”Jos jättäisin mieheni, ehtisin aloittaa vielä uuden elämän” – mitä tehdä, jos ei halua ryhtyä puolisonsa omaishoitajaksi?
klo 8:39 | 26.8.2018
Liisan puoliso on jo hoitokodissa, Tuulankin pian. Lempin sairas mies ei missään nimessä suostu toisten hoidettavaksi. Mitä tehdä, jos ei halua käyttää loppuelämää puolisonsa hoitamiseen? Lue koko juttu
Olis sovelliasta hankkia lomittaja jotta pääsee palauttamaan voimia ja nauttimaan ihmisyydensä oikeuksista.
Ei puolisosta huolehtiminen ole kenenkään velvollisuus sen enempää kuin elättäminenkään aktiivivuosina. Sitä vaan ihmettelen, kuinka kiimaisena luopumisen jälkeen jaksaa kirmata vihreille niityille ja avautuuko uusi elämä. Kun pieleen menee, ei itkut auta.
Hoivattava vaan hoitokotiin ja itte tanssimaan ripaskaa kapakan pöydälle???
Olisipa valtiolla varat tarjota vanhuksille tuollainen loppuelämä. Ei olisi pakko vain kuunnelle kaikuvassa kaksiossa naapurien meluisia riitoja tai lähteä märille kaduille maleksimaan.
Ei auta ivasi! Jokainen on vastuussa omasta elämästään ja päätöksistään.
Ja riippuu hieman siitä miten pitkään ollaan yhdessä edesautettu sairastamista, vai onko hoivattava itse huonoilla elämäntavoillaan edesauttanut sairauttaan. Ja onko rakkaus riittänyt vaikeudetkin yhdessä. Siinä on monene monta asiaa jotka vaikuttaa päätökseen.
Minun mieheni tuhosi huonoilla elämäntavoillaan ja pettämisillään liittomme, eli erosin ajoissa, ei tarvinnut hoivata vuosia kestävien sairauksien ajan.
*...niin myötä kuin vastoin käymisissä....* olisi hyvä olla ihmisyyden kestävyyttä suojaava raja....
Tosi on:
Ei puolisosta huolehtiminen ole kenenkään velvollisuus sen enempää kuin elättäminenkään aktiivivuosina.
Jos rakkaus on loppu, on kuin rahat olis loppu.
On väitetty, että ihmisen tahto on vapaa. Hän voi valita tekonsa esimerkiksi eettisyyttä painottaen. Kun on tehtävä monimutkaisia valintoja erilaisten intressien paineessa, vapaus on vain unelma onnesta.
Kohtaloaan ei kukaan voi välttää.
Jos uupumuksen takia ei halua ryhtyä puolisonsa omaishoitajaksi, mitä tehdä?
Jos makean elämän toivossa ei halua ryhtyä puolisonsa omaishoitajaksi, mitä tehdä?
Ohjaako valintoja eettinen välttämättömyys ja normi vai onko tahto vapaa kuin taivaan lintu?
Tuon jokainen päättää itse oman tuntonsa kera, jos kohdalle sattuu. Onneksi ei satu!
Ei kyllä tulisi mieleenkään jättää puoliso, jos hän sairastuu. Toisaalta, voihan se mennä toisinkin päin. Voin itse sairastua ja aika pahalta tuntuisi, jos toinen jättäisi. Tietenkin siinä vaiheessa jos/kun voimat eivät riittäisi, pitäisi miettiä, mistä apua ja hoitopaikkakin, mutta mitään kuvioista poistumistani en voi ajatellakaan.
Isä Taivaassa hoitaakin sen asian.
Mautonta ja loukkaavaa tuollainen kommentti.
Tiedän kokemuksesta, että tein oikean päätöksen mieheni sairastuessa. Hoidin hänet loppuun asti, en tiennyt mitä tulossa on, mutta sain niin paljon voimia kuin mitä tarvitsin. Elimme ne viimeiset vuodet yhdessä ja tunsin saavani rakkautta ja niin itsekin rakastin miestäni vieläkin enemmän. Onni on saada rakastaa myös niissä vastamäen paikoissakin!
Osataanko enää ottaa toisen ihmisen elämäntilanne huomioon. Vai ovatko tapaukset vai iltapäivälejtien liioiteltujen lööppijuttujen aiheita. Tapakasvatus pitäisi saattaa kunniaan. Vieläköhän se Kaarina Suonperä jaksaa.
Naiset tekevät yleensä avioerot. On turha kuvitella että se uusi (jonkun erottama) mies olisi yleensä naiivi. Eiköhän hän katso edellistä avioeroaan ja kuinka edellinen vaimo häntä petti (miten vain). Se on ainakin varmaa että sitoutuminen vähenee. Luulen että kaikki muukin turva. Näin suomeksi: luulen että mies kostaa uudelle puolisolleen vanhan virheet. Kuka jää moniavioliittoisen naisen omaishoitajaksi?