Pappojen keskustelutaito

Vierailija

Ovatko kaikki papat mielestänne keskustelutaitoisia? Sekin on minun mielestäni muuten vähän eri asia, että osaako joku tuoda ajatuksiaan julki paremmin suullisesti vai kirjoittamalla. Nämä taidot eivät aina ole yhteneväisiä.

Kommentit (8)

Vierailija

Ikäväkseni olen todennut, että monet papat ovat sangen rajallisia keskustelemaan eri asioista. On joku oma juttu josta osataan keskustella. Muut jutut ovatkin sitten hepreaa. Kävin muutaman kerran treffeillä ja jouduin liian usein kuuntelemaan heti eka taapaamisella miten kurja elämä miehellä on ollut. Tai sitten mies ei ole saanut sanaa suustaan.
Suurin kummastuksen aiheeni on ollut kun mies sanoo, että miksi pitää keskustella. Eikö riitä kun vain on.

Vierailija

Jotkut eronneet papat myös muistelevat avioliittoaan ihan jatkuvasti ja puhuvat entisen vaimonsa edesottamuksisita niin paljon, että hyvä jos siinä jää mahdollisuutta ja aikaa puhua mistään muusta, esim. nykyelämästä tai tulevaisuudesta. Kaikki kaadetaan uuden suhteen päälle. Ei ole kiva toimia terapeuttina aina kun tavataan... No, nyt ei enää tavata!

Vierailija

En minä kauan viihtyisi kovin jähmeä-älyisen kaverin seurassa. Odotan, että treffeillä olisi hauskaa. Eikä se vielä riitä, että puhetta piisaa. Jos se puhe on pelkkää oman kilven kiillotusta, eikä yhtään osoiteta kiinnostusta pöytädaamia kohtaan, niin ei se omakehu ole hyvän seuramiehen merkki.
Kiinnostus keskustelukumppania kohtaan on plussaa niin miehelle kuin naisellekin. Jos ei oikeasti löydy sitä kiinnostusta, niin pitää ainakin teeskennellä.

Vierailija

Tottahan se on ettei aina löydy yhteistä aihetta keskusteluille, Papat kun keskustelisivat mieluimmin muusta kuin lastenhoidosta, puutarhan pidosta, ruoanlaitosta, muodista jne. Usein kuitenkin keskustelukumppani ei ole kiinnostunut urheilusta,
autoista, metsästyksestä tai muista miehisistä aiheista jolloin yhteiset kiinnostukset ovat vähissä ja jää tunne ettei papasta ole oikein keskustelukumppaniksi varsinkin jos keskustelun ainoa kriteeri on miellyttää pöytädaamia.

nimim. "kokemusta on" ( 74v. pappa )

Vierailija

Miehet puhuvat mistä ja miten miehet puhuvat. Naiset puhuvat omiaan. Jos kuunteleminen tekee häijyä, on oma kumppanin valinta mennyt pieleen. Mitä siitä toista ihmistä mollaamaan.

Vierailija

Yritin erään HERRAN kanssa soitella...ensin kuului puhelimesta ÖÖÖÖÖ ja sitten jotain tekstiä.Lopetin kanssakäymisen

valmatar
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Milloinkaan ei saa yleistää mitään ryhmää ! Meissä ihmisissä on niin monenlaista luonnetta. Joillekin ei mitenkään passaa esim. etsiä uutta kumppania ,jos on jostain syystä yksin jäänyt. Toinen taas etsii hyvinkin pian kaveria. Esimerkkejä löytyy jokaisen tuttavapiiristä.

Minulla on useampiakin mukavia Pappoja ystäväpiirissä ja harrastusseurassa, joiden kanssa voi keskustella monista asioista, niin iloisista, kuin myös suruista ja vakavista aiheista. Päälle kuusikymppisillä on jo paljon elämänkokemuksia; eroja, uusia parisuhteita, leskeksijääntiä ym ...

Omalta kohdaltani voin kertoa, että monta vuotta elelin yksin, kun tulin niin törkeästi loukatuksi miehen taholta. Yhden lapsenlapseni toinen pappa löysi muutaman kuukauden mummon kuoleman jälkeen uuden vellinkeittäjän.
Monet naisystäväni eivät enää mistään hinnasta halua luopua vapaasta ja itsenäisestä elämästää. Minulla on miesystävä, jonka kanssa tapailemme ja "käymme ulkona", mutta ei muutettaisi yhteen asumaan. Yksin asuen saa olla niinkuin tykkää !!!
Lapsetkin voivat tulla käymään ilman "orjailua" .

Vierailija

Avioiduin kymmenisen vuotta sitten oltuani kauan leskenä.
Tarinaa olisi novellin verran ainakin, mutta yritän pitäytyä olennaisessa.

Olen karjalainen, mieheni osittain hämäläinen sekä kymenlaaksolainen.
Hän asettui kotiini asumaan. Olin jo ensimmäisenä iltana kahden jäätyämme ihan pihalla. Vilkuilin tuoretta aviomiestäni, joka ei puhunut mitään. Ilman muuta luulin, että hän on jostain syystä vihainen.
Katselin ja mietin samanlaisia iltoja kunnes kysyin, mistä olet minulle suuttunut. Hän oli hyvin hämmästynyt, ei hän ollut lainkaan loukkaantunut minulle.

Vuosien kuluessa olen huomannut: karjalainen pajattaa. hämäläinen vaikenee, mutta ei ole välttämättä vihainen!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat