Mihin aika rientää?

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ei se rientänyt 60 luvun vaihteessa, kun piti täyttää sitä sun tätä (21), että sait vaikka viinakortin. Ilman sitähän ei ollut asiaa Alkoon. Oli silloin muitakin ikärajotteita. Sen jälkeen ajan lasku jotenkin unohtui. Meni 50, 60 ja vähän muitakin vuosipäiviä. Nyt havahtuu ajan kulumiseen aivan toisin, se jopa kiiruhtaa. 20 vuotiaana 70 ikäiset olivat tosi vanhoja, eivät ole enää, kun tulee itse siihen ikään. Onko se näin muiden mielestä?

Kommentit (13)

Vierailija

Oman huomioni mukaan täällä useimmilla roskakoppaan se rientää Raamattua tavatessa...

Vierailija

Ymmärrän mitä aloittaja tarkoittaa,mutta sinänsä,ikäänkuin filosofoiden,ei aikaa ole,se on ihmisen keksintö.
Ikä on numeroita ja ajanlaskun mukaan se tarkoittaa että on elänyt niin ja niin kauan.
On toki mielenkiintoista huomata,miten yksi vuosi nyt kuin hujaus,kun lapsena joulua odotti sata vuotta.
Samoin koen päivien *kimalluksen*jos tapahtuu paljon ja monta asiaa ,päivä on ikäänkuin pidempi.Enemmän mieltä ja mieltymää.
Vaikka sanotaan,että yksinäisen aika on pitkä ,niin minä kyllä koen ,että jos ei tapahdu mitään,se on lepoa ja tiettyä ajatusta,nautintoakin ehkä jollekin(minulle)=pyhä joutilaisuus,niin päivä on ohikiitävä,se ei jää mielikuviin ja ehkä siksi tuntuu noin vain menevän ohi.
Toki jatkuva yksinäisyys on masentavaa ja tuntuu joka hetki pitkältä.
Kaiken oudoin ja epämiellyttävin sanonta minusta on,että tekee jotain tappaakseen aikaa.
Itse asiassa,riippuu ihmisestä,miten näkee ja kokee elämän.Turhaa on niin moni asia ja olennaista on vaikea löytää.
Sopusointu itsensä kanssa ja pienistä asioista nauttiminen antaa sen tunteen,että voi olla rauhassa vaikka minne käy tuulen ilmassa tie.

ookoo
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Olen pannut merkille, että jotain normaalirutiineista poikkeavaa tehdessään aika tuntuu jälkeenpäin ajatellen riittäneen ihmeen paljoon. Kuin se olisi kertaantunut. :D Innostus saa ajan riittämään.
Sitten taas katsellessa vaikkapa päiväyksellisiä kuvia hämmästyy; noinko kauan tuostakin jo on?

Jostain syystä kesä aina vilahtaa, syksy venyttelee päiviään, talvi saa tunnit useasti horrostamaan, mutta kevät!
Niissä päivissä elää toivo.

Vierailija

Minne menevät päivät......
...ihmisen ensimmäinen elinvuosi,miten paljon siinä tapahtuu ihan käsittämätöntä kehitystä.

Murrosiän alku rippikouluikään,jännittävää ja paljon uutta ja outoa,ihmeellistä tietoa.

15-20 vuoteen mahtuu hurjan paljon ihanaa,kamalaa,uutta.vierasta pelottavaa ja ah...ihastuksia,haksahduksia.....

20-30v.Ammatin etsintää,opiskelua,pariutumista,parin löytämistä,kenties perheen perustamista.

30-40v.Vakiintumista,työelämää,uusia löytöjä monelta puolelta,ihmissuhteissa ja tavoissa,työssä,vielä voi saada vaikka jälkiuunileivän,vauvan.

50-60v.ja totta on villitys,suuremmalla osalla ihmisistä,sanottakoon mitä tahansa.....vielä,vielä,vielä on mahdollisuus....

60-70v.vieläkin---mahdollista muttaa monta asiaa,oppia uutta,kiinnostua uudesta,kirjoittaa se elämänkertakirja----

70v-80.vieläkin...voi elää hyvää parisuhdetta..tai löytää uuden parinsa,oppia tietokoneen käyttöä,mennä senioritanhupiiriin.

80-90v.myöhäistä ei milloinkaan.

90v.------------------------------joulupukki pyysi 95 vuotiasta mummoani tanssimaan.Mummo nyökkäsi:"Voi miten mielelläni jalkani tulisivat,mutta päätä huimaa tuo polkan tahti."

Mutta aika? Minne se menee?Ei minnekään.
Me menemme ajassa sinne minne on aikojen alusta luvattu.

Rauhaa.

Vanha elli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Aika tuntuu kuluvan sitä nopeammin mitä vanhemmaksi tulen. Mainitsin kerran asiasta tutulle lääkärille. Hän selitti, että se johtuu siitä, että lähimuisti huononee. Sen vuoksi tuntuu, että taas on lauantai tai jokin muu toistuva ajankohta, vaikkapa sitten joulu.

Jos alan miettiä, mitä tein kolme päivää sitten tai vaikkapa viime viikon tiistaina, niin siinäpä sitä ollaan. Tietysti jos on jotakin erityistä säännöllisesti tiettynä päivänä, sen muistaa, mutta normaalit arkipäivät kyllä saavat kummasti hunnun ylleen.

Vierailija

Hieno sanonta" saa hunnun ylleen".
Vaikean masennuksen kanssa on sama juttu.....huntu on yllä,laskeutuneena joskus tummana viittana.
Onko sen niin väliä mitä minä muistan.
Pääasia,että joskus aurinko paistaa ja minä nauran.

Vierailija
Usva-Lintunen
27.08.2012 19:34
Minne menevät päivät......
...ihmisen ensimmäinen elinvuosi,miten paljon siinä tapahtuu ihan käsittämätöntä kehitystä----
-----------------------------------------------
Mutta aika? Minne se menee?Ei minnekään.
Me menemme ajassa sinne minne on aikojen alusta luvattu.

Rauhaa.


Hieno kirjoitus usva-lintuselta, ihan kokonaisuudessaan, hyvä
kuvaus ihmisen elinkaaresta :) Kiitos!

Vierailija

Kiitos Usva-lintunen osuvasta ajan kuvauksesta .Ajan rientämisen olen minäkin 50-v. huomannut. Jäin tässä eräänä päivänä katselemaan vanhoja valokuvia, jossa poikani oli pieni. Viimeksi kotoa käydessään katselin häntä ja yritin löytää jotain samaa kuin mitä lapsena oli ollut. Ehkä jokin hymyssä oli samaa muutoin minua vastapäätä istui aikuinen mies jolla on oma elämä vasta alussa , vaikka voi hänkin jo muistella toki lapsuuttaan ja silloin tapahtuneita asioita.
Vähän yli kaksikymppisen olemuksessa on vielä häivähdys lapsuuden uteliaisuutta. Huomaan myös ajan kuluneen siitä, että itse jattelen tapahtumat johonkin ajankohtaan liittyväksi. Tansseihin ei ollut asiaa ennen rippikoulua, sitten vasta sai korvakorut...Ajan rientäminen taitaa olla suhteellinen käsite. Toisaalta onhan meillä tarpeeksi aikaa tehdä muistoja, joissa elämä sykkii .

Ilmatar
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Aamu valkenee
hiljaisuus ja heräämisen ilo,
te kaksi telmitte vuoteellani!

Aurinko iloonne yhtyy
fasaanit ja paremmat laulajat
kotiani kiertävät
komento yltyy,
nouse ylös
pitsihelmainen uneksija
ja ikkunasta taas meille huiskuta!

Kahvi maistuu korpun kanssa
puuro voilla luistaa
paljaita varpaita heilutellen
aamuani tarkastellen
ikkunasta
lehdestä
netistä
moniko minua tänään muistaa.

Arkipäivääni jotain kaipaan
oi isä taivainen,
olen jo lapsekas
hidas vaivainen

aamu niin kaunis ja kallis
päivä niin lyhyt
ilta niin lempeä
yö niin yksinäinen.

Anna päivääni tunteja
joka hetkeen kolme lisää
niillä ehtisin
ties minne lähtisin
tekisinkö uutta pesää?

Vierailija

Samoja ajatuksia ajankulusta kuin ookoolla.
Tosin, kun tapahtuu jotakin, mikä ikäänkuin pysäyttää ajankulun, tai tekee ( esim. sairaus) jotkut asiat mahdottomiksi tehdä, ajan kulun merkitys muuttuu.
Tänä päivänä, kun vuosia on enemmän takana kuin edessä, oletan niin :) ajattelen, että ei ole niin väliä kuluuko se aika nopeasti vai hitaasti. Tärkeää on se, miten kokee arkea, elämää, asioita ja tapahtumia. Kun oppisi nauttimaan joka hetkestä, ja ottamaan opikseen niistä hetkistä joista ei sanottavasti nauti.

Vierailija

Jos kirjoittaa itselleen paperille mitä on ehtinyt tehdä ja mitä olisi pitänyt tehdä . Ja mitä veilä haluaisi / pitäisi ehtiä tehdä ennen tiettyä ikää , päivämäärää, huomaa jotta on ehtinyt todella paljon. Ehkä olisi pitänyt opiskella ahkerammin, korjattavissa - ihmisellähän on alituinen tiedonjano. Ehkä olisi pitänyt matkustella enemmän , mutta nyt ei jaksa , netin kautta aina voi matkustella. Ehkä pitäisi pitää ystäviin paremmin yhteyttä , ehtii vieläkin. Vielä ehtii, ehtii nauttia siitä ajasta missä elää , niistä ihmisistä jotka ovat lähellä. Ei aika katoa, eivätkä unelmat katoa jäjettömiin, ne kenties muuttavat vain pikkaisen muotoaan.

lumihuntu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Halusin nostaa tämän kivan aikaa mittaavan ketjun taas esille. Tänne on niin paljon hyviä kirjoituksia laitettu, että oli kiva lukea niitä.
Olen nimittäin alkanut kiinnittää huomiota miten sukkelaan päivät ja viikot rientää, minne ne katoavat ? Kuluuko aika nopeammin kun ennen vai tuntuuko se vaan siltä kun elämästä on reilusti puolet käytetty ? Kauanko aikaa vielä on jäljellä..?
Kohta on kevät. Kulunut vuosi on ollut muutosten aikaa, kasvamisen aikaa. En tarkoita pituutta tai leveyttä vaikka tuota viimemainittua onkin tainnut hieman kertyä :-)
Henkisen kasvun aikaa on ollut, olen joutunut opettelemaan mitkä asiat elämässäni koen kaikkein tärkeimmiksi ja elämä itsessään on yksi tärkeimpiä.
Mihin kaikilla on kiire, kun tuntuu että ihmiset haalivat itselleen paljon harrastuksia, juoksevat joka menossa, eivät ikinä pysähdy kuuntelemaan itseään ja olemaan hiljaisuudessa. Hiljaisuutta voi kuunnella, voi rauhoittua ja antaa ajatusten vaeltaa muistoissa ja tehdä suunnitelmia tulevaan.

Kevään lähestyminenköhän vaikuttaa että unelmia nousee varovaisesti mieleeni:-)

lumihuntu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

No joo..ei taida enää ketään kiinnostaa tämä aihe. Eipä haittaa. Minulle se vain osui hetkeen kuin tilauksesta. Aika kuluu kuitenkin vaikka sitä ei erikseen filosofoisikaan :-)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat