Sinun tarinasi on tärkeä – kerro se meille

Vierailija kirjoitti:

Minun tarinani on tärkeä, toden totta. Mutta miksi kertooisin sen teille vain, jotta saisitte lehtenne myymättömät sivut täytetyiksi tuotelupauksenne täyttämisen vuoksi?
Olen ihmetellyt ja ihastellut, kuinka YLE onnistuu innostamaan kontaktiohjelmissaan ihmisiä istumaan omaan piikkiinsä puhelinlangoilla. Te keräätte parikymmentä tarinaa, petätte kirjoittajat valitsemalla niistä kaksi parastaa. Loput sydänverellä kirjoitetut jutut lennätätte mappi kolmeentoista. Nouskaa ylös siitä toimituksen pullapöydästä ja kaivakaa itse juttunne maailmalta. Toimituspalaverissa sovitut ja työaikana kootut elämäntarinat jäävät harvoin julkaisematta. Kiitollisuudenvelka haastateltavalle pakottaa printtaamaan.
-
Ajattelin kirjoittaa tarinani tähän ranskalaisin viivoin.
- Narsisti varmaan olen, mutta en niin suuri, että heittäisin tarinani pihalle.
- Keksin juur, snapi Saan siitä mainion epilogin editoimiini isoisän muistelmiin.
-
Lukemisiin!

Minulta meni  kolme vuotta elämäni tarinan kirjoittamiseen  Wordilla ja kuvitin sitä muutamilla digikuvilla. Kiitos vaan mukavasta vinkistä. Pääsen käyttämään tietokoneeni polttavaa levyasemaa. Saa sitten kuulla, mitä lähimmäiseni tykkäävät, kun jaan kopioita heille.

Sinun tarinasi?

.

"Miten ja miksi sinulle nousi mieleesi tuollainen kysymys?

Silloin joskus kun tämä keskustelu avattiin yli viisi vuotta sitten, joku oli lujasti sitä mieltä, että jokaisen Jumala ja usko on henkilökohtainen asia ja että sitä ei kukaan muu voi kunnolla käsittää kuin henkilö itse. En silloin varmaankaan ymmärtänyt täysin mitä sillä tarkoitettiin, koska uskoni oli sanoisinko "julkista", että se näkyi ja kuului kaikessa mitä tein. Nuo monet keskustelut kyllä aukaisivat silmiäni, en koskaan ollut miettinyt uskoani niin monelta kantilta kuin menneinä vuosina. Uskoin täysin Raamatun Jumalaan ja niihin Raamatun opetuksiin joita kuuntelin ja luin kaiken liikenevän ajan. Koin ne kovin rakkaudellisina, kasvattavina ja  vahvistavina.

Kuin myös olin silloin ja olen osin vieläkin sitä mieltä, että helluntailaisuudessa opetetaan puhtainta Raamattupohjaista uskoa.

Olen ollut liikkuvaista ainesta kun olen aloittanut kouluttautumisen Luterilaisella puolella, siirtynyt sivusiipeensä joka oli hieman karismaattisempi ja Raamattukoulun kautta Helluntailaisuuteen kasteen kautta. Olen siitä onnellinen, että olen voinut nuo retket kasvuuni tehdä ja saada myös suuren määrän kokemusta ja tietoa, että nyt osaan olla tätä mieltä kuin nyt katson oikeaksi.

Nyt en kaipaa seurakuntaani, ehkä jonain päivänä palaan katsomaan paikanpäälle, ei vain netin kautta kuin nyt jonkin verran katson ja kuuntelen. Mutta en pysty ns. nielemään opetuksiaan enää, ikävä kyllä, koen ne niin vahvasti aivopesuksi ja vaatimuksiksi, kuuntelin mitä saaranaa tahansa aina on esillä toki Jumalan rakkaus, mutta toisena tulee aina vaatimukset, en jaksa enää vanhoila päivilläni kokea olevani riittämätön. Olen se miksi olen kasvanut, vapaasti ajatteleva yksilö, ja kunnioitan ihmisoikeuksiamme, uskonnon vapautta ja kulttuurimme tapaa ajatella Jumalasta, se riittää minulle."

Vierailija kirjoitti:

Sinun tarinasi?

.

"Miten ja miksi sinulle nousi mieleesi tuollainen kysymys?

Silloin joskus kun tämä keskustelu avattiin yli viisi vuotta sitten, joku oli lujasti sitä mieltä, että jokaisen Jumala ja usko on henkilökohtainen asia ja että sitä ei kukaan muu voi kunnolla käsittää kuin henkilö itse. En silloin varmaankaan ymmärtänyt täysin mitä sillä tarkoitettiin, koska uskoni oli sanoisinko "julkista", että se näkyi ja kuului kaikessa mitä tein. Nuo monet keskustelut kyllä aukaisivat silmiäni, en koskaan ollut miettinyt uskoani niin monelta kantilta kuin menneinä vuosina. Uskoin täysin Raamatun Jumalaan ja niihin Raamatun opetuksiin joita kuuntelin ja luin kaiken liikenevän ajan. Koin ne kovin rakkaudellisina, kasvattavina ja  vahvistavina.

Kuin myös olin silloin ja olen osin vieläkin sitä mieltä, että helluntailaisuudessa opetetaan puhtainta Raamattupohjaista uskoa.

Olen ollut liikkuvaista ainesta kun olen aloittanut kouluttautumisen Luterilaisella puolella, siirtynyt sivusiipeensä joka oli hieman karismaattisempi ja Raamattukoulun kautta Helluntailaisuuteen kasteen kautta. Olen siitä onnellinen, että olen voinut nuo retket kasvuuni tehdä ja saada myös suuren määrän kokemusta ja tietoa, että nyt osaan olla tätä mieltä kuin nyt katson oikeaksi.

Nyt en kaipaa seurakuntaani, ehkä jonain päivänä palaan katsomaan paikanpäälle, ei vain netin kautta kuin nyt jonkin verran katson ja kuuntelen. Mutta en pysty ns. nielemään opetuksiaan enää, ikävä kyllä, koen ne niin vahvasti aivopesuksi ja vaatimuksiksi, kuuntelin mitä saaranaa tahansa aina on esillä toki Jumalan rakkaus, mutta toisena tulee aina vaatimukset, en jaksa enää vanhoila päivilläni kokea olevani riittämätön. Olen se miksi olen kasvanut, vapaasti ajatteleva yksilö, ja kunnioitan ihmisoikeuksiamme, uskonnon vapautta ja kulttuurimme tapaa ajatella Jumalasta, se riittää minulle."

Millaisia vaatimuksia on ihmiselle, joka haluaa uskoa Jumalaan ja Jeesukseen? Me kaikki riitämme aivan omina itsenämme Jumalalle, riittää että uskomme ja haluamme elää Hänen johdatuksessaan. Nämä jutut kuuluisi Jumalan etsintään..no tämä tästä.

Tämä tästä...elikkä ei tokikaan minua haittaa se että juttu oli vahingossa täällä eikä Jumalan etsinnässä, vaan se vihlaisee kun sanot uskovien aivopesusta sekä vaatimuksista (?) joita ihmisille sälytetään saarnassa. Tästä on ennenkin ollut puhetta enkä vaan vieläkään ymmärrä koska en ole kohdannut vaatimuksia tai aivopesua.

Kaikessa hyvässä hengessä sanon tämän koska minulla ei ole suosikkeja eikä inhokkeja täällä.

Uskossa kirjoittelin Jumalan etsintään ennen kuin se muuttui itseään tarkkailevan päiväkirjaksi. Kyllä ne olivat omaa tarinaani ihan samalla tavalla, kuin elämykseni, joita olen tallettanut myöhemmin Murteisiin. Minusta kertomisen väärtti elämä muodostuu monista mukavista sattumuksista, eikä vain havainnoista, että veri virtaa ja vielä tekee mieli. Tänään kuljin rantaniityllä katselemassa töyhtöhyyppiä ja kuulin ensimmäisen peipon.Siinä aamupäivän tarina on koruttomuudessaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tästä...elikkä ei tokikaan minua haittaa se että juttu oli vahingossa täällä eikä Jumalan etsinnässä, vaan se vihlaisee kun sanot uskovien aivopesusta sekä vaatimuksista (?) joita ihmisille sälytetään saarnassa. Tästä on ennenkin ollut puhetta enkä vaan vieläkään ymmärrä koska en ole kohdannut vaatimuksia tai aivopesua.

Kaikessa hyvässä hengessä sanon tämän koska minulla ei ole suosikkeja eikä inhokkeja täällä.

"se että juttu oli vahingossa täällä eikä Jumalan etsinnässä",

Juttu oli ensin kirjoitettu  Jumalan etsinnässä, sieltä sen joku tänne toi! On siellä edelleenkin!