Pirullinen kaveri

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

On se tuo selkävaiva vaan pirullinen kaveri mutta kyllä senkin kanssa on oppinut elämään ja toimeen tulemaan kun se tuossa on kaverina kulkenut jo yli 20 vuotta.
Sitä on vaan opittava kuuntelemaan itseään ja elämään kaverinsa ehdoilla muuten se suuttuu ja äityy äkeäksi.

Sivut

Kommentit (16)

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Sanos muuta! Hyvä jos vain yksi "kaveri", mutta entäs kun niitä on useampi. Minulla on ollut silmätulehdus jo 5 v, kolmet tipat joka tunti muistettava ja rasvakin kolmasti päivässä. Tänään tuli taas yksi tippa lisää. Vääjäämättä kuljen kohti rajaa, jota en haluaisi kokea, mutta nyt tallennan visuaalisia muistoja niitäkin päiviä varten. Neljä vuotta sitten kaaduin töissä ja särin pahasti polveni, mikä vaikeuttaa liikkumista.
Mutta kaikesta huolimatta kohti huomispäivää kuljemme!
Myötätuntoa Sinulle Atetu lähettää Aluisa

Vierailija

Niitä pirullisia kavereita tuntuu olevan monella. Ei niistä nuorena tiennyt eikä ymmärtänyt mitään. Ei tullut edes ajatelleeksi, että ihmisellä on selkä, niska, olkapäät, polvet jne. Vasta kypsällä alkaa kaikenlaista krempaa eli priullisia kavereita (hyvä nimitys) ilmaantua. Aletu, olet aivan oikeassa: on opittava kuuntelemaan itseään ja yritettävä saada tämä ilkeä kaveri rauhoittumaan. Koetetaan kestää ja nautitaan hienosta syysilmasta - viimeinkin!

Vierailija

Samaa mieltä, pirullisia kavereita on paljon.
Kesällä sain lomalahjaksi vyöruusun, en olisi koskaan uskonut, että se on tosi kivulias tauti.
Onko jolla kulla muulla asiasta kokemusta?

Vierailija

Niin, nuorena minäkin kuvittelin että eläkkeellä reissaan ja jumppaan teräsmummona. Nuorena ei edes ole kuullut kaikista niistä vaivoista, jotka salakavalasti iskevät ikäihmisen kimppuun - ja hyvä niin (etteivät tiedä). Nykyään menoani haittaavat kipuilevat polvet. Pari kertaa olen joutunut noloon tilanteeseen, kun polvet ovat pettäneet, niin että olen vaipunut maahan. Silloin tosin olen saanut kokea, että lähimmäiset ovat auttavaisia. Heti on yksi tai useampikin ihminen rientänyt avukseni. Noloa olla "invalidina", mutta mukava huomata että vielä auttamishalua löytyy.
Moniin kipuihn ja naisten vaivoihin olen saanut apua akupunktiosta tai hieronnoista. Tällä haavaa on rahapussi tyhjä, joten olen vain lainannut kirjastosta akupainanta-oppaita ja joogakirjoja. Tosin harjoitukset tahtovat minulta jäädä "huomiseksi". Särkylääkkeitä en syö ennen kuin äärimmäisessä hädässä, tämän vuoden puolellakaan ei yhtään pilleriä vielä ole mennyt.

Vierailija

Joo, älkää muuta visertäkö! Selkävaivojen lisäksi minullakin on kuulo huonontunut ja virtsatietulehduksia on tullut tiheämmin. Selän vuoksi olisi syötävä kipupillereitä ja sitten pissatulehduksiin antibiottia. En ole ollenkaan mikään pilleristi, mutta välillä on näköjään pakko. Ikä kun läksi yli viidenkymmenen ei mikään ole enää kohdallaan. Kyllä sitä tosissaan luuli nuorempana, että jaksaahan tässä vaikka mitä vielä monet vuodet.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei Nuppu,
Sanoit asiaa, kyllä se puolenvuosisadan tolppa minullekin aloitti sairauskierteen, josta ei ole ulospääsyä kai kuin haudassa sitten, kun kuoleman majesteetin miekka kohdallani niittää satoaan.
Hyvää yötä toivoo Aluisa

Vierailija

Totta noita "Pirullisia kavereita" todellakin on hiipinyt kanssamatkustajiksi salakavalasti.
Osa kohdallani geeniperimään ja eihän sitä tiedä liekkö selkäsairautenikin juontaisi jo huonoista geeneistä.
Lääkärini sepelvaltimotaudin todetessaan tokaisikin että olen valinnut huonot vanhemmat kun olen kummaltakin saanut nuo geenit no eipä minulta juuri kysytty mielipidettä kenen vanhempien lapseksi haluan syntyä.
Ei kuitenkaan annetta periksi , liikutaan ja ulkoillaan kuntomme mukaan se tekee kuitenkin hyvää kokonaisvaltaisesti.
Vahvoja särkylääkkeitä yritän välttää ihan viimeiseen hätään asti ne kun ei tee sisuskaluille niin hyvää.
Venyttely ja liikunta kivun sallimissa puiteissa on ok.
Jyvätyyny mikroon ja lämmitän milloin mitäkin paikkaa ja tuo kipukoukku on kyllä hyvä keksintö.
Toisaalta monasti ajattelen myös niin että ellei sitä tässä iässä aamusella sängystä noustessa jotain paikkaa kolota ja särje niin eihän sitä tietäis elossa olevansakaan.
Hymyä huuleen se piristää kummasti.
Hei mutta nyt nukkumaan , hyvää yötä kaikille nukkukaa hyvin.

marjutti
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

No,käsi-ihottumaa ei ole taidettu vielä "käsitellä".Minulla on ollut muutamia vuosia sitkeä käsi-ihottuma,joka talvella aina pahenee.Syytä ei ole löydetty.Yritän pitää ne lämpiminä ja kuivina.Kaikenmaailman rasvat on kokeiltu.Joskus kutiaa vallan mielettömästi ja toisinaan on rystyset auki.Helsingissä nuori kassa tyttö katsoi minua viimetalvena kuin spitaalista nähdessään käteni,hyvä ettei pudottanut korttiani säikähdyksestä maahan.On ne kuitenkin paremmat,kuin joskus silloin, kun tämä ihottuma alkoi.Käsissä minulla on muutkin ongelmat,niiden takia opiskelin vanhalla iällä uuden ammatin.Käytän nyt työkseni tietokonetta.Näinhän se on,että niitä kremppoja tulee,niiden kanssa on vaan totuttava elämään.Kremppa on kuin kylkeen liimattu "uusi kaveri",jonka kanssa on vaan elettävä ja keksittävä keinot,jotta yhteiselo jotenkin sujuu.

Vierailija

Ollaan me ikääntyvät loistoporukkaan. Kaikilla tuntuu olevan yksi tai useampi pirullinen kaveri, mutta yhteen ääneen todetaan vain, että sen kanssa on sitten elettävä ja yritettävä pitää lippua korkealla. Niinhän se on, että reipas mieli ja huumori on hyviä keinoja pirullisten kaverien kurissa pitoon. Jatketaan samaa rataa. Hauska lukea viestejänne.

Vierailija

Minulla on kovin kuiva iho, joka varsinkin pakkasilmoilla halkeilee. Iän myötä se on tietysti kuivunut entisestään. Mutta viimeaikainen harmini on ollut nenänvarsi, joka ei tahdo sietää sitten minkäänlaisia kakkuloita ihon ärtymättä. Kuljen
punakuonona jo ennen joulua, kun silmälasit hankaavat kaiken aikaa. Tuttava
kertoi miten joku oli saanut sellaisesta ärsytyksestä ihosyövänkin. - Sain sitten lähetteen ihotautilääkärille, ja kuukausitolkulla
mietin, onkohan syöpä minullakin. - Vielä selvisin kuitenkin puhtain paperein, kiitos yläkertaan! Nyt on kuitenkin pidettävä erikoislaastareita rillien alla. Lisäksi tuli asiaa optikkoliikkeeseen, onkohan se Specsavers edullisin edelleen? Pitää etsiä parempi kehysmalli, ja kraappia jostain rahat kokoon.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei Tytti,
Kyllä tuo vaiva on minullekin tuttu. Kakkuloiden vaihto auttoi. Specsaversiahan ainakin mainostetaan edullismemmaksi, mutta kannattaa ottaa tarjoukset muualtakin. Ei kai meillä nyt enää tarvitse olla useampia kehyksiä vaatteiden sävyn mukaan?
Terveisin Aluisa

Vierailija

Minulla on tilanne terveyden kanssa se että olen ollut hyvin terve reilut neljäkymmentä vuotta mutta mieheni alettua sairastaa vakavasti ja käytyä myös lähellä kuolemaa vuoden sisään on omakin terveyteni melkolailla romahtanut.

Minusta tuli yhtäkkiä omaishoitaja joka voi korkeintaan muutamaksi tunniksi jättää miehensä yksin kotiin. Jouduin yhtäkkiä hoitamaan kaiken jonka ennen olimme jakaneet keskenämme. Kaikki se kuitenkin kestettävissä, mutta se pelko ja huoli mikä jäi, ja valtaisa (realistinen) epäluottamus elämää kohtaan, niiden uskon olevan se asia mikä on omaa terveyttänikin huojuttanut.

Ensin alkoi oireilla iho ja lopulta todettiin psorisukuinen tauti punajäkälä ja vieläpä suussa! Välillä on ollut ikenetkin auki ja hoitaminen aika hankalaa.... Nyt sitten tulivat huimaus- ja kuvotuskohtaukset kuviin ja lääkärit ovat tutkimusten perusteella sitä mieltä että menierin taudilta vaikuttaa ja siihen sain lääkityksen, mutta myös lieviä aivoverenkierronhäiriöitä paljastui korvapolilla silmänliikkeitä kuvattaessa.

En ymmärrä miten voisin tässä tilanteessa hoitaa itseäni? Siis hoitaa mieltäni! Miten voisin alkaa edes hiukan luottamaan elämään ja miten voisin olla pelkäämättä?

Minusta on myös tullut hirviö. Hermoni ovat todella kireällä ja huudan toisinaan niin pikkuasioista etten tunnista enää itseäni. Joskus on olo että pääsisinpä minä osastolle jonnekin, lepäämään ja olemaan huolehtimatta kenestäkään toisesta.

Omaishoitajuus on siis todella aihe josta olisi hyvä lukea ja muutakin kuin hymistelyä siitä miten arvokasta työtä se on.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei Säröinen,
Kovin tuntuu tutulta tuo Sinun tarinasi. Minä jaksoin 11 v omaishoitajana. Kai se olisi vielä jatkunut ellei lääkäri olisi huomannut, että minäkin pian tarvitsisisin omaishoitajan, niin uupunut olin taakkani alla. Nyt noita laskuja saan sitten itse maksaa omine sairauksinine.
Voimia Sinulle, muista pitää itse lomaa! terveisin Aluisa

Vierailija

Aluisa,

jaksoit todella pitkän taipaleen raskaassa työssä! En osaa kuvitella että itse selviäisin tässä tilanteessa niin pitkään, en ainakaan ellen onnistu muuttamaan itseäni ja suhtautumistani jotenkin huolettomammaksi. Siis niin että ottaisin päivän kerrallaan enkä pelkäisi kaiken aikaa että mitä taas voi tapahtua.

Olen välillä kateellinen yhdelle ystävälleni jonka vakaa mielipide on että kaikki mitä tapahtuu kuuluukin tapahtua ja jokaisella ihmisellä on juuri niin pitkä matka täällä kuin on tarkoituskin. Voisinpa uskoa vaikka noin! En vain osaa.

Koetan pitää lomaa omasta itsestäni; Oikein sysäämällä sysätä syrjään sen sisäisen ylenmääräisen huolehtijani ja pelkääjäni...

Hyviä marraspäiviä sinulle sairauksista huolimatta!

Vierailija
Säröinen

Aluisa,

jaksoit todella pitkän taipaleen raskaassa työssä! En osaa kuvitella että itse selviäisin tässä tilanteessa niin pitkään, en ainakaan ellen onnistu muuttamaan itseäni ja suhtautumistani jotenkin huolettomammaksi. Siis niin että ottaisin päivän kerrallaan enkä pelkäisi kaiken aikaa että mitä taas voi tapahtua.

Olen välillä kateellinen yhdelle ystävälleni jonka vakaa mielipide on että kaikki mitä tapahtuu kuuluukin tapahtua ja jokaisella ihmisellä on juuri niin pitkä matka täällä kuin on tarkoituskin. Voisinpa uskoa vaikka noin! En vain osaa.

Koetan pitää lomaa omasta itsestäni; Oikein sysäämällä sysätä syrjään sen sisäisen ylenmääräisen huolehtijani ja pelkääjäni...

Hyviä marraspäiviä sinulle sairauksista huolimatta!

Äitini aina sanoo että meille jokaiselle on määrätty päivämme jne. joskus minusta tuntuu että en haluaisi ajatella näin.
Toisaalta ei kukaan murehtimalla ole voinut lisätä päiviensä määrää.
Itsekkin olen sellainen huolehtija tyyppi ja ajattelen aina mitä kauheaa olisikaan voinut tapahtua....
Olen yrittänyt kasvattaa itseäni tästä ylihuolehtivaisuudestani eroon joka varsinkin lastenlasten osalla tuppaa korostumaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat