Vierailija

Valo

Murehdin maaliskuussa
Olisipa kesä jo

Aurinko se varmaan
Mulle onnen tuo

Herra, sanoit silloin
Sisämmäs valo on

Ei riipu se säistä
Oli kesäkuuni lohduton

Valo olet Jeesus Kristus
Pimeyden voittanut

Siitä kiitän sua
Ei onneni oo lohduton

Nyt pimeätä aikaa maa
Näyttää taivaiskin

Sä herramme oikeessa oot
Ei sisimpämme oo valoton
Kun sinut sydämessäni pidän vaan

Kommentit (2)

Silloin eräänä keväänä

Mietin, olispa kesä

ja aurinko armas

valon ja lämmön tois.

Siit erkani mieleni onneen

 kaikk' elämä sees

Rauha ilo ihana

vaikk' vettä satais

tai kylmä on.

Ain on mulla lämmin

sydän palava

jos vaikka olis sää pilvinen

tai tuuli nurkkia koittelis.

Katseeni nostan 

kohti tähtitaivasta

kuuta keltaista ja

sinne huokaan

Sua Luoja kiitän, kiitän

kaikesta vaivasta

Nyt on maalimas kaunis

ja kätes jälki ihana.

Valo valaista tahtoo

mutt' ei tahdo ihminen...

tulee eteens' pimeyttä

jot' tuo ihme ei valaise.

.

Se synkkää  lyhytnäköisyyttä,

josko  ees' silloin vain  pimeää,

suvaitsemattomuutta, vihaa, typeryyttä!

Ei ihminen eteensä katso, ei näe...

vain kurjuuteensa tuijottaa....

vihaan itsensä kietoo, kostaa...

omat ratkaisunsa syytöksin

valleina elämänsä eessä...

Ei läpi pääse, pimeyteensä eksyy,

hänestä  kaikk' katoaa voimansa.

Kuka auttaa voi sokean valoonsa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat