Minkälaiset välit isäsi kanssa?

Vierailija

Minulla oli hyvät välit isäni kanssa. Hän on jo kauan sitten lähtenyt tästä maailmasta, mutta muistan häntä aina lämmöllä. Emme keskustelleet paljonkaan vaan yhteisymmärrys oli vaistomaista. Koskaan en muista väitelleeni hänen kanssaan kuten nykyiset nuoret tuntuvat helposti niin isän kuin äidinkin kanssa tekevän.

Harmillista, etten saanut pitää häntä kuin nuoreen aikuisikääni asti. Isoisänikin näin vain pienenä tyttönä, kun hän jo makasi sängyssään toisten hoidettavana. Toista isoisääni en ehtinyt nähdä lainkaan, mutta tällaista kai elämä on.

Kommentit (2)

Vierailija

Taitaapi meillä ensimmäisillä kirjoittajilla menne muistelun puolelle. (isäni kuoli v.2003)
Välit oli - vanhanajan lämpimät. Ei silloin, ainakaan meillä, halattu mennen tullen. Taisi olla ensimmäinen halauskerta, kun hän tuli murheen murtamana luoksemme mieheni äkillisen kuoleman johdosta.
Vanhemmiten yhä enempi ymmärrän hänen tyyliään, yhä enempi haluisin oikein pysähtyä töiltäni ja jutella hänen kanssaan, jos voisin. Isän vanhetessa, hänestä tuli hyvin perhekeskeinen. Muistan ne perhepiirissäni olleet nimi-ja syntymäpäivät, silloin isä ja äiti tulivat lahjoineen. Ei ne olleet suuren suuria, mutta aina juuri isän kaupasta hakemia.
Hän oli leikkisä, aika hyvä vitsinkertoja, sellaisena hänet kylällä muistetaan. Kotona hän ehkä oli hyvinkin järjestystä vaativa. Ei sopinut ruokapyödässä nauraa, tirskua. Arvaahan sen vaitiolemisen vaikeuden; parhaimmillaan meitä lapsia oli pöydässä yhdeksän....ja tönäisepä jalalla toista pöydän alta...toisen päälle ei juuri uskaltanut katsoa.
Siis lapsena oli aika ankara kuri, aikuisena en muista yhtään poikkipuolista keskustelua hänen kanssaan. Elämä lapsuuden kodissa oli rauhallista, riidatonta. Voisin ihan sanoa, että isä oli paras mahdollinen. olen ollut onnekas....ja sitä jatkui.
Ilmatar

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat