Vierailija

Jos sinä haudot sydämelläsi itsemurhaa, niin sinun olisi hyvä lukea tämä kirjoitus, koska sinä voit saada avun elämääsi ja jatkaa elämääsi onnellisena ihmisenä. Itsemurha on jokaisessa tapauksessa väärä ratkaisu. Jokaisesta elämän umpikujasta löytyy aina ulospääsy. Näin on myös sinun kohdallasi, vaikka kokisit olevasi umpikujassa, josta ei ole ulospääsyä, niin ratkaisu on aina olemassa.

Itsemurhaa aikova on ajautunut erilaisten syiden takia elämässään ahdinkoon ja umpikujaan, kokien ettei umpikujasta ole ulospääsyä. Kun ihmisen sydän on valtavan ahdistuksen tai masennuksen taakoittamana, niin hän kokee, että tilanteesta ei ole ulospääsyä. Ahdistus luo mieleen kuvan loputtomasta umpikujasta, josta ei ole ulospääsyä. Ahdistunut ja umpikujassa oleva ihminen ei ymmärrä sitä, että hänen sisäinen maailmansa on ahdistunut ja sekaisin, mutta ulospääsy on aina olemassa.

Kun sydämessäsi ensimmäistä kertaa alkaa pyöriä ajatus itsemurhan tekemisestä, niin hakeudu välittömästi hakemaan apua. Voit ottaa yhteyttä kriisipuhelimeen, terveyskeskukseen.

Jumala joka on luonut ihmisen on kuitenkin paras avunantaja itsemurhaa hautovalle ihmiselle. Herra Jeesus haluaa auttaa sinua elämänhalusi palaamisessa. Älä tee itsemurhaa. Lue miten Jumala voi sinut vapauttaa ja palauttaa elämänhalusi.

Teksti kopsattu sivulta; http://koti.phnet.fi/petripaavola/itsemurhavaararatkaisu.html

Sivut

Kommentit (38)

Lainaus:

Jos sinä haudot sydämelläsi itsemurhaa, niin sinun olisi hyvä lukea tämä kirjoitus, koska sinä voit saada avun elämääsi ja jatkaa elämääsi onnellisena ihmisenä. Itsemurha on jokaisessa tapauksessa väärä ratkaisu. Jokaisesta elämän umpikujasta löytyy aina ulospääsy. Näin on myös sinun kohdallasi, vaikka kokisit olevasi umpikujassa, josta ei ole ulospääsyä, niin ratkaisu on aina olemassa.

Itsemurhaa aikova on ajautunut erilaisten syiden takia elämässään ahdinkoon ja umpikujaan, kokien ettei umpikujasta ole ulospääsyä. Kun ihmisen sydän on valtavan ahdistuksen tai masennuksen taakoittamana, niin hän kokee, että tilanteesta ei ole ulospääsyä. Ahdistus luo mieleen kuvan loputtomasta umpikujasta, josta ei ole ulospääsyä. Ahdistunut ja umpikujassa oleva ihminen ei ymmärrä sitä, että hänen sisäinen maailmansa on ahdistunut ja sekaisin, mutta ulospääsy on aina olemassa.

Kun sydämessäsi ensimmäistä kertaa alkaa pyöriä ajatus itsemurhan tekemisestä, niin hakeudu välittömästi hakemaan apua. Voit ottaa yhteyttä kriisipuhelimeen, terveyskeskukseen.

Jumala joka on luonut ihmisen on kuitenkin paras avunantaja itsemurhaa hautovalle ihmiselle. Herra Jeesus haluaa auttaa sinua elämänhalusi palaamisessa. Älä tee itsemurhaa. Lue miten Jumala voi sinut vapauttaa ja palauttaa elämänhalusi.

Teksti kopsattu sivulta; http://koti.phnet.fi/petripaavola/itsemurhavaararatkaisu.html

Jumala on tarkoittanut ihmisen kuolevaiseksi. Ei Jumala kiellä ihmistä paamasta tykönsä. Uskovan kaipuu luokseen on harras ja aito. Ei pitäisi vähätellä toivetta toteuttaa Jumalan tahto.

Mitä minä tekisin Petri Paavolan aikalisällä, sairas ihminen?

"Jumala auttaa sinua ja vapauttaa sinut itsemurha-aikeista. Hän antaa sinulle uuden elämän ja uudet arvot, joka tuo sisällesi motivaation ja halun jatkaa elämää. Jumala antaa sinun rinnallesi myös todellisen seurakunnan (Herran Jeesuksen opetuslapset) avuksesi ja tukirenkaaksi, joka tukee ja auttaa sinua eheytymään ja iloitsemaan elämästä uskon kautta Herraan Jeesukseen. "
Tämäkin lainaus on sieltä Petri Paavolan sivulta.

Hienoja asioita, mutta kun käytäntö ei välttämättä mene noin. En siis väheksy uskon merkitystä, mutta tiedän, että uskovakin voi tosissaan toivoa kuolemaa ja miettiä itsemurhaa. Eikä se "todellinen" seurakuntakaan ole muuta kuin vajavaisten ihmisten yhteisö, joka ei useinkaan uskalla kohdata vaikeita kysymyksiä.

Siinä asiassa olen samaa mieltä, että aina kannataa hakea apua. Vaikka itsemurhaa ajatteleva näkee muiden mahdollisuuksien hävinneen, aina on olemassa muitakin ratkaisuja.
Voidaan tietysti miettiä, onko itsemurha oikein tai väärin, mutta vastaus ei ole noin yksioikoinen. Tai onko edes olemassa vastausta.
Kun ihminen näkee mahdollisuuksiensa menneen, ei kauheasti auta sanoa, että se on väärin. Pitäisi ennemmin kuunnella, miksi ihminen haluaa lähteä elämästä.Mitä voisi tehdä, ettei tarvitsisi lähteä?

On helppo sanoa ihmiselle: Heitä huolesi Herralle, Hän kantaa ne kyllä. Kyllä Hän kantaakin, mutta voi olla, että Hän tarkoitti sinut olemaan apuna siinä kantamisessa. Olemaan vierellä ja kohtaamaan toisen.Kuulemaan ja hyväksymään sen, että toisella on paha olla. Etsimään yhdessä ulospääsyä. Sen me uskikset helposti unohdamme ja ohjaamme jonnekin muualle "todelliseen" seurakuntaan.
Ehkä Taivaan Isän tahto onkin, että juuri minä pysähdyn ja kuuntelen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sanoisin;Hän lähti,ei jaksanut enempää enää.
Me emme voi tuomita häntä,joka ei jaksanut.
Surullista,että kukaan ei pystynyt auttamaan.
Olen tuntenut heitä muutaman,jotka lähtivät omasta tahdostaan.
On kuitenkin olemassa joku,joka on nähnyt ahdistuksen ja toimii oikeuden mukaan.
Kaikki on Korkeimman kädessä,anteeksianto ja rakkaus uupuneeseen.
Omaisille se elämänmatkan pituinen kysymyksen taakka.

Toivon etten koskaan menisi niin sekaisin, että riistäisin hengen itseltäni. Viimeiseen asti koettaisin kestää vaikean sairauden tuskat vahvojen kipulääkkeiden avulla.
Itsemurha ei ole yksityisasia; se koskee aina paitsi tekijää, myös monia muita. Omaisia, naapureita, ystäviä, hoitohenkilökuntaa, itsemurhauutisen lukijoita...kaikille näillle jonkun itsemurha aiheuttaa syyllisyyttä, vaikka aiheetontakin. Lisäksi tällainen teko on aina ikään kuin toimintamallina muille. Tämän näkee siitäkin, että kun
jostain itsemurhasta (esim. julkkiksen) uutisoidaan, leviää "muoti". Mieleltään tasapainottomat saattavat ottaa
mallia. - Älkää siis, hyvät ihmiset, tehkö tuollaista!

Aina itsemurhasta sanotaan miten se on väärin, tyhmää, typerää, turhaa ja niin edespäin. Hoihhoijaa mitä morolisoivaa syyttämistä.

 

Totuus kuitenkin on että ollaan täysin kykenemättömiä ymmärtämään samalla, että ne jotka tekee itsemurhan, ei ole kukaan ollut pätkän vertaa kiinnostunut niitä auttamaan. Helppoa huudella aidan takaa, vähän osoitella sormella oman mielihyvän aikaan saamiseksi, kun samalla annetaan ihmisen täydellisesti eristäytyä ja luopua kaikesta toivosta.

Olen nähnyt syöpäpotilaan viimeisen kivuntäytteisen vuorokauden kun kivunhoito oli täysin epäonnistunut.Silloin päätin että jos sairastun esim. syöpään niin en jää odottamaan viimeisiä tuskia  vaan lähden hyvissä ajoin  oman käden kautta.Lääkkeillä saa hyvän ja arvokkaan lähdön. Asian olen selittänyt myös läheisilleni jottei heille jäisi syyllisyydentunteita.

Henkisten vaikeuksien vuoksi en itsemurhaa  tekisi, ongelmissa minulla on kattava tukiverkosto läheisissäni.Nykyajan maailma on niin kova ja kiireinen etten voi tuomita ketään joka tähän ratkaisuun on päätynyt. Emme aina edes osaa tunnistaa läheistemmekään pahoinvointia, kuinka sitten osaisimme kuunnella ja auttaa.

Miksi noita Petri Paavolan tekstejä lainataan tännekin ? Hänen tekstinsä ovat niin kovasti uskoon painotettuja ja aiheet toisinaan hyvinkin vaikeita. Olen ollut hänen vetämällään hengellisellä keskustelufoorumilla, tuttua tyyliä on.

Kun kehotetaan uskomaan elämänsä ja kuolemansa Luojan haltuun, myös syyllistämisen raja kulkee hiuksen hienosti lähellä, joku masentunut saattaa tuntea syyllisyyttä omista itsemurha-ajatuksistaan ja ahdistuu entistä enemmän.

Uskon itse Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan ja uskon ettei elämäni yksikään päivä ole sattumanvarainen. Uskon myös siihen, että elämäni päivät ovat ennen syntymääni määrätyt samoin tehtäväni ja tarkoitukseni maan päällä.

Petri Paavola haluaa tuoda uskon kautta elämän tarkoitusta epätoivoisille. Osataanko se ymmärtää oikein täällä keskustelupalstalla jossa joka toinen ei usko Jumalaan ?

Itsemurha aiheena ei ole minulle tabu, mutta toivoisin omia aloituksia ja mielipiteitä lainatun tekstin sijaan.

Pieni ihminen, jonka tuttavapiirissä moni oli joutunut kokemaan läheisen itsemurhan, kysyi : "miksi ihmiset tekevät itsemurhia?" Neuvottomana ja yleistäen vastasin, "he eivät kai jaksa odottaa parempia aikoja". Entäpä jos tietää, ettei parempia aikoja ole edessä?

Vierailija

Pieni ihminen, jonka tuttavapiirissä moni oli joutunut kokemaan läheisen itsemurhan, kysyi : "miksi ihmiset tekevät itsemurhia?" Neuvottomana ja yleistäen vastasin, "he eivät kai jaksa odottaa parempia aikoja". Entäpä jos tietää, ettei parempia aikoja ole edessä?

Hyvin kauniisti ja viisaasti osasit asian ilmaista.

Kukaan meistä ei voi tietää, ettei parempia aikoja ole tulossa. Kun emme osaa ennustaa( näin itse uskon) ei ole muuta keinoa kuin elää ja katsoa.

Itse koen itsemurhan aina jotenkin tappiona. Hävittynä taisteluna. Vaikka tiedänkin sen, ettei aina päästä väliin ja kuolema korjaa, silti toivoisin, että jokainen itsemurha voitaisi estää. Tai ainakin voitaisi löytää jokin apu niille, joilla kuoleman toive nousee jaksamattomuudesta elää. Tai liian suurista haasteista, joiden alle rusentuu.

Käsittääkseni osa itsemurhista on myös siitä ajatuksesta lähtöisin, että tämä on niin nähty ja nyt riittää. Siinäkin kohdin voi tietenkin miettiä sitä, miksi ihminen ei halua jatkaa elämää.

Voiko olla niin, että ihminen mieleltää terveenä ja tasapainoisena voi kokea nähneensä jo riittävästi ja haluaa vakaasti kuolla?

Jos itsemurha-ajatuksia on ihmisellä, joka on masentunut, pitää masennusta hoitaa. Masennus johtaa aika usein kuolemaan, ellei sitä hoideta. Masennuksen olemukseen kuuluu näköalattomuus ja toivon katoaminen ja silloin on todella raskasta elää ja etsiä syytä, miksi eläisi sellaista elämää. Silloin jonkun pitää puuttua asiaan.

Itsemurha on täysin väärin, näin sanotaan tuossa aloituksessa.

Usein niin ajattelemme. Kuitenkin syvässä masennuksessa elävä ihminen ei valitse itsemurhaa siksi, että haluaisi tuottaa tuskaa läheisille tai antaa mallin jälkeen jääville asioiden selvittämisestä kuolemalla pois. Hän ei kykene ajattelemaan muuta kuin kipunsa suuruutta ja mistä saada siihen helpotusta.

Meidän yhteiskuntamme ei aina osaa vastata tuohon kysymykseen, eikä helpotusta kipuun löydy. Läheisillä ei välttämättä ole taitoa kulkea masentuneen rinnalla tai tunnistaa oireita.

Läheiset joutuvat kohtaamaan monenlaisia tunteita surusta raivoon ja kaikkea siltä väliltä, kun läheinen ihminen päätyy onnistuneeseen itsemurhaan. ( toki epäonnistuneen yrityksenkin kohdalla tunnekirjo on valtava)

Joskus taisteluita voitetaan, joskus niitä hävitään...

 

Ehkäpä itsemurha kuolema oman käden kautta ei joidenkin mielestä ole oikein,mutta itse en lähtisi ketään tuomitsemaan sen vuoksi ettei jaksa elää,meillä ihmisillä on niin erinlaiset elämänpolut ja koettelemukset,ettei kenenkään ulkopuolisen tule niitä tulla tuomitsemaan,pikemminkin pohtia miten itse autoin itsemurhauhan alla ollutta?

Olinko riittävästi tukena? ohjasinko ammatti-ja kriisiavun piiriin? kuuntelinko riittävästi jms?

Nämä tuomitsijat (ehdottomasti väärin )kantavat usein sisällään syyllisyyttä oman läheisen,tai sukulaisen itsemurhasta,ja siksi tuomitseminen on niin ehdotonta:)

Avuttomuus,epätietoisuus,suru,tuska,ja itsetuhoisuuskin ovat osa ihmiselämää ja silloin meitä lähimmäisiä tarvitaan auttamaan vaikeuksien ylitse,tuomitseminen ei koskaan auta ketään-eikä mitään!

olen itse yrittänyt itsemurhaa kahdesti-ja tukenut tuhansia(kriisityössä)itsemurhaa hautovia lähimmäisiäni,uskon teitäväni mistä puhun,ja lopuksi ketään tai mitään ei voi väkisin pitää hengissä jos ihminen on vakaasti päättänyt lopettaa maallisen kärsimysmatkansa,lainaan viisaan ystäväni sanoja"minä annan sinulle anteeksi-anna sinäkin minulle?"älä tuomitse vaan ymmärrä!

Itsemurha on kova ja ruma sana.  Kun joku raivopää hakkaa ihmisen hengiltä niin se onkin tappo.

Kun puurtaa 60 vuotta täällä murheen ja petoksen maailmassa niin pitäisi olla oikeus  lähteä.

Asiasta on määritelty oikein rikos ja rangaistus. Liekkö valtio huolissaan työvoimasta vaiko sotilaista.

Samalla kun harmittelemme  asiaa, niin sossu / hyvinvointipalvelut ajaa ihmisiä loppuun. Miksi rääkätä lähtevää,  eihän tässä ole mitään tolkkua.

Vierailija 18.7.2014 klo 13:47 kiitos hienosta kirjoituksestasi. On niin totta mitä kirjoitat ettei ketään voi pitää väkisin hengissä, jos ihminen on vakaasti päättänyt kuolla.

Anteeksiantaminen on niin tärkeää, itselle ja toiselle

Suomessa tehdään hirveästi itsemurhia. Tehtäisiin varmasti enempi jos terveys antaisi myöten.

Mikä tässä pohjolan onnelassa on väärin.  Eikö politiikot ymmärrä ihmistä. Onko elämä ajettu jumiin.

Vierailija

Itse suhtaudun myötätunntoisin ja armollisin ajatuksin heitä, jotka ovat päätyneet niin lopulliseen rataisuun omasta elämästään. Eräs nuori mies, sukulaisemme, sairastui yliopistoaikanaan skitsofreniaan, joka oli erityisen vaikeaoireinen. Hänelle ei löydetty pitkään aikaan sopivaa lääkitystä vaan oireet piinasivat häntä öin ja päivin. Hän sai sairaudestaan huolimatta kutsun asepalvelukseen, jota ei ehditty muuttaa ennen hänen lopullista päätöstään. Lääkärintodistus oli jäänyt jonkun viskaalin pöytälaatikkoon ja vapautus asepalveluksesta tuli vasta reilun viikon kuluttua hänen kuolemastaan. Sekin asia kuormitti häntä tavattomasti. Puhuttuamme puhelimessa kahta päivää ennen hänen lähtöään hän kuulosti ihmeen hyväntuuliselta pitkästä aikaa, sanoi, että kaikki asiat järjestyvät ihan pian, hän uskoo niin. - Paljon lämpimiä terveisiä ja haleja teille kaikille, hän toivotti meille viime sanoinaan tässä elämässä.

Tuomitsemaan minusta ei ole ketään. Vanha intiaanien viisaus kuuluu: Et voi tietää mitään toisen elämästä ennen kuin olet kulkenut viikon hänen mokkasiineissaan.

Suomessa tehdään paljon itsemurhia ja moninkertainen määrä yrityksiä.  Laitospaikkoja ajetaan alas. Erikoissairaanhoitoa puretaan, avohoito erikoissairaanhoidossa tai julkisella puolella on nolla, noh ehkä +0. Lääkekattoja nostetaan, omavastuuta nostetaan, sairaaloita siirretään yhä kauemmas asiakkaista. Jotain on pahasti vialla...

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat