Mitä jos lapsenlapsia ei tullutkaan? Psykologi neuvoo, miten pettymyksen kanssa voi oppia elämään

Kun omat lapset aikuistuvat, lapsenlapsikuume saattaa iskeä kovaa. Mutta entä jos toive isovanhemmuudesta ei toteudu? Kuinka surun kanssa pärjää?Lue koko juttu

Mitä jos lapsenlapsia ei tullutkaan? Psykologi neuvoo, miten pettymyksen kanssa voi oppia elämään

Kommentit (6)

Lapsen lähimmäinen

Harmittaa syyllistävät iso-vanhemmat ja muutkin uteliaat kyselijät. Emme ole halunneet lapsia ja elämämme on ollut ihan yhtä hyvää, mukavaa, antoisaa ja sosiaalista kuin lapsiperheilläkin. Me olemme saaneet elää "lapsirakasta" elämää naapurin lasten kanssa ja olemme heille vieläkin tärkeitä vaikka ovatkin jo teini-ikäisiä. Kismittää kovasti että ihmiset kehtaavat luokitella lapsettomat parit toisen luokan ihmisiksi.

Vierailija

Vai palkka omien lasten hoidosta ja muusta pitäisi saada palkka  lastenlasten muodossa? Naurettava ajatus! Jokainen päättää lisääntymisestään itse, ei kannata laittaa niin paljon ennakko-odotuksia lastensa harteille ja sitten pettyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vierailija 2

Lasten hankinnassa on elättämisen velvollisuus ja minä en perilaiskana miehenä jaksa elättää kuin itseni. En ole viitsinyt olla naiselle niin "skeida" että olisin tämän vastuun yksin jättänyt hänelle.

Vierailija

Lapsen lähimmäinen kirjoitti:
Harmittaa syyllistävät iso-vanhemmat ja muutkin uteliaat kyselijät. Emme ole halunneet lapsia ja elämämme on ollut ihan yhtä hyvää, mukavaa, antoisaa ja sosiaalista kuin lapsiperheilläkin. Me olemme saaneet elää "lapsirakasta" elämää naapurin lasten kanssa ja olemme heille vieläkin tärkeitä vaikka ovatkin jo teini-ikäisiä. Kismittää kovasti että ihmiset kehtaavat luokitella lapsettomat parit toisen luokan ihmisiksi.

Samaa mieltä. Omassa elämässä on tärkeitä lapsia, ystävien ja naapureiden. Niillä täyttää oman "lapsikiintiön" mukavasti. Ei ole helppoa olla vanhempi tai lapsi/nuori nykymaailmassa, se on nähty. Ja rajummaksi tämä vain menee. Kenenkään toiveita täällä ei olla täyttämässä, itselleen kannattaa elää. Oma elämänpolku meni näin, välillä tunnen suruakin kun lasta en ole saanut (en ole edes yrittänyt). Täytyy kuitenkin ymmärtää omat rajalliset voimavarat ja sekin, että nykyään tämä vaihtoehto on hyväksytympi kuin ennen. Nuorempana pidin selvänä, että minustakin tulee äiti. Ehkä kyse oli enemmän kuitenkin siitä, että omassa elinpiirissä se oli tavallista. Lapseton oli jotenkin poikkeava. Toivottavasti se stigma vielä häipyy lopullisesti.

Artemis

Henkilökohtaisesti olen kiitollinen siitä että lapsemme ei aikovat hankkia lapsia. En suhtaudu kovin optimistisesti tulevaisuuteen ja on helpotus meillä, että meidän ei tarvitse kantaa huolta lastenlasten tulevaisuudesta. Sisältörikkasta ja merkityksellistä elämää meillä on ilman lastenlapsiakin.🙋🏻

Vierailija

Voiko olla surua ja pärjäämistä jos ei ole lastenlapsia. Perinnön kohdalla ehkä hankalinta. Eihän lapsien voi olettaa saavan välttämättä lapsia, ja edes haluavan. Suru tuntuu liialta tulkinnalta tässä vaiheessa, eihan mitään ole menetetty silloin kun ei ole mitään saatukaan.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat