Mitä elämääsi kuuluu nyt, -70-luvun nuori ?

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Olitko nuorisoikäinen -70-luvulla? Kävitkö riparin silloin, opiskelitko, seurustelitko jne? Entä nyt, oletko isovanhempi vai vieläkö se aika vasta tulossa? Onko nuoruuden haaveet totetuneet? Olen itse sen ajan nuori ja kiva olisi ajatuksia vaihtaa ?

Kommentit (12)

Vierailija
lumikki50v

Olitko nuorisoikäinen -70-luvulla? Kävitkö riparin silloin, opiskelitko, seurustelitko jne? Entä nyt, oletko isovanhempi vai vieläkö se aika vasta tulossa? Onko nuoruuden haaveet totetuneet? Olen itse sen ajan nuori ja kiva olisi ajatuksia vaihtaa ?

Nuoruus kului kunniallisesti koulun loppuun. Vitutti, kun en päässyt Tekniseen korkeakouluun. Lähdin vuodeksi Pohjanmaalle soittamaan saksofonia kristillisen kansanopiston pop-jazzlinjalle. Uskovat olivat hulluina huumeisiin, joita jahdattiin huoneista joka päivä. Minä rupesin tötsäilemään muiden mukana ja tenorifoni rupesi soimaan taivaallisesti. Halusin pois.

Opiskelin Tampereella suutariksi ja tein Suomen hienoimmassa jalkinliikkeessä desigkenkiä paremman väen rouville. Liimat saivat pääni sekaisin ja aloin uudestaan tötsäillä. Keräsin tajunnan kokemuksia kolme vuotta.Aloitin ammattikorkeassa sosiaalipuolella, mutta lopetin kesken, kun huomasin tulevani sossutädiksi. Työkkäri koulutti koneasentajaksi. Nyt on töitä, vihreä ruokavalio, täysraittius, urheiluharrastukset ja helvetin tylsää. Satunnaisista suhteista ei tule loppua, kun kukaan ihana nainen ei kestä mun historiaani. Omien lasten sijaan hemmottelen hiukan haikeana veljeni nappuloita. Elämää vain, ei sen enempää.
pasi

Vierailija

Elämäsi on ollut aikamoista aaltoliikettä mutta kuitenkin olet ammatin ja työn saanut ja kuka tietää vaikka se oikea kumppanikin jonain päivänä löytyy.
Mutta onko näin että vain 2 tämän ikäluokan edustajaa on täällä sivuilla?

Vierailija
lumikki50v

Elämäsi on ollut aikamoista aaltoliikettä mutta kuitenkin olet ammatin ja työn saanut ja kuka tietää vaikka se oikea kumppanikin jonain päivänä löytyy.
Mutta onko näin että vain 2 tämän ikäluokan edustajaa on täällä sivuilla?

pasin jälkeen on vaikea panna paremmaksi. Rehellisen makuinen tarina.

Vierailija

Nuorisoikäni osui 50-luvulle, joten en voi osallistua. Onkohan täällä muitakin yhtä vanhoja tai 60-luvulla nuorina eläneitä? Saattaa ollakin.

Vierailija

Lainaus:

Nuorisoikäni osui 50-luvulle, joten en voi osallistua. Onkohan täällä muitakin yhtä vanhoja tai 60-luvulla nuorina eläneitä? Saattaa ollakin.

Ei me kaikki 40-luvulla syntyneet vielä haudassa olla. Mutta kiva lukea, mitä omien lasten ikäiset kirjoittavat. Suomi oli 70-luvulla suurien etäisyyksien maa. Tarinat varmaan vaihtelevat.

Vierailija

Olin nuori 50-luvulla ja mielestäni oon sitä vieläkin. Erona on vaan se etten enää istuskele maitolaiturilla kuiskimassa pojista.

Vierailija

Lainaus:

Nuoruus kului kunniallisesti koulun loppuun. Vitutti, kun en päässyt Tekniseen korkeakouluun. Lähdin vuodeksi Pohjanmaalle soittamaan saksofonia kristillisen kansanopiston pop-jazzlinjalle. Uskovat olivat hulluina huumeisiin, joita jahdattiin huoneista joka päivä. Minä rupesin tötsäilemään muiden mukana ja tenorifoni rupesi soimaan taivaallisesti. Halusin pois.

Opiskelin Tampereella suutariksi ja tein Suomen hienoimmassa jalkinliikkeessä desigkenkiä paremman väen rouville. Liimat saivat pääni sekaisin ja aloin uudestaan tötsäillä. Keräsin tajunnan kokemuksia kolme vuotta.Aloitin ammattikorkeassa sosiaalipuolella, mutta lopetin kesken, kun huomasin tulevani sossutädiksi. Työkkäri koulutti koneasentajaksi. Nyt on töitä, vihreä ruokavalio, täysraittius, urheiluharrastukset ja helvetin tylsää. Satunnaisista suhteista ei tule loppua, kun kukaan ihana nainen ei kestä mun historiaani. Omien lasten sijaan hemmottelen hiukan haikeana veljeni nappuloita. Elämää vain, ei sen enempää.
pasi

Pasi, kerroitko kaiken vain vastataksesi huviksesi aloittajan tarinaan. Minusta sinussa on monenlaista rohkeutta enkä löydä tarinastasi mitään pelottavaa. Itse epäonnistuin kolme kertaa pyrkiessäni Atskiin. Lähdin melkein kymmeneksi vuodeksi Etelä-Eurooppaan - myös sekoilemaan. Nyt teen kuvituksia grafikkaohjelmilla. Pari hyvää asiakasta pitää minua työllistettynä, mutta hengenvaarassa olen koko ajan. Voisin kirjoitella vaikka tärppipalstalle.
annaleena

Vierailija

En halua tuolla otsikolla mitenkään jaotella tai arvostella kirjoittajia, että kukaan olisi liian vanha tms. Kysyin vaan ihan mielenkiinnosta, että minkäikäiset täällä kirjoittelee ja oikeastikin olisi kiva niitä omankin ikäpolven ajatelmia ja tuntumia lukea. Olisi niin kiva sitä omaa nuoruuttaankin muistella. Teitä vanhempia ja viisaampia on täällä enemmistö ja muistelot ja nykyhetki kohtaavat usean kesken.
Itse joskus jään vähän kuin haikailemaan.. En ole vielä kirjaimellisesti mummi, lastenlapsitouhuja ei ole, enkä sitä vielä osaa itseeni ajatella. Koen eläväni oikein mukavaa ikävaihetta tässä ja nyt.
Muita keskustelufoorumeja aikuiseen makuun kuin ET-sivustot on varmaan, mutta arvostan elämänkokemuksen tuntua ja aikuisuutta ja sitä uskon täälläkin sivuilla kohtaavani.
Ellei tämä aihe vedä, eikä -70-lukulaisia sen enempää ole, ei sitten mitään. Tulihan kokeiltua edes:)

Vierailija

Pääsin ripille vuonna 1977, ja ajattelin jotta nyt se elämä alkaa. Tanssilupa oli taskussa mutta en ollut itse mitenkään aikuismaisempi. Lukion aloittelin , mutta sitten sairastuin. Siihen vähäiseen elämään tuli tauko, mutta viimein elämäkin voi. Enpä oikein tiennyt silloin mitä haluaisin tehdä , olin ujo ja arkakin. Opiskelin kuitenkin , halusin kirjastoalalle koska lukemisesta olen aina tykännyt ja itsekkin kirjoittelin. En päässyt " kirjastorotaksi", onneksi. Jossain vaiheessa haaveilin lapsista, onneksi sain hukuttaa hellät tunteeni tuolloin veljieni lapsiin. Taisi kohtalo ohjata minut opiskelemaan ihmisten kanssa olemista , ensiksi kodinhoitajaksi sittemmin lähihoitajaksi. Kiitän Luojaani jotta saan tehdä tätä työtä, vierelläkulkea ja oppia joka hetki. Muuten minulla on aikuinen poika, mummiksi en ole vielä päässyt, kaikki aikanaan.

Vierailija

Kiva oli lukea kirjoitustasi, janttu-katriina. Siihen aikaan tosiaan ripille päästyä pääsi tansseihinkin. Minä tyttökavereiden kanssa lavatansseissa kävin ja opeteltiin tanssimaan..monta ihastusta oli mutta ei ne vielä mihinkään johtaneet silloin. Opiskelin kauppaopistossa markkinointilinjalla mutta terveyskesk.puolella enimmät työkokemukset toimisto-ym.työtä.
Vähän myöhemmin seurustelin parikin kertaa ennenkuin nykyisen mieheni kohtasin. Minullakin on aikuinen poika mutta hän ei ole vielä vakituista kumppania löytänyt, joten mummiaika joskus sitten tulee mulle, jos tullakseen.
Olen nykyisin vain osa-aikatöissä, olen yli 80v äitini omaishoitajana samalla. Äiti asuu yksin ja käyn auttamassa usein, kun lähellä asumme. On niin hyvä, kun vanhana saa ja voi asua kotonaan vielä.
Hienoa että olet sairauden voittanut ja löytänyt elämässä paikkasi.
Sinä teet hyvin arvokasta työtä ihmisten parissa. Työ ja ihmiset opettaa ja elämä myös, oppimista tämä kaikki on elämän loppuun asti.
Meillä on vielä paljon hyvää ja kaikenlaista koettavaa ja nähtävää, elämää on edessäkin vielä.

Vierailija

Kiitos Lumikki. Sinäkin teet arvokasta työtä kun huolehdit äidistäsi. Luulen että me 1970- luvun nuoret olemme saaneet kotoa jonkinlaisen perinnön , että vanhemmista pidetään huolta sitten kun he tarvitsevat apua. En tarkoita että olisi tavallaan käsketty tai oletettu meidän niin tekevän niin. Se aikakausi peilasi omia arvojaan ja niihin arvoihin kuului enemmän kuin nykyään huolehtiminen. Rajat olivat enemmän ehdottomammat, silloin toteltiin ja tehtiin niinkin piti. Muistan vielä kouluajalta kuinka teitittelimme erästä opettajaa.

Vierailija

Niin juuri janttu-katriina, siihen aikaan mummeista ja naapurinkin mummoista ja ukeista huolehdittiin enemmän kun nykyään moni läheisistään. Vanhemmat seurasivat nuorten tekemisiä enemmän kun nykyään ja itseasiassa minun kotikylällä taisi jokainen aikuinen pitää silmällä tuttujen nuorten ja lasten tekemisiä.
Nuoret ei enää näe mallia omilta vanhemmiltaan miten toisista välitetään, kun ei ole enää yleistä että on ehjiä perheitäkään.
Olen iloinen, että oma nuoruus oli silloin, kun vielä oli kaikki jotenkin "kiltimpää" ja ihmisarvoa löytyi.
Pienenä miinuksena tosin voisi sanoa, että jonkinlainen "kiltin tytön" rooli on jäänyt lapsuudesta ja nuoruudesta asti mukaan kulkemaan. Nykyelämässä liika kiltteys ei ole hyväksi ja on saanut opetella puoliensa pitämistä ja sitä että aina ei joka hommaan tarvitse suostua, mihin pyydetään.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat