"Mitä teen"

Olen ihminen jolla ei ole omia lapsia. Siksi kai kannan huolta lähimmäisen terveydestä niin, että taitaa oma mielenterveys mennä kokonaan!
Olen käynyt kaksi kertaa juttelemassa psykologin kanssa asiasta, mutta en pääse irti huolen kantamisesta. Päätän aina että koska kaikkeni olen tehnyt, ei ole minun tehtävä huolehtia toisesta, mutta ei se mene ihan niin..
Ajatukset menevät kuitenkin koko ajan tähän ihmiseen josta huolehdin! Auttakaa!!

Kommentit (10)

Vierailija

Eihän tuo ihan hyvältä kuulosta. Onko kyse kanssasi asuvasta henkilöstä? Koeta miettiä, miksi huolehdit. Onko aihetta siihen oikeasti, jos kyseessä on vaikka aikuinen ihminen. 

Kerrot niin vähän tilanteestasi, että tuohon kirjoitukseen on vaikea ottaa kantaa, neuvojen antamisesta puhumattakaan.

Olet jo kääntynyt ammattiauttajan puoleen. Olisiko hyvä jatkaa samalla linjalla?

Vierailija

Täällä toinen samanlaisten ongelmien kanssa kamppaileva. 

Sisarellani diagnisoitiin skitsofrenia alle 30-vuotiaana. Hän on ollut pakkohoidossa vuosien mittaan monta kertaa. Sitten löydettiin lääkitys. Piikki kerran kuukaudessa koska ei suostunut tablettilääkitykseen. Sisareni siirtyi avohoitoon ja elämä sujui joten kuten koska isäni oli sisareni holhooja+ edunvalvoja  ja sisareni  muutti asumaan vanhempiemme luokse. 

Sisareni on nyt 67-vuotias. Lopetti piikityksen + avohoidon heti vanhempiemme kuoleman jälkeen. Kukaan sote-puolelta ei ole perään kysynyt. Sisareni asuu perimässämme omakotitalossa, jonka on sairautensa johdosta tuhonnut täysin.  Hän ei tunne olevansa sairas. Pakkohoitoon saaminen on todella raastava toimenpide ja mitä se loppujen lopuksi hyödyttää kun potilas palautetaan lyhyen ajan päästä takaisin "kotiin". Oman kokemukseni mukaan mielenterveyspotilaiden seuranta on minimaalista nykyaikana, suorastaan heitteillejättöä. 

Oma jaksamiseni on ollut koetuksella monta kertaa. Tuntuu, että yhteiskunta ja sukulaiset ovat jättäneet minut yksin tämän mieleltään sairaan ihmisen kanssa. Valitettavasti psykologin kanssa jutteleminen ei ainakaan omalla kohdallani ole auttanut yhtään. Konkreettista apua ei saa . Sen suuntaiset lässytykset , että pidä huolta omasta terveydestäsi, eivät yhtään auta kun oma sisar tukkii jatkuvasti viemärin suodatinpusseilla, sanomalehdillä ja muovipusseilla niin että WC:n pönttö ja lattiakaivo tulvivat yli äyräiden. Tänä vuonna olen joutunut joka toinen kuukausi tilaamaan viemärin avauksen taloomme, jotta sisareni ei joutuisi elämään siellä kuin eläin. (Sisar ei näe mitään ongelmaa siinä, että "paska" valuu yli WC-pöntön!)

Psykologi sanoi, että älä mene katsomaan sisartasi, pidä itsestäsi huolta. Mielestäni tällainen on vastuutonta puhetta. Heitteille jätettyjä on todella paljon ja minäkö nyt sitten lisäisin heidän määräänsä. Olen lopettanut psykologilla käynnin. Siitä ei ole mitään apua. 

Ymmärrän hyvin aloittajaa. Huoli ja ajatukset ovat yhtenään sisaressani. Valitettavasti apua ei saa mistään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

On valtavan raskasta huolehtia asiasta jolle ei voi itse mitään. Olen joutunut myös kantamaan huolta sellaisesta henkilöstä ja hänen tekemisistään. Koska olin menettää oman terveyteni niin lopetin yhteydenpidon henkilöön ja uskon että selviydyin ehjänä juuri siksi.

Skitsofreenikon sisar

Yhteydenpidon lopettaminen on mahdollista jos kyseessä ei ole yhteisomistajuutta kiinteistöstä kuten on omalla kohdallani. Naapurit tietävät, että olen täysjärkinen (ainakin toistaiseksi), joten ottavat minuun yhteyttä sisareni vuoksi. Hänellä on esimerkiksi pakkomielle kerätä ruohoa ja puunoksia isoihin mustiin jätesäkkeihin, joita jättää lojumaan teiden varsille ja naapurien tonttien lähelle. Viime talvena lapioi juuri satanutta lunta jätesäkkeihin koska lumi on hänen mielestään saastunutta. Sanomattakin selvää, ettei jäteauto suostunut viemään lumella täytettyjä jätesäkkejä pois.

Eniten haittaa on viemärin tukkimisesta, kosta se on liitetty kunnalliseen viemäriverkkoon. Tammikuussa kävi ilmi, että sisareni oli onnistunut tukkimaan viemärin pääviemäriin asti. Onneksi se ei ollut tukkeutunut vielä täysin koska siinä tapauksessa olisi aiheuttanut kaikkien naapurien viemärien tukkeutumisen. Karmii pelkkä ajatuskin sen seurauksista ja kuluista. 

Oman mielenterveyteni takia olen vähentänyt käyntejä sisareni luona koska joka käynnin jälkeen menee viikko tai kaksi toipumiseen. Tunnistan tosiasian, että "en pääse hänestä eroon" ennen kuin kuolema korjaa meistä jomman kumman.

vieras

Jokaiselle on oma taakka annettu... Epäilen, että ammattinsa osaavalla psykoloogilla on sinulle ohjeita joista kannattee ottaa opiksi. Valitse valinnan mahdollisuuksista vaikka useampia jos niitä voi soveltaa toisiinsa.

Toisten huomioon ottaminen on asiallista sosiaalista käyttäytymistä joten siihen rajoittamiseen tulisi pyrkiä eikä kerätä koko maailman murheita kannettavakseen vaikka se onkin kaunis ominaisuus ihmisessä!

Vierailija

Psykologit ovat kirjanoppineita ja heiltä monelta puuttuu omakohtainen kokemus asioista, joiden kanssa asiakkaat kamppailevat. Tämän vuoksi moni asiakas jää vaille vertaistukea ja auttavaa apua. Psykologi ei myöskään ole opiskellut lääketiedettä eli tietotaito on kaukana psykiatreista. Molemmilla käynti yksityisellä puolella maksaa hyvin paljon ja julkisella puolella lähetteen saaminen varsinkin psykiatreille on vaikeaa. 

muukalainen

"Maailma ei tarvitse minua, mutta minä tarvitsen maailman"

vai???

"Minä en tarvitse maailmaa, mutta maailma tarvitsee minut."

Vierailija

On oikeasti raskas taakka jos joutuu kokoajan pelkäämään että mitähän seuraavaksi. Sairastunut kun ei myönnä olevansa sairas ja avun tarpeessa.

Vierailija

Muuta pois. Kauas pois. Ei sinun ole pakko huolehtia muista kuin itsestäsi.  Aseta holhouksen alaiseksi läheisesi, jolloin  kunta määrää edunvalvojan.  Nykymenolla poltat itsesi loppuun ennen pitkää. Kuka sinusta silloin huolehtii?

MINÄ

ITSE OLEN HUOLISSANI AIKUISESTA SISARUKSESTANI JOKA ASUU MUUALLA.

HÄN EI VÄLITÄ HUOLEHTIA OMASTA TERVEYDESTÄÄN, VAIKKA SAIRAUKSIA ON PALJON.

MINUSTA SE ON KÄSITTÄMÄTÖNTÄ!

MITKÄÄN PUHEET EIVÄT AUTA. HÄN AINA LUPAILEE HOITAA ITSEÄÄN, MUTTA MITÄÄN EI TAPAHDU.

EN YMMÄRRÄ MITEN KUKAAN VOI OLLA NIIN VÄLINPITÄMÄTÖN OMASTA TERVEYDESTÄÄN!

TIEDÄN ETTÄ HUOLEHTIMINEN ON ÄLYTÖNTÄ, MUTTA KYSE ON KUITENKIN MINULLE TÄRKEÄSTÄ IHMISESTÄ.

VOI KUN  OSAISIN OLLA HUOLEHTIMATTA!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat