Muistelen usein lapsuutta

Muistaakseni täällä oli vuosia sitten ketju, jossa muisteltiin lapsuutta. En löytänyt sitä haulla. Yhdessä ketjussa oli linkki siihen mutta se ei enää toiminut.
Lukisin mielelläni vanhemman polven muistoja lapsuudesta 40- 70 luvuilta ja miksei aiemminkin jos henkilöitä löytyy vielä elossa. Kaikki muuttuu huimaa vauhtia. Siksi katson menneiden vuosien kokemusten olevan katoavaa kansanperinnettä.
Olen syntynyt 50-luvun alussa. Minulle eniten ovat jääneet mieleen 50- ja 60-luvuilta nykyaikaan verrattuna talvet, jotka olivat todella talvia: kovat pakkaset ja paljon lunta sekä todelliset kesät: kuumat kesäpäivät, vähän sadetta.

Talvella pidettiin punaisia huopatossuja, mentiin kauppaan potkukelkalla, tehtiin lumiukkoja ja lumilinnoja, hiihdettiin ja luisteltiin isän kotipihaan tekemällä rosoisella, pienellä jäällä . Kesällä mentiin kävellen uimaan monen kilometrin päähän, tehtiin kulkureittejä naapurin ruispeltoon ja saatiin siitä hyvästä selkään, kerättiin perhosia mummon tekemiin haaveihin, käytiin ukin kanssa veneellä kalassa.
Mitkä ovat sinun muistosi?

Kommentit (15)

Vierailija

Olen syntynyt -47 jolloin me lapset keksimme "elämän ilot" ihan omasta takaa. Kotona elettiin säästäen joten meidän lasten mielikuvitus laukkasi kun valmistelimme huvituksia. Talvella hiihdimme koulumatkat n. 2km sillä kylätietä ei aurattu ollenkaan. Aamulla kun lähdimme kouluun, niin kukaan ei ollut ajanut vielä hevosreellä tietä pitkin joten hiihtelimme umpihangessa koululle. Koska olin köyhistä oloista niin talvikenkinä oli monot ja sentään kumisaappaat leudoilla ilmoilla. Itä-Suomessa oli kovia pakkasia eikä harvinaista ollut 40-asteen pakkaset. Aika heikot oli talvivarusteet, ei ollut toppatakkeja. Minullakin oli jostakin mokan tapaisesta hiihtopuku ja sen alla villatakki. Sukkahousujakaan ei ollut, ainakaan meillä, joten paljasta pintaa jäi pöksyn ja sukanvarren väliin. Äiti oli oikein "monitoimi". ihme, hän leikkasi meidän lasten tukat, ompeli meidän vaatteet, teki ruokaa joskus melkein tyhjästä eikä koskaan valittanut. Äidillä oli jatkuva päänsärky johon hän söi päänsärkypulveria jota me juoksimme hakemaan kylän apteekista. Pulveri oli pakattu pieniin kertakäyttöannospapereihin. Samalla reissulla naapurin vanha keuhkotaudin potenut isoisä pyysi tuomaan hänelle kaupasta pillilupi-tupakkaa. Kaupassa ei koskaan sanottu meille ettei lapsille myydä tupakkaa. Niin sai äiti päänsärkypulverinsa ja naapurin Eetu tupakkansa. Isä oli ankara ja kiivas luonteeltaan, joten monia asioita piti tehdä salaa isältä. Kesällä meidän lasten töihin kuului tervata rekiä, olla peltotöissä mukana, istuttaa metsää, ja tienata rahaa keräämällä metsämarjoja ja myymällä ne kirkonkylän rouville. Iltatöiden jälkeen saimme mennä uimaan joka olikin parasta lepoaikaa. 16-vuotiaana lähdin kotoa maailmalle ja sillä tiellä olen vieläkin.

HKK

Vierailija

Minulla on samanmoisia muistoja kuin klo 17.53 noista koulumatkoista. Ei ollut mitään koulukuljetusta eikä monellakaan perheellä ollut autoa niin me lapset jouduimme kävelemään tai hiihtämään kouluun. Minulla oli kansakoulu 4 km päässä ja jos yöllä oli satanut lunta niin tiet olivat auraamatta. Ovat jääneet mieleen rämpimiset lumihangissa. Siihen aikaan koulua oli lauantainakin. Pelkäsin koulumatkalla kulkukoiria . Nythän ne ovat kadonneet kokonaan.

Muistan myös tuon paljaan ihon , joka jäi pöksyjen ja sukanvarren väliin. Oli kummalliset puuterinväriset liivit, joissa oli kuminauha ja siinä nipsu, johon sukanvarsi kiinnitettiin. Sukkahousut keksittiin myöhemmin, joskus 60-luvulla kai.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Minulle on jäänyt mieleen kansakoulun ulkohuussi. Siinä oli monta reikää vierekkäin ja pyyhittiin sanomalehdellä. Oli sentään eri vessat pojille ja tytöille. Normaalilta tuntui koska kotona oli myös ulkohuussi mutta siellä sai sentään tehdä tarpeensa rauhassa.

Lapsia oli paljon 50 luvulla. Koskaan ei ollut pulaa leikkitovereista. Meitä oli 6 lasta ja naapurissa asui 10 lapsinen perhe. Isäni veljellä oli vain kaksi poikaa ja heitä vähän surkuteltiin, että vain kaksi lasta. 

Kerran viikossa kaikki kylän lapset kävivät pyhäkoulussa. Pitopaikka vaihtui joka viikko sen mukaan kenenkä lapsen vanhemmat kutsuivat pyhäkoulun pitäjän kotiinsa. Olin innostunut pyhäkoululainen koska lapset saivat sieltä pienen taulun, johon kerättiin tarroja. Jokaisesta käyntikerrasta sai yhden tarran. Paras taulu oli sellainen, jossa Jeesus käveli veden päällä ja veden alla oli kaloja. Keräsin näitä kalatarroja monta kappaletta ja laitoin sinne taulun veteen uimaan.

Yksin

Oli lapsena jännää mennä kevään ensimmäisinä lämpiminä päivinä maakellarin katolle retkelle eväiden ja viltin kanssa. Pihlajan alle oli kiva levittää viltti ja leikkiä ja syödä eväitä

Vierailija

Muistan, että kansakoulun alaluokilla kaikilla tytöillä piti olla esiliinat. Äiti laittoi joka päivä tukkaan rusetin, että etutukka ei roikkunut silmillä. Kouluun vietiin omat eväät, leipäpalat voipaperiin käärittynä ja pieni pulloa maitoa. Opettaja jakoi ämpäristä kastiketta ja kumiperunoita tai velliä tai puuroa. Itse tehty ruokaliina oli tärkeä. Se levitettiin pulpetille ennen syömistä. Ajat ovat muuttuneet. Nyt vaaditaan mitä ihmeellisempiä ruokia koululaisille, kasvis- ja vegaaniruokia jne. Ennen tyydyttiin siihen, mitä saatiin eikä valitettu turhanpäiväisiä. Syötiin nälkään.

Vierailija

Kylän lasten kanssa leikittiin kesällä polttopalloa, tervapataa, kymmenen tikkua laudalla, neljää maalia. Talvella hiihdeltiin, laskettiin mäkeä, tehtiin lumilinnoja, lumitunneleita ja oltiin lumisotasilla.

Vierailija

Me leikimme sisarusten ja naapurin lasten kanssa lapsena nurkkaukkoa, polttopalloa, 10 tikkua laudalla ja kuka pelkää mustaa miestä.  Sitä ei varmaan nykyään saa leikkiäkään...

Tervapataa emme lapsena leikkineet, mutta nyt olen sitäkin leikkinyt nuorten ystävieni kanssa.

Lumilinnoja ja lumitunneleita myös teimme.

Vierailija

Meitä oli iso lauma kylän lapsia. Leikimme yhdessä rokua ja pokua. Siinä pokut eli poliisit yrittivät saada kiinni rokuja eli rosvoja. Äidiltä meni välillä hermo kun talloimme hänen kukkapenkkinsä juostessamme pokuja pakoon.

Vierailija

Asuimme maalla ja huvituksia oli lapsille hyvin harvakseltaan. Kirkonkyläänkin oli matkaa joten omassa pihapiirissä leikittiin ja tehtiin työtä. Usein työnteko oli tervanjuontia mutta tehtävä oli. Sellaisena päivänä pääsi vähemmällä kun sai jäädä kotimieheksi toisten lähtiessä suopelloille heinäntekoon. 9-vuotiaana kotimiehenä olo merkitsi sitä, että lattiat piti lakaista, kantaa puita tuvan puulaatikkoon ja valmistaa ruoka heinämiehille. Äiti oli tehnyt läskisoosin valmiiksi joten tarvitsi keittää perunat ja lämmittää soosi. Pienen lepohetken jälkeen porukat lähtivät takaisin pellolle joten kotimies jäi tiskaamaan. Sitten oli taas tärkeä vaihe kun heinäväelle piti keittää kahvit ja kantaa kahvit suopellolle. Meillä ei ollut termospulloa joten kahvi kaadettiin lasipulloihin ja pullot pantiin villasukkien sisään. Muutama pullanviipale lisäksi  kassiin ja juoksujalkaa pellolle ettei kahvi ehtisi kokonaan jäähtyä. Joskus sain ajaa hevosen vetämää haravakonettakin joka oli mieluista työtä. Muutamaa vuotta myöhemmin olikin raskaampien töiden vuoro kun vanhemmat sisarukset olivat lähteneet maailmalle ja isän kanssa kaksistaan korjattiin viljat ja puitiin. Heittelin hangolla hevoskuormasta viljaa puimakoneen syöttöpöydälle ja isä siitä syötti sitä puimakoneen kitaan.  Ei tarvinnut haikailla kylille lähtöä kun saunan ja ruuan jälkeen väsymys painoi. Lähdin viimeisenä maailmalle ja kotitila oli myytävä koska ei ollut enää tekijöitä.

Vierailija

Varmasti "huoleton" lapsuus ennen vanhaan oli lyhyt verrattuna nykyaikaan, varsinkin maanviljelijöiden lapsilla . Vaikka vanhempani eivät olleet maatilallisia niin meillä oli pieni tilkku maata, jossa oli perunaa, porkkanaa, lanttua jne. Meidät lapset opetettiin työntekoon niin pienestä kuin kynnelle kykeni. Ei tullut kyseeseen, että olisi jäänyt leikkimään kun oli perunanistutus tai perunannostopäivät. Isä aurasi vaot ja kaikki lapset keräsivät ämpäreihin perunat ja sitten kiikuttivat ne kellariin. Porkkanapenkkien kitkeminen/harvennus oli vastenmielistä ja se oli lasten kontolla.

Meillä oli myös yksi iso mansikkapelto. Isä kävi myymässä  mansikat torilla. Tuntui, että silloin  yli 50 vuotta sitten paistoi aina aurinko kesällä kun me lapset jouduimme kastelemaan niitä mansikoita joka päivä raahaten vettä kaivosta pellolle ämpäreillä .Pellolla oli kyllä muutama tonkka odottamassa sadevettä vaan ne olivat aina tyhjiä kun ei satanut.

Omakotitalossa oli pelkkä puulämmitys, uunit kaikissa huoneissa ja puuhella keittiössä. Joka kesä oli klapipäivät kun täytettiin liiteri tulevan talven varalle. Lapset kantoivat kaikki klapit liiteriin. Vaikka oli uunilämmitys niin silti talo oli joka aamu kylmä. Äiti laittoi aina illalla uunien pellit kiinni. Välillä hän oli laittanut ne liian aikaisin kiinni ja heräsimme päänsärkyyn ja jopa oksentamiseen häkän takia. 

Niinhän se oli, että väsymys painoi pientä kulkijaa joka ilta niin paljon, että nukahti heti kun päänsä painoi tyynyyn. 

Vierailija

Maalaistalossa asuminen toi kuitenkin ruokaa pöytään myös köyhemmille mökkiläisille jos vain oli pienikin tilkku maata mökin ympärillä. Äiti oli ahkera "viljelijä" sillä hän tiesi miten pitkä talvi oli ja miten oman maan tuotteista tehtiin ravitsevaa ruokaa. Omasta maasta saatiin perunat, lantut, porkkanat ja sipulit. Mansikkamaakin oli, mutta mansikat myytiin, joten niistä äiti sai vähän talousrahoja. Me lapset keräsimme metsämarjat, osa myytiin ja osan äiti kuitenkin säilöi omiksi tarpeiksi. Puolukoita kerättiin iso saavillinen. Puolukat survottiin ja vietiin kylmään vinttiin talveksi. Sieltä saavista kävimme kovertamassa jäätyneitä puolukoita tarpeen mukaan. Leipomusten jälkeen heiteltiin ison leivinuunin perälle pieniä kokonaisia lanttuja ja kun ne olivat hautuneet siellä yön yli niin mikään ei maistunut makeammalle kuin ihanan ruskean siirappiset lantut. Kahvia me lapset saatiin siinä missä aikuisetkin, mutta maitoa siinä oli puolet. Koska pullaa leivottiin vain kerran viikossa niin loppuviikon kuivia pullanpaloja liotettiin kahvissa ja sekin maistui oikein hyvälle.   Talvella kerättiin käpyjä ja myytiin metsänhoitajalle. Vaivalloista oli hiihtää umpihangessa ja kiivetä puuhun käpyjä noukkimaan vyötäröllä roikkuvaan säkkiin. Harvoin oli lähellä metsätyömaita joissa olisi ollut valmiiksi kaadettuja mäntyjä. Tiukassa oli pennoset siihen aikaan.

Vierailija

Isäni harrasti mehiläisten hoitoa vaikka äitini ja minä olimme yliherkkiä mehiläisten pistoille. Meillä oli pihapiirissä toistakymmentä mehiläispesää ja aina syksyllä kun isä linkosi ja vei mehiläisten hunajat, mehiläiset olivat ärhäkköjä pistämään. Minä olin, kuin myös äitini,  monta kertaa "kuoleman kielissä" kun mehiläinen pisti, iho turposi kautta-altaan ja hengittäminen oli vaikeaa. Kerran meni näkö väliaikaisesti kun mehiläinen pisti lähelle silmää. Minulle ei ole jäänyt hyvää muistoa isäni harrastuksesta. Olen vieläkin yliherkkä mehiläisten pistoksille ja joudun kantamaan joka kesä mukanani lääkkeitä niiden pistämisen varalta. Muistoni ovat 60-luvulta. Kai näitä mehiläisharrastajia on vieläkin , jotka eivät piittaa läheistensä yliherkkyydestä....

Luen parhaillaan kirjaa: Ruoka-Kalevala  -  Eli makumuistoja Suomesta.

Ainakin kirjan alkupuoli kertoo runsaasti lapsuusmuistoja ruoan tiimoilta. Vaikuttaa siltä, että mummot ja mummolat ovat olleet aivan ihmeellisiä. Välillä käy mielessäni, että ovatkohan vuodet vähän kullanneet muistoja.

Ennen ruoat ovat olleet yksinkertaisia ja tuhteja, mutta vaikuttavia muistoja on haastateltavien mieleen syöpynyt. On kirjassa minullekin tuttuja asioita, vaikken ole vielä paljon alkua pidemmällä lukemisessa.

Joka tapauksessa aion käydä läpi koko kirjan vähän kerrallaan iltalukemisena.

Vierailija

En ole lukenut Ruoka-Kalevalaa mutta nähtävästi sinne on koottu  pelkästään hyviä ruokamuistoja ? Kyllähän vuodet vähän tuppaavat kultaamaan muistoja. Jotenkin ihmismieli haluaa jättää taakseen ikävät asiat, unohtaa ne. 

Lueskelin monta kymmentä vuotta vanhoja päiväkirjojani. Huomasin, että suurimmaksi osaksi olin kirjoittanut niihin murheitani, silloin kun oli tapahtunut ikäviä asioita. Olin mielestäni siivonnut pois monet ikävyydet ja muistin ne vasta luettuani päiväkirjoja.  Päteeköhän sama ikäviin ruokakokemuksiin jos niitä ei ole laisinkaan....

Vierailija

En muista, milloin maitoa alettiin myymään kaupoissa lasipulloissa, sitten kartonkipakkauksissa ja jopa muovipusseissa.  Ainakin 50-luvulla maitoa myytiin tonkista ja piti olla oma astia mukana kun lähti kauppaan ostamaan maitoa. Mummolan naapurissa oli maalaistalo ja mummi osti kaiken maidon sieltä. On jäänyt se maito mieleen. En pystynyt pikkulikkana juomaan sitä koska oli ylettömän rasvaista. 

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat