Tänä vuonna en ole terevettä päivää viettänyt. Pännii niin vietävästi.
Ihan niin kuin uuden vuoden lahjaksi sain ensin kaksi kertaa peräjälkeen flunssan ja kolmas olikin sitten jo keuhkokuume. Makoilin kotona ja antibiootteja nautiskelin kun vasemman jalan polvitaive alkoi särkeä. Ihan siinä keuhkokuumeen kourissa ja mitään tekemättä! Polven taive oli niin kipeä, että huusin tuskasta kun lääkäri sitä taivutteli. Olen pärjäillyt särkylääkkeillä tähän päivään asti. Olen käynyt röntgenissä ja ultrassa mutta syy ei ole vielä löytynyt. Seuraavaksi ehkä magneettikuvaus. Ultrassa selvisi, ettei kyseessä ole ainakaan Bakerin kysta vaikka nestettä sieltä löytyi loiskuntaan asti.
No, eikö mitä, niinkuin nämä vastoinkäymiset eivät olisi olleet riittävästi. Pari viikkoa sitten minulla oli outoja tuntemuksia oikeassa silmässä, salamoita ja sen jälkeen näkökentän päälle laskeutui sameus. Silmälääkäri totesi valkuaisen irronneen verkkokalvosta ja repineen verkkokalvoon reikiä. Silmän tila oli niin kriittinen, että se piti operoida saman tien.
Näkökyky ei vieläkään ole palautunut normaaliksi. Ensi viikolla on kontrollikäynti.
Niin että pännii aivan vietävästi. Tätä Suomen 100-vuotis juhlavuotta en unohda hevillä-
Mikä teitä pännii, vai pänniikö mikään!
Sivut
On mulla ollu tervettä tällä viikolla! Se on niin kun sen tekee, aina sairastaa saa!
Toivotan jaksamista aloittajalle! Tottakai pännii jos on koko ajan sairas. Älä välitä ilkeistä viesteistä.
Valittaminen on mukavaa. Se helpottaa. Kun on tarpeeksi monta kuulijaa, saa aina vertaistukea ja kilpailujakin syntyy.
Mielestäni aloittaja ei valita vaan kertoo mikä pännii. Yleensä kun yli viisikymppiset tapaavat niin kuulumisien vaihtaminen sisältää aina vaivoista ja sairauksista kertominen. Harvassa lienee ikäihminen, jolla ei olisi jonkinlaista vaivaa. Jostain olen lukenut, että mielenterveydelle on hyvästä kun ei murehdi sairauksiaan yksinään. Parasta lääkettä on kertoa niistä läheisille ja jos semmoisia ei enää ole enää elossa niin sitten vaikka netissä.
Itselläni on korkea verenpaine sukuperintönä ihan nuoruudesta lähtien ja sormien nivelrikko, sukuperintönä myös. Nämä sairaudet ovat pännineet siitä lähtien kun sain diagnoosin. Mutta en valita. Tämä osa on minulle annettu ja sen olen ottanut kiitollisuudella vastaan. Kiitollisuudella sen vuoksi, ettei ainakaan vielä ole todettu vakavampia sairauksia kuten syöpä.
Pänniminen on välittämistä pännimisen aiheesta. Eikö?
Kun tapaa ystävän, sukulaisen tai tuttavan, alkaa kaamea valitus silmälääkäristä, silmien tilata, lonkan vaivoista, naaman rypistymisestä, valitusta, valituksen päälle. Se ei taatusti anna voimaa tähän elämään, kuunnella aina toisten ruumiin ja sielun tilaa. Itsekkäät ihmiset eivät edes kysy miten voit tai mitä kuuluu, kun alkaa se pirunmoinen pulputus vaivoistaan, ettei väliin voi sanaakaan sanoa, ja kun on saanut valitettua lähtee omille teilleen kesken minun lauseeni. Oma napa on tosi lähellä, useimmilla naisilla, miehilläkin, mutta harvemmin, siksi juttelenkin mieluummin miehisen miehen kanssa.
Kyllä se syöpäkin sieltä tulee kun sitä noin manaat!
Kaikki ihmiset ajattelevat ainoastaan omaa napaansa.
Vain minä ajattelen itseäni.
Minulla on loputtomasti voimia
tseni kuuntelemiseen,
mutta miksi toiset pyrkivät nappaamaan siitä osansa?
Enhän minä edes tiedä puhuvatko he totta.
Itseäni en petä koskaan.
Sellainen olisi häpeällistä itsepetosta.
Sellainen olisi väärin!
.
Herään aamuisin uuteen päivään innolla
kuin pieni lapsi joululahjapakettia avatessaan.
Kun vain joku ajattelisi myös minua.
Miksi ihmeessä joku kirjoittaa näin inhottavaa? Toivoo toiselle syöpää! Omaa pahaa oloaanko purkaa vai mistä kyse.
.
Ymmärrät väärin! Kukaan ei toivo sellaista, päinvastoin toppuutelen lausumasta ääneen.
Kun ihminen ei ymmärrä,että se mitä suustaan päästää, eli manaa se usein tapahtuu!
Kuka ymmärsi väärin ja mitä ymmärsi väärin. Kertokaa minullekin, mikä visa tää on ja ketkä tuomitsevat.
heh. Joku kirjoitti, ettei vielä ole todettu esim syöpää. Tämä on nyt sitten muka manaamista ja se muka usein tapahtuu! Auta armias! Tällä logiikalla jos sanon vaikka, että " ehkä huomenna alkaa maailmansota" niin se tapahtuu tai jos sanon, että "vielä ei ole salama iskenyt talooni" niin se tapahtuu....eihän tässä mitään enää uskalla sanoa jos näin on, että kaiken minkä suustaan päästää on manaamista. Ainakin yhden henkilön mielestä.
Käsinuket äänessä. Käsikopelolla.
Löydän minkä????
Saarnaajat saarnaa ja kaavaani kulkee. Jäävät tien poskeen hurskauksineen.
Se on aivan sama millä nimellä tänne ketjuja avataan, aina sama toistuu. Ensin joku vuodattaa omaa kohtaloaan ja väärin ymmärretyksi tulemistaan, sen jälkeen jutut typistyy vähitellen ja sitten jää roikkumaan muutaman sanan tyhjää täynnä olevia kommentteja.
Tähän varmaan joku yli 70-vuotias kohta vastaa että "mitäs luet, älä nipota" jne.
Siksihän tänne et-sivustolle tulee kurkattua että josko olis jotain mukavaa jutun aihetta, tottakai tulee avatuksi uusia aloituksiakin mutta aina tulee sama pettymys, tyhjää ja samaa höpötystä aina vaan. On mulla oikeus ilmaista tämä pettymykseni, taaskaan ei löytynyt mitään.
Sivut