Kiina mielessäin

Ajattelin lähteä joulua "pakoon" tänä vuonna Kiinaan. Surffailin netissä ja huomasin, että Pekingissä voi viettää viikon halvemmalla kuin Euroopassa jos ostaa pakettimatkan matkatoimistolta.
Olisin kiitollinen jos joku Kiinassa ja varsinkin Pekingissä käynyt kertoisi, kannattaako siellä käydä ja mikä yllätti negatiivisesti tai positiivisesti? Vaatiiko esim Kiinan muurilla käynti hyvää fyysistä kuntoa ja entä kiinalaisten kielitaito, pärjääkö siellä englannilla ?

Kommentit (3)

Olin maaliskuussa 2002 mieheni kanssa kahden viikon pakettimatkalla Pekingissä. Oikeastaan mikään ei yllättänyt, koska olin tutustunut etukäteen mahdollisimman hyvin kohteeseen lukemalla matkaoppaita ja muuta.

Matka kannatti tehdä, kun olihan paikka omanlaisesti erilainen vaikkapa Suomeen verrattuna. Jo silloin, ennen olympialaisia, englannilla pärjäsi ihan hyvin. Ainut olivat taksit, joita varten pyysimme hotellin respasta kohteen osoitteen lapulle kiinalaisin merkein. Ehkä sekin asia on jo muuttunut.

Metroa käytimme paljon. Silloin oli vain kaksi linjaa, mutta nyt niitä on kai ainakin 14. Bussit olivat aina täynnä ja siksi käytimme vain metroa ja takseja.

Matkatoimiston retkillä olimme vain kaupunkikierroksella ja Kiinanmuurilla. Kaupunkiretkellä käveltiin Kielletty kaupunki läpi ja käytiin Taivaan temppelin aukiolla. Sieltä nappasimme taksin ja menimme kukkatavarataloon. Se olikin minulle nähtävyys. Kaksi kerrosta täynnä kaikkea mielenkiintoista kasveineen ja sidontajuttuineen, tekokukkineenkin.

Kiinanmuuriretkellä kävimme jossakin myymälässä seuraamassa emaloimista. Itse muurilla kiipesimme muutaman tornivälin kaksistaan. Ei siellä ollut pakko mihinkään mennä, jos kunto ei antanut myöten. Me olisi kävelty pidempäänkin, vaikka nousut ja laskut olivat aika jyrkkiä. Samalla retkellä kävimme Ming-dynastian hauta-alueella, joka on 300 hehtaarin suuruinen. Todella suuruudenhullusti rakennettu alue. Oli magnolioiden kukkimisaika ja niitä siellä oli.

Kävimme kolmessa eri klassisen musiikin konsertissa. Ne olivat luku sinänsä. Samaten pitihän Maon mausoleuminkin läpi kävellä vähän kuin tavan vuoksi. Jono ei saanut pysähtyä, eikä mitään kasseja saanut mukana olla, joten mentiin vuorotellen.

Käytiin myös Kansojen hallissa, jossa haisi vahvasti homeelle, mutta ei siihen tainnut kukaan puuttua. Sinne lipunostopaikka oli 200 metrin päässä. Sama ilmiö oli moneen muuhun paikkaan mennessä eli etsiä joskus sai, mistä lippu ostetaan. Aina kuitenkin löydettiin.

Käytiin jossakin antiikkikirpputorillakin, jossa tavaroita oli aivan mielettömästi.

Tavaratalot olivat luku sinänsä. Silloin oli vielä myös silkkikuja, jolla oli kaikkea muuta kuin silkkiä tarjolla. Ihan tavallinen markkinakuja se oli. Nykyisin samalla paikalla on kuulemma 5-kerroksinen ostoskeskus, joka vastaa hyvin vanhaa silkkikujaa.

Silkkitavaratalo oli erikseen ja siellä teetinkin parit pitkikset heavysilkistä.

Puistoissa oli mukava kävellä ja katsella, jos jäi vapaata aikaa jossakin välissä.

Negatiivinen kokemus oli Gobin autiomaan järjestämä hiekkatomumyrsky.  Muutenkin Pekingin ilma oli ja on kai nytkin tosi huono. Opas sanoi, että saasteet vastaavat kolmen tupakka-askin polttamista päivässä. Se hiekkamyrsky kesti päivän, mutta koska pöly on hyvin hienoa, se leijui vielä parina päivänä sen jälkeen ilmassa.

Käytiin omin neuvoin Kasvitieteellisessä puutarhassa, jonne oli matkaa 30 km. Ensin metrolla niin pitkälle kuin päästiin ja taksilla loppumatka.

Toinen mielenkiintoinen reissu tehtiin keisarinna Xi Xi:n kesäpalatsiin. Viehättävä paikka järven rannalla. Siellä oli rannalla kokonaan marmorista tehty laiva. Samalla reissulla käytiin paluumatkalla katsastamassa jättiläispandat eläintarhassa. Satuttiin näkemään myös pikkupanda, joka on ihan erilainen rehvale.

Ehdittiin myös yhteen Lama-temppeliinkin, jonka alla meni metro.

Kyllä Pekingissä nähtävää ja tekemistä riittäisi vähän pidemmäksikin aikaa. Sää joulun aikaan saattaa olla aika kylmä. Maaliskuullakin aamulla oli pakkasasteita, mutta päivällä lämpeni mukavasti. Kävelyä siellä tuli aika paljon, kun kielletyn kaupunginkin läpikävely on melkein kilometrin. Mutta ei kai ole pakko ravata niin kuin me tehtiin koko kaksi viikkoa sen, mitä ikinä ehdittiin.

Vierailija

Kiitos paljon Vanha Elli matkakertomuksesta Pekingistä. Nyt alkoi matkavarvas vipattamaan. Suomalaisena ei kylmyys pelota. Kiinnostuin tuosta eläintarhasta ja mahdollisuudesta nähdä pandat ilmielävinä. Ehkä sinne eläintarhaan löytää jotenkin omatoimisesti kun matkatoimistot vievät yleensä retkille vain taattuihin turistikohteisiin. Yritän etsiä lisätietoa netistä ennen matkan varaamista mutta aika varmalta tuntuu, että Kiinaan lähden kun on ollut pitkäaikainen haaveeni tutustua tähän eksoottiseen maahan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eläintarhaan pääsee varmasti bussilla, eikä taksikaan kallista ole. Meidän käynti meni sillai, että tultiin bussilla sieltä kesäpalatsista.  Olen kirjoittanut matkapäiväkirjaani, että loppumatka palattiin taksillä, kun bussit klo 15. jälkeen olisivat olleet tupaten täynnä.  Ei kierretty muuta eläintarhaa, kun oli jo kävelty monta tuntia siellä kesäpaikassa ja taisi väsyttää.

Olin luullut, että pandat syövät bambunversoista lehtiä, mutta nehän rouskuttelivat niitä tyvipäästä ja heittivät latvat menemään. Olivat pienempiä kuin olin kuvitellut.

Olen kirjoittanut joitakin Pekingjuttuja tuonne "Pieniä matkakokemuksia, jos muistat"-ketjuun.

Hotellissa palvelu oli kyllä omaa luokkaansa. Siivous oli kahdesti päivässä. Kaikki pikku tarvikkeet olivat valmiina. Vielä illalla "palvelija" tuli valmistelemaan yöpuulle poistamalla päiväpeiton ja avaamalla peiton. Tohvelit olivat jo aiemmin valmiina sängyn vieressä. Aamuksi oli säätiedotusplakaatti pöydällä  ja ties mitä. Eikä palvelu tuntunut yhtään häiritsevältä eka päivän jälkeen, niin luontevasti kaikki kävi.

Respasta saattoi saada vaikka mitä tietoa. Tärkeintä olivat ne kiinankieliset osoitelaput takseja varten. Sieltä saatiin tiedot konserteistakin. Siihen aikaan vastaanottovirkailijoita oli valtavan monta.  En tiedä, mikä on tilanne tänä päivänä.

Ravintoloissa meillä hauskaakin oli. Meitä opetettiin kädestä pitäen syömään puikoilla ja äkkiä sen oppi. Kun olimme ottaneet valokuvia ja teetettykin siellä ja katseltiin niitä ruokaa odotellessa, tarjoilijat tulivat pyytämään, saavatko katsella ja tietysti niin tehtiin. Jotenkin koko touhu oli välitöntä, mutta kuitenkin täsmällistä, mitä tarjoiluun tuli.

Tuon kuvan olen lähettänyt johonkin ketjuun, mutta olkoon nyt tässäkin.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat