki,
jolloin rahat riittävät, on minulle juhlaa!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat