Avioerosta masentunut Eero löysi apua: ”Elämänasenteeni parani kriisin myötä”

klo 16:11 | 17.7.2018
Avioero tuli täytenä yllätyksenä hämeenkyröläiselle Eero Haarjärvelle, 67. Väsymysoireet havahduttivat etsimään oikeanlaista hoitoa. Nyt Eero haluaa auttaa muita kohtalotovereita.Lue koko juttu
Mielenkiintoinen artikkeli. Upeaa auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia js saman kokevia.
Itse tulin lähes 30 v avioliittovuoden jälkeen käytännössä yhdellä ovenavauksella jätetyksi. Mies jätti sydämeni sekä perheen ja käveli ulos. Lähti muka miettimään asioita. Todellisuudessa hänellä oli toinen nainen. Jälkeenpäin mietittynä eniten sattui ettei hän kyennyt olemaan MIES eli rehellinen, luotettava ja minne katosi moraali, jonka luulin hänen omaavan. Lapset ja heidän jaksaminen huoletti. Miten mies pystyi olemaan niin itsekäs että teki kaiken omista tarpeistaan. Niin paljon hän oli valmis heittämään pois ja repimään hajalle - yhden naisen takia. Ei ollut edes halua yrittää ja korjata asioita. Ei tietysti kun naikkonen puski päälle. Ja tämä heikko aviomies lankesi häneen. Ei kyennyt sanomaan - ei. Monet ovat ihmetelleet, miten paljon mies menetti ja jätti taakseen.
Suosittelen eroryhmää kaikille eronneille. Itse sain siitä paljon apua ja erityisesti ryhmä oli parasta vertaistukea. Nyt olen tyytyväinen siitä, että suhde päättyi. En enää tunnista ihmistä jonka kanssa jaoin ja uskoin kaikkeen 30 v. Vastuullinen ja rakastava aviomies ja lasten isä ei käyttäydy näin. Näin hän tuli loppuelämäkseen naulinneeksi sen, että en voi enää luottaa enkä arvostaa häntä. Ei ole mitään tarvetta olla tekemisissä hänen kanssaan kuin minimin eli sopia lasten asioista. Onneksi sekin vähenee kun nuoret kasvavat.
Asioita voi hoitaa niin monella tavalla. Soisi että ihminen olisi edes ollut vastuullinen ja olisi osannut olla aikuinen, eikä munaton mies. Osannut hoitaa asiat suoraselkäisesti niin kuin aikuinen. Nyt tuntui, että hän vaipui teinin käyttäytymisen tasolle. Moni asia olisi ollut helpompi meille kaikille, jos mies olisi halunnut ja kyennyt hoitamaan asiat arvostavasti ja läheisiään kunnioittaen. Siihen hän ei kyennyt. Niitä hetkiä ja tekoja hän voi muistella ja katua kuolinvuoteellaan.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Saman kokeneena olen kuitenkin huomannut, että kostonhimoiset ajatukset haittaavat ja kuluttavat vain minua, eivät häntä. Siksi niistä kannattaa pyrkiä kaikin voimin eroon ja katsella elämää aivan uusin silmin - ja uusiin silmiin!