Saako uuspari rakastaa? ”Tyttärelleni oli kova pala, että solmin uuden suhteen nopeasti”
klo 14:08 | 12.12.2018
Rakastuminen on suuri lahja. Mutta miten nauttia omasta onnestaan, jos uusi suhde saa aikuiset lapset paheksumaan ja ystävät kadehtimaan?Lue koko juttu
Avoliittoa ennen mies oli asunut kahdestaan täysi-ikäisen poikansa kansaa 7 vuotta. Poika jäi sitten yksin synnyintaloonsa vailla tuloja tai haluja mitään tehdä asumisensa eteen. Johan alkoi ex-vaimon ja isosiskon pommitus, että tämän reppanan hyysäystä oli koko 2,5 vuoden avoliitto.
Noiden iitsekkäiden annattaa muistaa sitten kanssa se päätös: Kun olet nyt itsekäs niin KAIKKI tuttusi tulevat olemaan itsekkäistä sinulle.
Jos hylkäät sukulaisesi ja ystäväsi uuden kumppanin takia niin turha tulle valittamaan apua tai seuraa enää koskaan.
16.04 Oletko tullut jätetyksi vai miksi noin kitkerä ja katkera kommentti?
Tottakai uusi kumppani aiheuttaa ison muutoksen lähipiirissä. Kaikki eivät ehkä hyväksy uutta ihmistä,mutta se ei tarkoita etteikö yksikään hyväksyisi.
Paljon riippuu siitä miten uusi suhde tuodaan esille ja miten uusi kumppani suhtautuu tutustumiseen.
Kun uusi rakkaus syrjäyttää oman vanhemman, lapset ja lapsenlapset kokonaan ja uusi elämä sisältää vain uuden puolison ja puolison lapset ja lapsenlapset. Tästä huomauttaminen on vain tyttären katkeruutta.
Niinpä, lapset ovat se pahin kompastuskivi kahden aikuisen, täyspäisen ihmisen suhteessa! Itse aikoinaan olin suhteessa 27 vuotta vanhempaan leski-mieheen. Suhteemme oli ns. ystävyyssuhde, vaikka mies pyysikin asumaan minut kanssaan. En kuitenkaan suostunut yhteisasumiseen. Olin suhteemme alkuaikoina itsellinen virkanainen, asuin työsuhdeasunnossa. Mies kuitenkin osti asunnon omalta lähialueltaan ja pyysi minua muuttamaan siihen. Suostuin sillä ehdoin, että teemme vuokrasopimuksen ja maksan käyvän vuokran hänen omistamastaan asunnosta. Kaikki oli ok. Loppujen lopuksi vietin paljon aikaani ystäväni asunnossa, kesäasunnolla jne. Mies oli avun tarpeessa ihan jokapäiväisestä ruoanlaitosta ym.lähtien. Hoidin koko talouden oman työssäkäynnin ohella ilman mitään rahallista korvausta. No, sitten tämä mies kuoli kotiinsa työssäollessani ja löysin hänet kotiin tultuani. Aika järkytys! Ilmoitin lapsille tapahtuneesta ja sitten alkoikin tapahtua! Minun piti lähteä miehen asunnosta alta aikayksikön, sain häädön hänen omistamastaan asunnosta, sen perusteella, että se laitetaan myyntin jne. Siis, kakarat ovat kauhein este ystävystyä vanhemmalla iällä!! Tässäkin tapauksessa lapset luulivat, että metsästän rahaa!1 Itse eivät koskaan olisi auttaneet isäänsä, kuten minä autoin. Me olimme hyviä YSTÄVIÄ, ei ollut kyse rahasta! Olin omillani toimeen tuleva ihminen!