klo 9:41 | 21.11.2012
Itse olen vain kerran elämässäni nuorena kiitänyt vesisuksilla. Oli paljon porukkaa ja halusin kokeilla. Ajattelin, että jos osaan hiihtää niin kaipa osaan vesisuksillakin mennä.
Pääsin vauhtiin ensi yrittämällä ja tehtiin melkoinen lenkki järvellä. Selvisin kunnialla rantaankin. Seuraavana päivänä koko kroppa oli kuin hakattu ja kipeä, koska olin varmaan jännittänyt joka lihaksella selvitäkseni pystyssä. Oli se ihan jännää ja kivaakin, mutta en ole sen jälkeen toista kertaa kokeillut.
Nyt just on into ja niin helppo vastata.
Tein aamuvarhaisella gluteenittomia karjalanpiirakoita ihan ensimmäistä kertaa.
Jään kyllä miettimään, mitä vähän suureellisempaa olisin tehnyt vain kerran. Ilmatar
Ensimmäiseksi tuli mieleen, että olen syntynyt vain kerran :-)
Olen syntynyt kerran, mennyt naimisiin kerran, synnyttänyt kerran, jäänyt leskeksi kerran.. paljon on asioita joita olen tehnyt vain kerran. Myös on asioita joita en halua tehdä toista kertaa.
Kerran elämässäni kaksikymppisenä petin silloista poikaystävääni. Synttäreideni kunniaksi olin viihteellä ja läksin toisen miehen matkaan. Seuraavana päivänä menin selvittämään asiaa ja lopettamaan seurusteluani ja näin ruusut maljakossa odottamassa. Ikinä en ole hävennyt niin ja tuntenut omaa kurjuuttani ja julmuuttani.
Jotain varmasti kertoo sekin, että kun näin tämän otsikon, tämä asia nousi ensimmäisenä mieleeni. Asia on selvitetty ja tervehdimme edelleen toisiamme näin monien vuosien jälkeen, mutta omaa julmuuttani en voi unohtaa.
Toivon etten koskaan elämäni aikana vajoa niin alas
Mielenkiintoinen kysymys, mietin onko niitä asioita montaakaan, mutta tulihan siittä aika pitkä lista. Yhden kerran olen jännittänyt niin että oikeasti tuntui olevan perhosia vatsassa, tämä tapahtui matkalla äitini hautajaisiin. Kummallinen oli se tunne kun vatsassa ikäänkuin lepatti perhosen siivet.
Kun täytin 60-vuotta ,niin en pitänyt perinteisiä kakkukemuja .Vein läheiset rakkaani kuumailmapallolennolle ihanana ,tyynenä toukokuun iltana Tampereen taivaale! Se oli upea kokemus,jonka kyllä voisin uusiakin, ehkä sitten 70-vuotispäivänä:)
Olen ollut vain kerran risteilyllä.Menomatka oli ihan mukava,mutta takaisintulo myrskyävällä merellä olikin sitten tosi ikävää.Tietysti tulin merisairaaksi matkapahoinvointitableteista huolimatta,ei auttanut käynti tuulisella kannella, alas hyttiinkään ei tehnyt mieli mennä.Tämä tapahtui joskus seitkytluvun loppupuolella joulukuun pimeydessä,aika pienellä laivalla.Laivan nimeä en enään muista.
En ole sen jälkeen laivaan astunut,veneilemässä olen kyllä käynyt.
Olen kerran elämässäni heittänyt markan rahan pajatsoo. Siitä on hyvin hyvin kauan. Se tietysi häipyi pajatson uumeniin, mutta kun veljeni laittoi markkansa seuraavana, alkoi kuulua mahtavaa rahan kilinää ja hän sai monen monta markka takaisin.
Sillon päätin jotta tuo masina saa olla ihan hauhassa minulta.
Itse kyllä lottoan, mutta hedelmäpelien edessä jonottavia eläkeläisiä en ymmärrä.
Suosittelen uudestisyntymistä.
Olen kerran, 6-vuotiaan tyttäreni toivomuksesta mennyt hänen kanssaan tivolissa semmoiseen kahvikuppi nimiseen härveliin. Luulin, että ihan hauskaa se on, ainakin näytti olevan heistä jotka siinä istuivat. Se olikin kamalaa, ei sopinut minulle lainkaan. Hyvä, etten oksentanut. Tarrasin tiukasti reunoihin kiinni ja olin ihan pelosta jäykkänä koko ajan. Kun sitten vauhti pysähtyi ja astuimme pois siitä kupposesta, katsoi härvelin hoitaja suoraan minuun ja kysyi:"Tekikö Hyvää?" Arvatkaa vastasinko.
Mä oon kerran elämässäni, 1960-luvulla käydyt sotilaskodissa kahvilla ja sillä munkilla. Santahaminassa oli sotku täynnä päätä aukovia solttuja. Oli aika epätodellinen tunnelma. Olisin käynyt toisenkin kerran, mutta kaveri komennettiin Kouvolaan.