Kuinka nopeasti opitte "uuden kotimaanne" kielen?Siis eläkeläisenä.Oliko muita vieraita kieliä hallussa?
Ei ole tarvis oppia, koska en muuta uuteen kotimaahan. Luulisin arkikielen oppivani nopeasti, jos kyseessä olisi jokin länsimainen kieli. Moni sanoo osaavansa sitä ja tätä kieltä, vaikka tosiasiassa osaa vain sanan sieltä, toisen täältä. Oikeasti minullakin on vain äidinkieli joten kuten hallussa, vaikka matkoilla selviän neljällä kielellä.
Kuinka nopeasti opitte "uuden kotimaanne" kielen?Siis eläkeläisenä.Oliko muita vieraita kieliä hallussa?
Ei ole tarvis oppia, koska en muuta uuteen kotimaahan. Luulisin arkikielen oppivani nopeasti, jos kyseessä olisi jokin länsimainen kieli. Moni sanoo osaavansa sitä ja tätä kieltä, vaikka tosiasiassa osaa vain sanan sieltä, toisen täältä. Oikeasti minullakin on vain äidinkieli joten kuten hallussa, vaikka matkoilla selviän neljällä kielellä.
Niin kysymys oli tarkoitettu lähinnä niille, jotka muuttivat/asuvat talvet eläkeläisinä toisessa maassa.
Mm. Vuokko ja miehensä, jotka asuvat Portugalissa talvet, sanovat tämän lehden haastattelussa ettei kieli tarttunut opiskelllessa ja selviävät siellä nyt englannilla.
Kiinnostaa lähinnä siksi, että voiko yli 60v vielä oppia uutta kieltä?
Toki oppimisessa on eroja, koska tiedän muutoman, jotka ovat muuttaneet nuorina aikuisina toiseen maahan, mutta eivät koskaan oppineet maan kieltä, muutoma lausetta enempää. Ja tiedänpä henkilön joka asui 50v eräässä maassa, mutta ei osannut sanaakaan ko maan kieltä.Ei edes tervehtiä.
Tosin en itsekkään puhu muuta kuin suomea, enkä pärjää muilla kielillä, mutta tuli mieleen että voiko ihan kansakoulupohjalta lähes 70v vielä tsempata, jos ei ole minkäänlaista pohjaa vieraalle kielelle ja huono oppimaan.
Tosin en itsekkään puhu muuta kuin suomea, enkä pärjää muilla kielillä, mutta tuli mieleen että voiko ihan kansakoulupohjalta lähes 70v vielä tsempata, jos ei ole minkäänlaista pohjaa vieraalle kielelle ja huono oppimaan.
Olen tankannut ja tankannut englannin kieltä huonolla menestyksellä. Kun olen oppinut muutamia sanoja ja pidän paussia opiskelussa niin opitut sanat ovat häipyneet taivaan tuuliin. Olen jo luovuttanut!
Jos ajattelin, nuorena että menen teurastamolle kielenkääntäjäksi mutta muutin mieltäni ja kyllä mie jo riikin ruotsia ossaan sen verran etten tarvitse tulkkia mutta englantia tekis mieli vielä alkaa opetteleen. Jos vaikka hankkis englannin kielisen naisen opettajaksi niin kulushan se eläkeläisen aika siinäkin...
Minä olen kaynyt tavallisen kansakoulun aikoinaan ja sen jälkeen käynyt monen alan koulua, jopa kauppaopiston aikuisiällä, mutta kun ei ole sitä lapsena saatua pohjaa kielien opiskeluun, minulla ei ainakaan tartu päähän, pitäisi käyttää ja olla koko ajan koulun penkillä. Oman tason oppia en saanut enää kauppaopistossa, säästösyistä ja halut oppia meni sen siliän tien. Englannin kielen opiskelutuntieni määrä on niin suuri että voisin ehkä olla jo maisteri siinä, mutta en ole päässyt alkua pitemmälle, puuttuu rohkeus käyttää sitä vähääkin. Tsemppiä kaikille jotka haluaa oppia, siinä ei aika hukkaan mene.
Olen tankannut ja tankannut englannin kieltä huonolla menestyksellä. Kun olen oppinut muutamia sanoja ja pidän paussia opiskelussa niin opitut sanat ovat häipyneet taivaan tuuliin. Olen jo luovuttanut!
Mutta jos asuu maassa, jossa ko kieltä puhutaan, niin luulisi silloin jokapäiväisten sanojen pysyvän päässä.Niihinhän törmää päivittäin "kaupassa ja kadulla".Jo pelkistä mainoksista oppii, liikkeiden ikkunoissa,TVssä jne.Saati TV ohjelmista ja sanomalehdistä.
Kuulin kerran eräästä naisesta,tosin nuoresta, joka ei osannut sanaakaan kieltä saapuessaan yksin erääseen maahan sanakirjan kanssa ja istui vuoden "sisällä" opetellen sanoja vaikka kielioppi oli "hepreaa" ja niin vain oppi kielen, niin että pysyi saamaan työpaikan nettikahvilasta.Siinä pitää osata jo tyydyttävästi kieltä.
Onneksi vanhana ei ole enää mitään kiirettä, mihinkään.
Kuinka nopeasti opitte "uuden kotimaanne" kielen?Siis eläkeläisenä.Oliko muita vieraita kieliä hallussa?
Ei ole tarvis oppia, koska en muuta uuteen kotimaahan. Luulisin arkikielen oppivani nopeasti, jos kyseessä olisi jokin länsimainen kieli. Moni sanoo osaavansa sitä ja tätä kieltä, vaikka tosiasiassa osaa vain sanan sieltä, toisen täältä. Oikeasti minullakin on vain äidinkieli joten kuten hallussa, vaikka matkoilla selviän neljällä kielellä.
Niin kysymys oli tarkoitettu lähinnä niille, jotka muuttivat/asuvat talvet eläkeläisinä toisessa maassa.
Mm. Vuokko ja miehensä, jotka asuvat Portugalissa talvet, sanovat tämän lehden haastattelussa ettei kieli tarttunut opiskelllessa ja selviävät siellä nyt englannilla.
Kiinnostaa lähinnä siksi, että voiko yli 60v vielä oppia uutta kieltä?
Toki oppimisessa on eroja, koska tiedän muutoman, jotka ovat muuttaneet nuorina aikuisina toiseen maahan, mutta eivät koskaan oppineet maan kieltä, muutoma lausetta enempää. Ja tiedänpä henkilön joka asui 50v eräässä maassa, mutta ei osannut sanaakaan ko maan kieltä.Ei edes tervehtiä.
Tosin en itsekkään puhu muuta kuin suomea, enkä pärjää muilla kielillä, mutta tuli mieleen että voiko ihan kansakoulupohjalta lähes 70v vielä tsempata, jos ei ole minkäänlaista pohjaa vieraalle kielelle ja huono oppimaan.
Riippuu paljon kielestä, mitä pitäisi oppia ja kuinka paljon se eroaa suomen kielestä. Luullakseni eestin kieli on helpoimmasta päästä 70 vuotiaankin vielä oppia. Mutta jos jo opeteltavan kielen kirjaimet eroavat suomen aakkosista kuten esim heprea, arabia, venäjä niin pelkästään se on haastavaa. Monissa kielissä on myös äänteitä, joita suomen kielessä ei ole kuten ranskan kielen r-kirjaimen ääntäminen. Suomen kielessä sanat luetaan ja äännetään niin kuin ne ovat mutta monissa kielissä lauseet sanotaan pötköön ja sanotaan ihan eri lailla kuin kirjoitetaan. Onhan siinä haastetta monelle kielten opiskelijalle iästä riippumatta.
Monissa maissa matkanneena sanoisin näin, että paikalliset ovat aina ilahtuneet jos ulkomaalaisena olen osannut muutaman sanan heidän kieltään esim sanat "kiitos", "päivää", "näkemiin" tai "ole hyvä". Omasta koulutuspohjastaan tai iästään huolimatta kuka hyvänsä oppii mitä hyvänsä kieltä ainakin muutaman sanan. Kielten opiskelu yli 60 vuotiaana ei ole hukkaan heitettyä aikaa vaikka ei oppisikaan kieltä. Opiskelu pitää aivot virkeinä, ehkäisee muistisairauksia ja kaikki opittu, vähäkin, on aina kotiinpäin.
Minä olen kaynyt tavallisen kansakoulun aikoinaan ja sen jälkeen käynyt monen alan koulua, jopa kauppaopiston aikuisiällä, mutta kun ei ole sitä lapsena saatua pohjaa kielien opiskeluun, minulla ei ainakaan tartu päähän, pitäisi käyttää ja olla koko ajan koulun penkillä. Oman tason oppia en saanut enää kauppaopistossa, säästösyistä ja halut oppia meni sen siliän tien. Englannin kielen opiskelutuntieni määrä on niin suuri että voisin ehkä olla jo maisteri siinä, mutta en ole päässyt alkua pitemmälle, puuttuu rohkeus käyttää sitä vähääkin. Tsemppiä kaikille jotka haluaa oppia, siinä ei aika hukkaan mene.
Voi miten tutulta kuulostavaa meidän vanhemman ikäluokan edustajilta, puuttuu rohkeus käyttää sitä vähääkään. Opiskelin koulussa pitkän englannin mutta ei siihen aikaan opetettu puhumaan vierasta kieltä. Minulla kyllä oli nuorena tietotaito enkun kielestä mutta kun ei koskaan ollut mahdollisuuta puhua sitä kenenkään kanssa. Ajan myötä tänne Suomeen on tullut paljon ulkomaalaisia. Pysäyttävät minut usein ja kysyvät neuvoa, tietä jonnekin. Aluksi en uskaltanut sanoa mitään, sitten vähitellen sopersin, etten osaa englantia. Mutta ajan mittaan olen rohjennut puhumaan englantia, sen verran kun muistan kouluajoilta ja mitä osaan. Olen todella iloinen kun päässyt tämän kynnyksen yli, yrittää puhua vierasta kieltä.
Monissa kielissä on myös äänteitä, joita suomen kielessä ei ole kuten ranskan kielen r-kirjaimen ääntäminen.
Niin.Ainakin merci, bonjour, bonsoir, creme brulee ja grave ovat kyllä ihan helppoja sanoja suomalaisen suuhun:))
Alkuasukkailla ei tunnu olevan mitään vaikeutta ymmärtää kun pehmeästi ääntää.
Heh. Alkuasukkaat kyllä ymmärtävät, hyvällä tahdolla jos sitä löytyy. Ranskalaisia kun usein moititaan epäystävällisyydesta ja siitä etteivät suostu puhumaan kuin ranskan kieltä...(sivumennen sanoen tämä ei pidä paikkaansa kaikkien ranskalaisten kohdalla)
Tosiasia kuitenkin on, että ranskan kielen R-kirjain lausutaan kurkku r:nä. Se on kitakielekkeen avulla ääntyvä täryäänne. En puhuisi helppoudesta tässä yhteydessä jos siis haluaa puhua oikeaoppisesti ranskan kieltä. Opiskelin koulussa lyhyen ranskan, kolme vuotta, ja luulin osaavani puhua ranskaa. Vasta kun menin kesäyliopistoon jatkamaan ranskan kielen opintoja, ymmärsin, ettei minulla ollut hajuakaan ranskan kielen oikeasta ääntämisestä. Kurkku r:n oppiminen oli työn ja tuskan takana. Nuorena sen sentään opin mutta luultavasti sen opettelu yli kuusikymppisenä ei enää onnistuisi.
Monissa kielissä on myös äänteitä, joita suomen kielessä ei ole kuten ranskan kielen r-kirjaimen ääntäminen.
Niin.Ainakin merci, bonjour, bonsoir, creme brulee ja grave ovat kyllä ihan helppoja sanoja suomalaisen suuhun:))
Alkuasukkailla ei tunnu olevan mitään vaikeutta ymmärtää kun pehmeästi ääntää.
Heh. Alkuasukkaat kyllä ymmärtävät, hyvällä tahdolla jos sitä löytyy. Ranskalaisia kun usein moititaan epäystävällisyydesta ja siitä etteivät suostu puhumaan kuin ranskan kieltä...(sivumennen sanoen tämä ei pidä paikkaansa kaikkien ranskalaisten kohdalla)
Tosiasia kuitenkin on, että ranskan kielen R-kirjain lausutaan kurkku r:nä. Se on kitakielekkeen avulla ääntyvä täryäänne. En puhuisi helppoudesta tässä yhteydessä jos siis haluaa puhua oikeaoppisesti ranskan kieltä. Opiskelin koulussa lyhyen ranskan, kolme vuotta, ja luulin osaavani puhua ranskaa. Vasta kun menin kesäyliopistoon jatkamaan ranskan kielen opintoja, ymmärsin, ettei minulla ollut hajuakaan ranskan kielen oikeasta ääntämisestä. Kurkku r:n oppiminen oli työn ja tuskan takana. Nuorena sen sentään opin mutta luultavasti sen opettelu yli kuusikymppisenä ei enää onnistuisi.
Mitä väliä niin kauan, kun toinen ymmärtää.Ymmärränhän minäkin kun ulkomaalainen puhuu suomea voimakkaalla aksentilla.Eräälle ranskalaiselle suomalainen lapsi oli ehdottanut puheterapiaa,koska "itsellänikin on ärrävika ja käyn terapiassa".
En osaa ääntää ranskaa, enkä mitään muutakaan kieltä, mutta ainakin mulle vastataan :" Merci, pour vous aussi" ym.ym. joka tarkoittanee, että sössötykseni on ymmärretty...tai ainakin yritetty ymmärtää.Kun adekvaatisti vastataan.
Jasser Afarat puhui enkkua niin voimakkaalla aksentilla, että piti arvata mitä kieltä hän puhui eikä se haitannut.Ja onhan ihmisillä puhevikoja ja silti ymmärretään.Joten kyllä se pehmeä sössötyskin joukkoon mahtuu.Tärkeintähän on että tulee ymmärretyksi.
Monissa kielissä on myös äänteitä, joita suomen kielessä ei ole kuten ranskan kielen r-kirjaimen ääntäminen.
Niin.Ainakin merci, bonjour, bonsoir, creme brulee ja grave ovat kyllä ihan helppoja sanoja suomalaisen suuhun:))
Alkuasukkailla ei tunnu olevan mitään vaikeutta ymmärtää kun pehmeästi ää
Jasser Afarat puhui enkkua niin voimakkaalla aksentilla, että piti arvata mitä kieltä hän puhui eikä se haitannut.Ja onhan ihmisillä puhevikoja ja silti ymmärretään.Joten kyllä se pehmeä sössötyskin joukkoon mahtuu.Tärkeintähän on että tulee ymmärretyksi.
Siis Jasser Arafat pitikirjoittaman! Kuinka se sormi noin lipsui...
Vierailija][quote=Vierailija][quote=ranskaa opiskellut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa kielissä on myös äänteitä, joita suomen kielessä ei ole kuten ranskan kielen r-kirjaimen ääntäminen.
Niin.Ainakin merci, bonjour, bonsoir, creme brulee ja grave ovat kyllä ihan helppoja sanoja suomalaisen suuhun:))
Alkuasukkailla ei tunnu olevan mitään vaikeutta ymmärtää kun pehmeästi ää
Jasser Afarat puhui enkkua niin voimakkaalla aksentilla, että piti arvata mitä kieltä hän puhui eikä se haitannut.Ja onhan ihmisillä puhevikoja ja silti ymmärretään.Joten kyllä se pehmeä sössötyskin joukkoon mahtuu.Tärkeintähän on että tulee ymmärretyksi.
Siis Jasser Arafat pitikirjoittaman! Kuinka se sormi noin lipsui...
Niin, taitaa olla kirjoittamisen ja kielten puhumisten kanssa sama meininki....jotain sinne päin.
Monissa kielissä on myös äänteitä, joita suomen kielessä ei ole kuten ranskan kielen r-kirjaimen ääntäminen.
Niin.Ainakin merci, bonjour, bonsoir, creme brulee ja grave ovat kyllä ihan helppoja sanoja suomalaisen suuhun:))
Alkuasukkailla ei tunnu olevan mitään vaikeutta ymmärtää kun pehmeästi ää
Jasser Afarat puhui enkkua niin voimakkaalla aksentilla, että piti arvata mitä kieltä hän puhui eikä se haitannut.Ja onhan ihmisillä puhevikoja ja silti ymmärretään.Joten kyllä se pehmeä sössötyskin joukkoon mahtuu.Tärkeintähän on että tulee ymmärretyksi.
Siis Jasser Arafat pitikirjoittaman! Kuinka se sormi noin lipsui...
Niin, taitaa olla kirjoittamisen ja kielten puhumisten kanssa sama meininki....jotain sinne päin.
Niinhän se näyttää olevan, myös 30v akateemisilla.Jos mattress = ovimatto, juristin ja suitcase = miehen juhlapuku, professorin sanavarastossa, niin eipä 70v kansakoulun käyneen kielitaidottoman tarvitse lapsuksiaan hävetä:))
Tosin en itsekkään puhu muuta kuin suomea, enkä pärjää muilla kielillä, mutta tuli mieleen että voiko ihan kansakoulupohjalta lähes 70v vielä tsempata, jos ei ole minkäänlaista pohjaa vieraalle kielelle ja huono oppimaan.
Ei voi.
Voi,voi! Olen oppinut n. 50 päivässä matkimaan alkuasukkaita.Ensin sanoja ja sitten lauseita.Maassa jossa olen, osa muista maahanmuuttajista artikuloi aivan yhtä heikosti kuin minä ja niinpä vaan alkuasukkaat ymmärtävät.Kansakoulupohjalla.Jos lapsi oppii kuulemalla ja matkimalla, miksi ei vanhus?Jollei siis ole muistisairautta tms. joka estää oppimisen.Lapsi aloittaa "puh,puh" ja sitten suusta tulee "lamppu", miksi ei siis aikuisella.Samalla lailla!
TV on hyvä opettaja, ensin ei ymmärrä mitään, sitten sanoja ja pikkuhiljaa pystyy jo seuraamaan ohjelmia niin että ymmärtää sisällön.Silloin oppii kun on ihan pakko.
Ei ole tarvis oppia, koska en muuta uuteen kotimaahan. Luulisin arkikielen oppivani nopeasti, jos kyseessä olisi jokin länsimainen kieli. Moni sanoo osaavansa sitä ja tätä kieltä, vaikka tosiasiassa osaa vain sanan sieltä, toisen täältä. Oikeasti minullakin on vain äidinkieli joten kuten hallussa, vaikka matkoilla selviän neljällä kielellä.
Niin kysymys oli tarkoitettu lähinnä niille, jotka muuttivat/asuvat talvet eläkeläisinä toisessa maassa.
Mm. Vuokko ja miehensä, jotka asuvat Portugalissa talvet, sanovat tämän lehden haastattelussa ettei kieli tarttunut opiskelllessa ja selviävät siellä nyt englannilla.
Kiinnostaa lähinnä siksi, että voiko yli 60v vielä oppia uutta kieltä?
Toki oppimisessa on eroja, koska tiedän muutoman, jotka ovat muuttaneet nuorina aikuisina toiseen maahan, mutta eivät koskaan oppineet maan kieltä, muutoma lausetta enempää. Ja tiedänpä henkilön joka asui 50v eräässä maassa, mutta ei osannut sanaakaan ko maan kieltä.Ei edes tervehtiä.
Tosin en itsekkään puhu muuta kuin suomea, enkä pärjää muilla kielillä, mutta tuli mieleen että voiko ihan kansakoulupohjalta lähes 70v vielä tsempata, jos ei ole minkäänlaista pohjaa vieraalle kielelle ja huono oppimaan.
Ei voi.
Olen tankannut ja tankannut englannin kieltä huonolla menestyksellä. Kun olen oppinut muutamia sanoja ja pidän paussia opiskelussa niin opitut sanat ovat häipyneet taivaan tuuliin. Olen jo luovuttanut!
Jos ajattelin, nuorena että menen teurastamolle kielenkääntäjäksi mutta muutin mieltäni ja kyllä mie jo riikin ruotsia ossaan sen verran etten tarvitse tulkkia mutta englantia tekis mieli vielä alkaa opetteleen. Jos vaikka hankkis englannin kielisen naisen opettajaksi niin kulushan se eläkeläisen aika siinäkin...
Minä olen kaynyt tavallisen kansakoulun aikoinaan ja sen jälkeen käynyt monen alan koulua, jopa kauppaopiston aikuisiällä, mutta kun ei ole sitä lapsena saatua pohjaa kielien opiskeluun, minulla ei ainakaan tartu päähän, pitäisi käyttää ja olla koko ajan koulun penkillä. Oman tason oppia en saanut enää kauppaopistossa, säästösyistä ja halut oppia meni sen siliän tien. Englannin kielen opiskelutuntieni määrä on niin suuri että voisin ehkä olla jo maisteri siinä, mutta en ole päässyt alkua pitemmälle, puuttuu rohkeus käyttää sitä vähääkin. Tsemppiä kaikille jotka haluaa oppia, siinä ei aika hukkaan mene.
Mutta jos asuu maassa, jossa ko kieltä puhutaan, niin luulisi silloin jokapäiväisten sanojen pysyvän päässä.Niihinhän törmää päivittäin "kaupassa ja kadulla".Jo pelkistä mainoksista oppii, liikkeiden ikkunoissa,TVssä jne.Saati TV ohjelmista ja sanomalehdistä.
Kuulin kerran eräästä naisesta,tosin nuoresta, joka ei osannut sanaakaan kieltä saapuessaan yksin erääseen maahan sanakirjan kanssa ja istui vuoden "sisällä" opetellen sanoja vaikka kielioppi oli "hepreaa" ja niin vain oppi kielen, niin että pysyi saamaan työpaikan nettikahvilasta.Siinä pitää osata jo tyydyttävästi kieltä.
Onneksi vanhana ei ole enää mitään kiirettä, mihinkään.
Riippuu paljon kielestä, mitä pitäisi oppia ja kuinka paljon se eroaa suomen kielestä. Luullakseni eestin kieli on helpoimmasta päästä 70 vuotiaankin vielä oppia. Mutta jos jo opeteltavan kielen kirjaimet eroavat suomen aakkosista kuten esim heprea, arabia, venäjä niin pelkästään se on haastavaa. Monissa kielissä on myös äänteitä, joita suomen kielessä ei ole kuten ranskan kielen r-kirjaimen ääntäminen. Suomen kielessä sanat luetaan ja äännetään niin kuin ne ovat mutta monissa kielissä lauseet sanotaan pötköön ja sanotaan ihan eri lailla kuin kirjoitetaan. Onhan siinä haastetta monelle kielten opiskelijalle iästä riippumatta.
Monissa maissa matkanneena sanoisin näin, että paikalliset ovat aina ilahtuneet jos ulkomaalaisena olen osannut muutaman sanan heidän kieltään esim sanat "kiitos", "päivää", "näkemiin" tai "ole hyvä". Omasta koulutuspohjastaan tai iästään huolimatta kuka hyvänsä oppii mitä hyvänsä kieltä ainakin muutaman sanan. Kielten opiskelu yli 60 vuotiaana ei ole hukkaan heitettyä aikaa vaikka ei oppisikaan kieltä. Opiskelu pitää aivot virkeinä, ehkäisee muistisairauksia ja kaikki opittu, vähäkin, on aina kotiinpäin.
Voi miten tutulta kuulostavaa meidän vanhemman ikäluokan edustajilta, puuttuu rohkeus käyttää sitä vähääkään. Opiskelin koulussa pitkän englannin mutta ei siihen aikaan opetettu puhumaan vierasta kieltä. Minulla kyllä oli nuorena tietotaito enkun kielestä mutta kun ei koskaan ollut mahdollisuuta puhua sitä kenenkään kanssa. Ajan myötä tänne Suomeen on tullut paljon ulkomaalaisia. Pysäyttävät minut usein ja kysyvät neuvoa, tietä jonnekin. Aluksi en uskaltanut sanoa mitään, sitten vähitellen sopersin, etten osaa englantia. Mutta ajan mittaan olen rohjennut puhumaan englantia, sen verran kun muistan kouluajoilta ja mitä osaan. Olen todella iloinen kun päässyt tämän kynnyksen yli, yrittää puhua vierasta kieltä.
Monissa kielissä on myös äänteitä, joita suomen kielessä ei ole kuten ranskan kielen r-kirjaimen ääntäminen.
Niin.Ainakin merci, bonjour, bonsoir, creme brulee ja grave ovat kyllä ihan helppoja sanoja suomalaisen suuhun:))
Alkuasukkailla ei tunnu olevan mitään vaikeutta ymmärtää kun pehmeästi ääntää.
Heh. Alkuasukkaat kyllä ymmärtävät, hyvällä tahdolla jos sitä löytyy. Ranskalaisia kun usein moititaan epäystävällisyydesta ja siitä etteivät suostu puhumaan kuin ranskan kieltä...(sivumennen sanoen tämä ei pidä paikkaansa kaikkien ranskalaisten kohdalla)
Tosiasia kuitenkin on, että ranskan kielen R-kirjain lausutaan kurkku r:nä. Se on kitakielekkeen avulla ääntyvä täryäänne. En puhuisi helppoudesta tässä yhteydessä jos siis haluaa puhua oikeaoppisesti ranskan kieltä. Opiskelin koulussa lyhyen ranskan, kolme vuotta, ja luulin osaavani puhua ranskaa. Vasta kun menin kesäyliopistoon jatkamaan ranskan kielen opintoja, ymmärsin, ettei minulla ollut hajuakaan ranskan kielen oikeasta ääntämisestä. Kurkku r:n oppiminen oli työn ja tuskan takana. Nuorena sen sentään opin mutta luultavasti sen opettelu yli kuusikymppisenä ei enää onnistuisi.
Mitä väliä niin kauan, kun toinen ymmärtää.Ymmärränhän minäkin kun ulkomaalainen puhuu suomea voimakkaalla aksentilla.Eräälle ranskalaiselle suomalainen lapsi oli ehdottanut puheterapiaa,koska "itsellänikin on ärrävika ja käyn terapiassa".
En osaa ääntää ranskaa, enkä mitään muutakaan kieltä, mutta ainakin mulle vastataan :" Merci, pour vous aussi" ym.ym. joka tarkoittanee, että sössötykseni on ymmärretty...tai ainakin yritetty ymmärtää.Kun adekvaatisti vastataan.
Jasser Afarat puhui enkkua niin voimakkaalla aksentilla, että piti arvata mitä kieltä hän puhui eikä se haitannut.Ja onhan ihmisillä puhevikoja ja silti ymmärretään.Joten kyllä se pehmeä sössötyskin joukkoon mahtuu.Tärkeintähän on että tulee ymmärretyksi.
Vastasihan se entinen tyttökin, ihan ylioppilas ja pitkä enkku takana että: "I am vine" kun vointia kysyttiin:). Who cares?
Siis Jasser Arafat pitikirjoittaman! Kuinka se sormi noin lipsui...
Niin, taitaa olla kirjoittamisen ja kielten puhumisten kanssa sama meininki....jotain sinne päin.
Niinhän se näyttää olevan, myös 30v akateemisilla.Jos mattress = ovimatto, juristin ja suitcase = miehen juhlapuku, professorin sanavarastossa, niin eipä 70v kansakoulun käyneen kielitaidottoman tarvitse lapsuksiaan hävetä:))
Voi,voi! Olen oppinut n. 50 päivässä matkimaan alkuasukkaita.Ensin sanoja ja sitten lauseita.Maassa jossa olen, osa muista maahanmuuttajista artikuloi aivan yhtä heikosti kuin minä ja niinpä vaan alkuasukkaat ymmärtävät.Kansakoulupohjalla.Jos lapsi oppii kuulemalla ja matkimalla, miksi ei vanhus?Jollei siis ole muistisairautta tms. joka estää oppimisen.Lapsi aloittaa "puh,puh" ja sitten suusta tulee "lamppu", miksi ei siis aikuisella.Samalla lailla!
TV on hyvä opettaja, ensin ei ymmärrä mitään, sitten sanoja ja pikkuhiljaa pystyy jo seuraamaan ohjelmia niin että ymmärtää sisällön.Silloin oppii kun on ihan pakko.