Mitä opit vanhemmiltasi? Vastaa pikakyselyyn ja voita liput kirjamessuille!
klo 13:59 | 25.10.2017
Teetkö maailman parasta pullaa äitisi opeilla? Neuvoiko isä, miten onnistut säästämään rahaa? Kerro, mitä opit vanhemmilta ja voit voittaa kahden hengen liput Helsingin kirjamessuille!Lue koko juttu
Opin, että syyttely ja turha jankkaaminen ei kannata, mikäli vanhinko on jo sattunut ja katumus on silminnähtävää. Tein monia kertoja erinäisiä typeryyksiä kouluaikoina, mm. rikoin koulun omaisuutta huolimattomuuttani. Kun jouduin tunnustaa nämä vanhemmilleni, he kuuntelivat tyynesti ja neuvottelivat koulun kanssa tarvittavat yksityiskohdat, mutta eivät syyllistäneet minua huolimattomuudesta tai muusta, kun huomasivat katumuksen itkuisesta olemuksestani. Tästä opin, että tyyni suhtautuminen virheisiin on jopa kasvattavampaa kuin syyttelevä jankkaaminen mokasta, kun toinen jo ymmärtää tekojensa seuraukset.
Opin että en koskaan lupaa enkä valehtele, en esiinny räkäkännissä, en järjestä tappelua veitsien ja kirveiden kanssa hänen edessään. Aika paljon olenkin oppinut heiltä, vaikka luulin, etten mitään oppia ole saanut.
Opin tekemään töitä, joskus liian kanssa. Opin myös että isää pitää pelätä, ja omaa tahtoa ei saanut olla eikä ainakaan sanoa sitä ääneen. Opin myös ettei kaikkea kannata kertoa kotona. Opin myös että koulunkäynti on turhaa. Elämän pituinen urakka päästä näistä opeista eroon.
Opin periksiantamattomuuden. Vaikeuksista selvitään tiukalla yrityksellä, maasta se pienikin ponnistaa.
Opin että koulun käynti ja ammatin opiskelu on ihmisen tärkein pääoma. Sivistys ja käytöstavat ovat avain moneen oveen, joita elämässä tulee vastaan.
Olen köyhästä kodista lähtöisin. Opin parsimaan, paikkaamaan, säästämään ja kolikon venyttämään soikeaksi.
Kotoa painotettiin oman arvon tuntemista ja toisten arvostusta. Ķumpa nykyisinkin sitä opetettaisiin.
Opin, että velkaa ei kannata ottaa, vaan on kunniallista tulla toimeen omillaan.
Opin, että lasta ei saa laittaa hoitamaan kaksitoistavuotiaana aikuisten veroasioita. Tai perimään isän iltatyöpaikasta tiliään.
Opin myös rakkautta ja huomiota vaille jääneenä näyttämään tunteeni ja rakastamaan, halaamaan, kiittämään ja kannustamaan. Juuri noin ei minulle tehty, ei osoitettu kuin velvollisuuksia.
Noin minusta tuli suorittaja, tunnollinen ja oikeudenmukainen. Suorittaminen on onneksi jäänyt jo taakse.