Ujous

Vierailija

Pääseekö ujoudesta koskaan eroon. Koko ikäni olen on hyvin ujo ja se harmittaa kovasti. Olen yrittänyt tsempata itseäni rohkeammaksi, mutta aina se perusluonne vaan tulee esille ja hankaloittaa jokapäiväistä elämistä.

Kommentit (11)

Vierailija

Ujous kertoo ihmisen syvällisyydestä, voimakkaista tunteista ja inhimillisyydestä. Ujous ei ole mitään sellaista mistä pitäisi päästä eroon. Omasta ujoudestaan joutuu "kärsimään" ja se rajoittaa elämää sen olen kokenut, mutta olen myös löytänyt ujoudestani johtuen väylän omaan luovuuteeni. Ujo ihminen on kosketuksissa tunteisiinsa ja ymmärtää toisen tunteita, hänellä on empatiakykyä. Vaikka olen vapisevin käsin ja hikoillen ollut toisten seurassa ja joskus vältellyt ihmisten seuraa, olen selviytynyt "hengissä" jokaisesta piinallisesta tilanteesta. Ennen luulin olevani muita huonompi, kun en kyennyt luontevaan yhdessäoloon, nyt ymmärrän, että tämä on juuri sitä erikoislaatuisuuttani, omaa personallisuuttani, jota kaipasin ja jota muissa ihailin. Ole sinäkin reilusti ujo. Me ujot olemme hyviä ihmisiä.

Vierailija

Täällä myös yksi ujoliini. Olen sitä mieltä myös että ujous tietyssä määrin on hyvä. Mutta jos siitä kärsii ja se on este etenemiselle elämässään niinkuin minulla, niin ei hyvä. Mutta olen kyllä herkkä tuntemaan toistenkin vaikeudet ja auttavainen ja monesti en ajattele itseäni vaan toisten parasta. Hyväkö vai huonoko asia? Kun tietäisi.

valone
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ujous on ollut este, lapsesta asti! Kehittyi perheessä jossa kaikki lapset eivät olleet saman arvoisia, siis ujou on myös mitä suurimmassa määrin pelkoa.
Kukaan ei halua pelätä!
Elämän hyvien kokemusten kautta ja myötä itsetunto kasvaa ja kehittyy, löytyy oma persoona.
Itsensä hyväksyminen, itsetuntemuksen kautta, sellaiseksi, kuin on elämässä kehittynyt.
Ei ole tarvinnut ujostella, ei pelätä moneen kymmeneen vuoteen.
Ujoudeta pääsee irti, kun huomaa rakastavansa ihmisiä ja elämää, ihmisyys on aina samankaltaista.
Ei tarvitse pelätä ei ujostella! Rohkeasti olla vain oma itsensä, se riittää, silloin myös sydän on rauhassa.

Vierailija

Totta on varmaan, että ujous kertoo syvällisyydestä, mutta kai niin on myös rohkean ihmisen kohdalla. Tulee aina mieleen Lumikki ja seitsemän kääpiötä kun luonteenpiirteistä on puhe. Meitä kaikkia eri luonteenpiirteitä omaavia tarvitaan, turha on toisenlaista luonnetta havitella minkä itse on perimässä saanut.

Vierailija

Apua, olen niin ujo, että jos vaikka kaupan kassalla pitäis kysyä jotain niin en siihen pysty vaan annan tilanteen mennä ohi,

Vierailija

Ujous on voimavara jos sen niin miellämme. Me ujot " vetäydymme " taaemmaksi ja kuuntelemme keskustelua.
Vaikka itse työskentelen ihmisten parissa ja minun pitää voida keskustella melkeempä asiasta kuin asiasta luontevasti,
ei se ole helppoa. Saati sitten lähteä vapaa-ajalla vierailulle puolituttujen taikka edes tuttujen luokse. Sitä kai luulee, että muut ovat rohkeempia ja ettei osaa olla luontevasti. Olen ollut nyt kahdesti kuntoutuksessa ja kerran matkoilla , ja tavallaan ollut kauhusta kankeana kun on pitänyt jotain puhua, onneksi mieheni on tullut mukaan. Hän yrittääkin patistaa minua ihmisten luokse. Eikö tunnu hullulta ? Uskon että jonkinlainen ujous on "periytyvää". Parempi olla reilusti ujo kuin aina äänessä. Kun on aidosti sellainen kuin on , ei tarvitse teeskennellä muuta ja jaksaa paremmin.

Vierailija

Onko vain saduissa mielestäsi aikuisille opiksi, kun tämän tästä satuja tuot esille?
Ujous on vain estyneisyyttä ja pelkoa. Joista pääsee irti itseään,tietojaan ja taitojaan kehittämällä, saa varmuutta esiintyä ihmisten kesken tai yleisölle.
On minunkin polveni lyöneet loukkua ja ääni tärissyt kuin "jouduin" ensimmäistä kertaa asiintymään. Tieto, taito ja varmuus osaamisesta, siitä tulee rohkeus ja oppii esiintymään, myös tuomaan asiansa oikein esille, jännitämättä liikoja.

Vierailija

Nykyään arvostetaan ehkä liian paljon ihmisiä, jotka osaavat tuoda tilanteessa kuin tilanteessa itseään esiin. Sosiaalisuus ei välttämättä ole hyvä piirre. Pitää olla sosiaalisesti taitava. Usein hiljaisemmat ihmiset omaavat kuitenkin paremmat sosiaaliset taidot kuin paljon puhuvat. He osaavat myös kuunnella ja asettua paremmin toisen asemaan.

Vierailija

Täällä yks ujo, ei ole kovin paljon helpottanut elämän varrella, tulee vieläkin tilanteita että ei saa sanottua mitään. Jotenkin vain "lukkiutuu", tulee tunne että sanon kuitenkin väärin ja toinen ei ymmärrä tai nauraa. On niin vähän ollut asioita ja tilanteita että olisi saanut jonkinlaista kiitosta tai hyväksyntää olemisestaan, aina on ollut sivullinen ja väärässä paikassa.
On helpompi puhua aivan vieraalle ihmiselle kuin tutulle, kai siksi että vieras ei tiedä vanhoja mokailuja ja noloja tilanteiya.
On niin paljon kuullut ivanauruja ja suorastaan pilkkaa, ne vain eivät unohdu, niistä ainakin minulla johtuu ujous, ei haluaisi tulla tuolla lailla huomatuksi ja muistetuksi, vaan olla niinkuin muutkin ihmiset. Nimim.66v.

Vierailija

Kyllä tuo ujous varmaan suurilta osin kehkeytyy lapsuudesta. Muistan nuorimpana lapsena , kun meitä oli paljon jääväni aina yksin. Isommat siskot puhuivat konttikieltä ja muutenkin eivät hyvin ottaneet porukkaan. Olin vähän ilkikurinen sitten palkaksi. Muistan paljon iso siskojeni arvosteluja itsestäni, kippuravarpaat, pattipolvet, lapiohampaat mitä vielä.

Kerran olin menossa tansseihin ja minihame päällä seisoskelin niin yksi siskoistani katsoi polviani, miten sinulla on noin pattiset polvet. Itse en vielä tänäpäivänäkään pidä niitä pattisena vaikka jo kuusissakymmenissä elelen.
Pelkäsin lapsena paljon isäni humalapäisyyttä, olin jopa saanut selkäsaunan isältä kun olin pyrkinyt heidän viereensä nukkumaan pienenä. En muista itse mutta ovat kertoneet. Alutajunnassa varmaan vaikuttaa.

Vierailija

Lainaus:
Anonyymi 20.11.2012 20:42
....Onko vain saduissa mielestäsi aikuisille opiksi, kun tämän tästä satuja tuot esille? .....

Anteeksi 20:42 kirjoittaja voisitko kohdentaa kenelle tuon lihavoimani
kommentin tarkoitit? En löydä tästä keskustelusta ketään, joka "tämän tästä...jne"

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat