Ihanin lemmikki

Vierailija

Minusta ihanin lemmikki on kissa, tai oikeastaan vielä ihanampaa on 3 kissaa. Voiko olla mitään hurmaavampaa kuin sylissäsi kehräävä ja käsivarttasi tassuttava pehmoinen olento. Ja miten hyvää tekeekään sielulle, kun saa silittää kissan silkinpehmeää turkkia. Mikä on sinulle ihanin lemmikki ja miksi?

Kommentit (9)

Vierailija

Minullakin on ollut 3 kissaa. Äiti ja ja kaksi poikaa, nyt ovat kaikki jo kuolleet, viimeinen keväällä 17-vuotiaana. Vähän oli outoa totutella kun kotona ei ollut ketään odottamassa töistä tullessa. Kovasti pidän kissoista, mutta en enää ota omaa, koska se sitoo melkeinpä 20 vuotta jos hyvin käy.

Vierailija

Joo mä tiedän! Mutta mun lemmikki Hanna (kissa) nukkui 5/10 ikuiseen uneen ja tiedät varmaan miltä voi tuntua. Saatiin kuitenkin 10 ihanaa vuotta. Se oli mulle kaikkein rakas ihana silkkiturkki,nasu,karvapallo ja mikä milloinkin. Sukua norjanmetsäkissalle. Siitä erikoinen että ei tykännyt kenestäkään ihmisestä. Ei meidän lapsista ei lapsenlapsista eikä kenestäkään vieraasta aina piiloon tai ulos. Ikävä on suuri.

Vierailija

Terveiset vaan kaikille lemmikkien omistajille! Eläimet kyllä osaavat näyttää kiintymyksensä omistajaan, kun ne saavat hyvää hoitoa. Tällä tavoin on myös palkitsevaa pitää lemmikkiä, jos kotona on mahdollisuudet siihen. Oma kissani kuoli vajaa 3 vuotiaana viime keväänä ja täytyy nyt vain sanoa.... vieläkin kaipaan tämän kauniin raitakissani tassujen töpöttelyä...Tämä kissasta luopuminen otti lujille ja tuli tavallaan yllätyksenä. Tästä syystä en luultavasti enää kissaa ota, vaikka niistä pidänkin tosi paljon.
Myös koirat kiinnostaisi, ehkä joskus etsin hyvän lenkkikaverin. Aika näyttää.

Vierailija

Minulla on ollut koiria, kissoja, marsuja, gerbiilejä ja kani vuosien varrella. Kissa on kyllä suosikki. Ne ovat ihanan viehkeitä ja itsenäisiä. Silti kiintyvät kovin omistajiinsa, vaikka muuta aika yleisesti väitetään.

Vierailija

Meidän pihan läpi on vilistänyt metsäjänis monta vuotta. Ei se varmaan ole sama nyt kuin aluksi, mutta aina talvellakin yhdet jäljet. Viime keväänä se istahti parin metrin mittaiselle kallioliuskalle ilta-aurinkoon parina iltana. Vein kivelle pilkottua porkkanaa, joka ei ensin hävinnyt minnekään, mutta yhtäkkiä kaikki meni. Jatkoin leikkiä ja yhtenä iltana pupu istui odottamassa. Ei se lähelle päästänyt, mutta palasi syömään.

En ole soittanut luontoiltaan ja kysynyt, mitä sille voi antaa. Se ilmestyy pari kertaa viikossa näkyviin. Mutta porkkanat se vie aina, kun tarjoan. Onko kokemusta, voiko sen kanssa tutustua lähemmin?
t. satu

Vanha elli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Minulla ei ole kokemuksia jäniksistä, mutta yhden siilin pelastimme talven yli parvekkeelle tehdyssä pesässä. Se oli poikanen, joka varpaat veressä, yskivänä ja ripuloivana löytyi jäiseltä kadulta iltalenkillä koiran kanssa. Emme kesyttäneet sitä vaan vain hoidimme kuntoon ennen talvihorrosta. Keväällä se pääsi takaisin luontoon. Oli siinä aikamoinen työ, mutta kannatti.

Mutta meidän ihanin lemmikkimme tällä hetkellä on kuvassa. Syö tässä purutikkua tosi rennosti.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat