En tahdo, en pysty, en kykene enää.

Vierailija

Terve.

Ensialkuun pahoittelen tekstini omituista rakennetta, sillä on hyvin vaikea yrittää pitää ajatuksia kasassa, mutta jos kokonaan tekstini jaksatte lukea niin ymmärtänette.

Minun ongelmani on hyvin yksinkertainen, mutta silti niin moniselitteinen etten tiedä osaanko edes kirjoittaa aiheesta.

Jotain minusta:
Olen 23 vuotias nuori mies ja käyn töissä. Olen ollu koulukiusattu ja koulukiusaaja, en ole ihan varma. Olen omasta mielestäni hyvinkin erikoinen ihminen, ainakin tätänykyään.

Olen ollut koko elämäni ajan iloinen ja perustavanlaatuisesti kaikkiruokainen tekemisen suhteen (lue. olen ollut innokas kokeilemaan kaikkea uutta).

Tänä kesänä se sitten muuttui. Heräsin eräs ei niin kaunis aamu silloisen "tyttöystäväni" vierestä ja huomasin, ettei mikään tunnu enää miltään. Tuntuu kuin kaikki valo olisi kadonnut elämästä ja tilalle olisi tullut vain synkkää harmaata. Ajatukset harhailivat ja kaikki pelotti aivan saatanasti. En vieläkään tiedä mitä on tapahtunut, miksi on tapahtunut enkä varsinaisesti enää muuta toivokaan kuin ymmärryksen siihen, miksi? Kuten jo sanoin, olen aina ollut iloinen ihminen ja ennenkaikkea olen pyrkinyt auttamaan kaikkia kaikessa missä vain suinkin voin, ja hieman vielä enemmänkin jos tarve on sitä vaatinut. Olen kaitsenut psykoosipotilasta joka ei itse tiedosta olevansa psykoosissa eivätkä vanhemmat tai terveydenhuolto ole häntä auttaneet, erittäin masentunutta vanhaa ystävääni joka on nyttemin sortunut huumeisiin ja nuorta tyttöä joka joutui nuorisokotiin kun vanhemmat puoliväkisin pakotettiin kirjoittamaan paperit, koska sossussa oltiin varmoja että tyttö käyttää yhä huumeita (ensimmäinen huumekokeilu 13 vuotiaana, sittemmin lopetti aineiden käytön.. Ainakin minun tietääkseni), ja tämä nuori tyttö on nykyään kämppikseni (annoin hänelle ensiasunnon heti kun hän pääsi laitoksesta, siis samana päivänä!) ja tätänykyään kuulemma taas käyttää huumeita. Kaikesta tästä olen saanut palkakseni kiittämättömyyttä, ongelmia ja jopa syyllistämistä. Olen turhautunut. Se sattuu.

Ongelmani, josta jossain vaiheessa tekstiäni aloitin kertomaan, on masennus, ahdistus, tunteiden puuttuminen, sekavat ajatukset, vääristynyt minäkuva, TODELLA nopeasti hyppivät mielialat (painotan sanaa todella, koska mielialani saattaa hyppiä kymmenen minuutin välein harmaan ja surullisen välillä), usein toistuvat vakavat itsemurha-ajatukset, syyllisyyden tunne kaikkeen (näin tänään lapsen kaupassa joka halusi kärryt, joissa oli auto lapsi-istuimena, tunsin syyllisyyttä kun isä sanoi "ei"). Missään tässä ei ole mitään järkeä. Pelkään, etten enää koskaan voi olla se iloinen pieni minä, vaan olen tuomittu kulkemaan tässä saatanan harmaudessa lopun elämääni, tai jos tämä olo nyt joskus 40+ vuotiaana menee ohi niin pelkään ajatusta itsestäni kyynisenä keski-ikäisenä joka sylkee mummojen ja koirien päälle koska on itse niin pirstaloitunut ihmisraunio. Tästä tekee vielä omituisempaa se, että kun aamulla herään, olen valmis kuolemaan, menen töihin ja olen siellä 10 tuntia, en tunne enää tätä masennusta enkä ahdistusta ja pystyn olemaan luontevasti ihmisten kanssa, tätä tilaa luonnehtisin muistoksi entisestä itsestäni, mutta tunteet silti puuttuvat.

Miksi minä? Mitä pahaa minä olen kenellekään tehnyt ansaitakseni tämän kauhean olotilan?

Osaan vieläkin nauraa, tosin se ei tunnu miltään. Tuntuu kuin nauraminen olisi vain refleksinomaista.. Niin kuin vaikkapa uiminen?

Olen aina ollut kovin jääräpäinen, enkä varsinaisesti usko lääkkeisiin vaikka ehkä tässä tilanteessa pitäisi alkaa. En oikeastaan tiedä enää mihin pitäisi uskoa. Se ei todellakaan helpota asiaa kun on jo valmiiksi hukassa eikä usko että kukaan osaa auttaa, sitä tuntee olevansa hyvin yksin.

Olen erittäin järkevä (järkeilevä?) ihminen, tiedän että pelkoni, ahdistukseni, masennukseni, syyllisyyden tuntoni ja yksinäisyyteni ovat vain aivokemian tuotosta, sillä millekään näistä ei ole syytä! Minulla on äiti joka rakastaa minua täydestä sydämmestään ja minä rakastan häntä, ainakin uskon niin vaikka se ei siltä nykyään tunnukaan.

Olen myös huomannut että minulla ei ole mitään tavoitteita elämässäni, ja koen kaiken helpoksi, jopa liian helpoksi ja tämä haasteiden puute turhauttaa myös (ja nyt tarkoitan tekemistä, en olemista).

Välillä pelkään tulevani hulluksi ajatusteni kanssa.

Välihuomautuksena tähän, nyt taas ahdistaa...

Olen menettänyt elämäniloni ja kaikki tuntuu vaikealta ja elämä merkityksettömältä ympärikävelemiseltä joka olisi vain helpompi lopettaa koska mitään "hyötyä" en elämässä näe. On tosin olemassa ns. välähdyksiä tästä samaisesta olotilasta jossa pystyn olemaan luontevasti oma itseni, mutta nämä kestävät harvemmin tuntia pidempään ja niihin liittyy joskus alkoholi (puhun nyt ihan muutamasta huikasta olutta). Alkoholin avulla olen onnistunut tuomaan tämän "terveen" minäni pintaan hetkellisesti ja yrittänyt pitää siitä kiinni kynsin ja hampain, mutta epäonnistunut joka kerta (enkä nyt tarkoita että luulisin alkoholin olevan vastaus vaan että nautin tuosta olotilasta niin paljon etten halua päästää siitä irti. En juo joka päivä, joskus viikonloppuisin, joskus arkena, ihan miltä itsestä tuntuu. Mutta en humalaan vaan yhden tai kaksi olutta)

Huomautus, ahdistus loppui.

Oikeastaan ainoa asia, mitä elämältä nykyään halua on se, että voisin olla taas onnellinen.

Haluaisin mielelläni kuulla jos joku muu tuntee elämästä samalla tavalla, ja jos joku tähän olotilaan olisi jotain apua löytänyt?

Tuntuu että avunhuutojani ei oteta vakavasti, ja siksi ehkä päädyin kirjoittamaan tämän hyvin sekavan, silti niin vapauttavan pikku kirjoitelmani.

Haluan vielä painottaa ihmisille että tämä ei ole itsemurha viesti, tämä on vain mietteitä pienen hukassa olevan ihmisen päästä.

Sivut

Kommentit (102)

Vierailija

AP tässä vielä. Halusin vielä kertoa, että olen postannut saman teksin muutamalle eri keskustelualueelle tavoittaakseni mahdollisimman monta erilaista ihmistä ja saadakseni heidän näkökulmansa asiaan. Eipä muuta!

Vierailija

Terve! Tuttuja tunteita.
Voisitko avautua jollekin ihmiselle live-elämässä.Työterveyshoitaja tms.

Kirjoita tänne ja kerro kuulumisia, vaikka päivittäin. Yritä välttää alkoholia.
Apteekista D3-vitamiinia. Ulkoile paljon. Ja yritä tehdä niitä asioita jotka
tuottaa Sinulle mielihyvää.

Kohtalotoveri

Vierailija

Kyllä sinun EHDOTTOMASTI tulisi hakea apua ammatti-ihmiseltä. Mene lääkäriin ja vähän äkkiä, mitä nopeammin sitä parempi. Heti aamulla tilaat ajan.Tällä palstalla ei kukaan osaa tehdä oikeaa diagnoosia eikä pidäkään sitä tehdä.

Vierailija

Lainaus:

Kyllä sinun EHDOTTOMASTI tulisi hakea apua ammatti-ihmiseltä. Mene lääkäriin ja vähän äkkiä, mitä nopeammin sitä parempi. Heti aamulla tilaat ajan.Tällä palstalla ei kukaan osaa tehdä oikeaa diagnoosia eikä pidäkään sitä tehdä.

Ei tuohon ole mitään ammatti-ihmisiä olemassa! Itse vain päätät mitä haluat ja sitten teet. Ei kukaan ulkopuolinen voi ketään muuttaa mitenkään. Tämä on fakta!

Vierailija

Lainaus:

Terve! Tuttuja tunteita.
Voisitko avautua jollekin ihmiselle live-elämässä.Työterveyshoitaja tms.

Kirjoita tänne ja kerro kuulumisia, vaikka päivittäin. Yritä välttää alkoholia.
Apteekista D3-vitamiinia. Ulkoile paljon. Ja yritä tehdä niitä asioita jotka
tuottaa Sinulle mielihyvää.

Kohtalotoveri

Kiitos vinkistä! Ongelma tuohon viimeisimpään on se, etten koe mielihyvää.. Ja jos saan antaa vastavinkkiä niin kannattaa syödä aamulla pari kukkurallista raakakaakaon papuja. Nostavat dopamiinin tuotantoa joka auttaa jaksamaan päivän yli ja sisältävät kofeiinia joka piristää :)

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Kyllä sinun EHDOTTOMASTI tulisi hakea apua ammatti-ihmiseltä. Mene lääkäriin ja vähän äkkiä, mitä nopeammin sitä parempi. Heti aamulla tilaat ajan.Tällä palstalla ei kukaan osaa tehdä oikeaa diagnoosia eikä pidäkään sitä tehdä.

Ei tuohon ole mitään ammatti-ihmisiä olemassa! Itse vain päätät mitä haluat ja sitten teet. Ei kukaan ulkopuolinen voi ketään muuttaa mitenkään. Tämä on fakta!

Ei ole faktaa!
Olen itse saanut ulkopuolista apua, omin voimin ja päätöksin ei olisi onnistunut. Varmaan olisin jo kirkkomaalla ellen olisi saanut ammatti-ihmisen apua.

Vierailija

Lainaus:

Ei tuohon ole mitään ammatti-ihmisiä olemassa! Itse vain päätät mitä haluat ja sitten teet. Ei kukaan ulkopuolinen voi ketään muuttaa mitenkään. Tämä on fakta!

Ongelmana tässä on se, etten tiedä mitä haluan. En edes kykene käyttämään asian kanssa mielikuvitusta vaikka kuinka yrittäisin. Kiitos vastauksesta kuitenkin :)

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Kyllä sinun EHDOTTOMASTI tulisi hakea apua ammatti-ihmiseltä. Mene lääkäriin ja vähän äkkiä, mitä nopeammin sitä parempi. Heti aamulla tilaat ajan.Tällä palstalla ei kukaan osaa tehdä oikeaa diagnoosia eikä pidäkään sitä tehdä.

Ei tuohon ole mitään ammatti-ihmisiä olemassa! Itse vain päätät mitä haluat ja sitten teet. Ei kukaan ulkopuolinen voi ketään muuttaa mitenkään. Tämä on fakta!

Ei ole faktaa!
Olen itse saanut ulkopuolista apua, omin voimin ja päätöksin ei olisi onnistunut. Varmaan olisin jo kirkkomaalla ellen olisi saanut ammatti-ihmisen apua.

AIvan naurettavaa. Jokaisella on oma elämä ja kukaan toinen ei tule sinun elämääsi elämään. Se on itse päätettävä ja tehtävä se minkä on päättänyt. Kukaan muu ei tule sitä sinun puolestasi tekemään. Sinun asioista kyllä muut osaavat päättää liiaksi asti. Se on aivan eri asia. Jos sitä haluat niin liity seurakuntaan. Sieltä löytyy ohjeistajia ja moralisoijia kertomaan mitä sinun pitää tehdä!

Vierailija

Lainaus:

AIvan naurettavaa. Jokaisella on oma elämä ja kukaan toinen ei tule sinun elämääsi elämään. Se on itse päätettävä ja tehtävä se minkä on päättänyt. Kukaan muu ei tule sitä sinun puolestasi tekemään. Sinun asioista kyllä muut osaavat päättää liiaksi asti. Se on aivan eri asia. Jos sitä haluat niin liity seurakuntaan. Sieltä löytyy ohjeistajia ja moralisoijia kertomaan mitä sinun pitää tehdä!


Olettaenkin tässä ei nyt puhuta siitä, että joku eläisi sinun elämääsi, vaan siitä, että jos olet hukassa niin joku voi auttaa sinut takaisin sille tielle jolla olet ollut onnellinen..

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Kyllä sinun EHDOTTOMASTI tulisi hakea apua ammatti-ihmiseltä. Mene lääkäriin ja vähän äkkiä, mitä nopeammin sitä parempi. Heti aamulla tilaat ajan.Tällä palstalla ei kukaan osaa tehdä oikeaa diagnoosia eikä pidäkään sitä tehdä.

Ei tuohon ole mitään ammatti-ihmisiä olemassa! Itse vain päätät mitä haluat ja sitten teet. Ei kukaan ulkopuolinen voi ketään muuttaa mitenkään. Tämä on fakta!

Ei ole faktaa!
Olen itse saanut ulkopuolista apua, omin voimin ja päätöksin ei olisi onnistunut. Varmaan olisin jo kirkkomaalla ellen olisi saanut ammatti-ihmisen apua.

AIvan naurettavaa. Jokaisella on oma elämä ja kukaan toinen ei tule sinun elämääsi elämään. Se on itse päätettävä ja tehtävä se minkä on päättänyt. Kukaan muu ei tule sitä sinun puolestasi tekemään. Sinun asioista kyllä muut osaavat päättää liiaksi asti. Se on aivan eri asia. Jos sitä haluat niin liity seurakuntaan. Sieltä löytyy ohjeistajia ja moralisoijia kertomaan mitä sinun pitää tehdä!


Tämäkin on aivan totta. Mutta jos ihminen on hyvin masentunut ja ahdistunut hän saattaa tarvita esim. lääkkeitä jotta pääsisi pois pahimmasta aallonpohjasta.
Jos teet 10-tuntisia työpäiviä on mahdollista että oireesi johtuvat Burnout:ista.

Vierailija

Lainaus:

Tämäkin on aivan totta. Mutta jos ihminen on hyvin masentunut ja ahdistunut hän saattaa tarvita esim. lääkkeitä jotta pääsisi pois pahimmasta aallonpohjasta.
Jos teet 10-tuntisia työpäiviä on mahdollista että oireesi johtuvat Burnout:ista.

Itseasiassa olen tehnyt ks. hommia vasta hieman yli kuukauden ja oireet alkoivat jo kesän alussa.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Kyllä sinun EHDOTTOMASTI tulisi hakea apua ammatti-ihmiseltä. Mene lääkäriin ja vähän äkkiä, mitä nopeammin sitä parempi. Heti aamulla tilaat ajan.Tällä palstalla ei kukaan osaa tehdä oikeaa diagnoosia eikä pidäkään sitä tehdä.

Ei tuohon ole mitään ammatti-ihmisiä olemassa! Itse vain päätät mitä haluat ja sitten teet. Ei kukaan ulkopuolinen voi ketään muuttaa mitenkään. Tämä on fakta!

Ei ole faktaa!
Olen itse saanut ulkopuolista apua, omin voimin ja päätöksin ei olisi onnistunut. Varmaan olisin jo kirkkomaalla ellen olisi saanut ammatti-ihmisen apua.

AIvan naurettavaa. Jokaisella on oma elämä ja kukaan toinen ei tule sinun elämääsi elämään. Se on itse päätettävä ja tehtävä se minkä on päättänyt. Kukaan muu ei tule sitä sinun puolestasi tekemään. Sinun asioista kyllä muut osaavat päättää liiaksi asti. Se on aivan eri asia. Jos sitä haluat niin liity seurakuntaan. Sieltä löytyy ohjeistajia ja moralisoijia kertomaan mitä sinun pitää tehdä!


Tämäkin on aivan totta. Mutta jos ihminen on hyvin masentunut ja ahdistunut hän saattaa tarvita esim. lääkkeitä jotta pääsisi pois pahimmasta aallonpohjasta.
Jos teet 10-tuntisia työpäiviä on mahdollista että oireesi johtuvat Burnout:ista.

Lääkkeet ovat vain tapa hallita ihmistä ja varmistaa ettei koskaan oikeasti parane ja jatka elämäänsä.

Miten kukaan voi olla niin idiootti että edes ehdottaa sellaisia ihmiselle joka ei niitä tarvitse?

Vierailija

Hyvä anonyymi 21:23, eli sivun aloittaja!
Kuten huomaat, täällä varttuneiden ihmisten sivustoilla ovat ihmiset
elämänhallintansa kanssa yhtä hukassa kuin itsekin olet.
Ahdistuneita, kiusaajia ja kiusattuja.
Toivoisin, että sinulla olisi läheinen ihminen, tai vaikka ammattiauttaja,
jonka kanssa pohtisitte elämää, ja miten siihen suhtautua.
Olet vielä nuori ja haet suuntaa elämällesi.
Hae myönteisten ihmisten seuraa, lue positiivisia kirjoja äläkä
missään tapauksessa eristäydy muusta maailmasta.
Ei sinua nyt varmaan suuresti lohduta tieto siitä, että käymme kaikki
kipuilumme ja suunnan hakemisemme jossain vaiheessa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Marke.

Vierailija

Lainaus:

Hyvä anonyymi 21:23, eli sivun aloittaja!
Kuten huomaat, täällä varttuneiden ihmisten sivustoilla ovat ihmiset
elämänhallintansa kanssa yhtä hukassa kuin itsekin olet.
Ahdistuneita, kiusaajia ja kiusattuja.
Toivoisin, että sinulla olisi läheinen ihminen, tai vaikka ammattiauttaja,
jonka kanssa pohtisitte elämää, ja miten siihen suhtautua.
Olet vielä nuori ja haet suuntaa elämällesi.
Hae myönteisten ihmisten seuraa, lue positiivisia kirjoja äläkä
missään tapauksessa eristäydy muusta maailmasta.
Ei sinua nyt varmaan suuresti lohduta tieto siitä, että käymme kaikki
kipuilumme ja suunnan hakemisemme jossain vaiheessa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Marke.

Olipa idioottimainen kommentti. Taidat itse olla varsinainen moniongelmainen kun viitsit muita mollata ja arvostella tuntematta lainkaan!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat