Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Olitko nuorisoikäinen -70-luvulla? Kävitkö riparin silloin, opiskelitko, seurustelitko jne? Entä nyt, oletko isovanhempi vai vieläkö se aika vasta tulossa? Onko nuoruuden haaveet totetuneet? Olen itse sen ajan nuori ja kiva olisi ajatuksia vaihtaa ?

Kommentit (15)

lumikki50v

Olitko nuorisoikäinen -70-luvulla? Kävitkö riparin silloin, opiskelitko, seurustelitko jne? Entä nyt, oletko isovanhempi vai vieläkö se aika vasta tulossa? Onko nuoruuden haaveet totetuneet? Olen itse sen ajan nuori ja kiva olisi ajatuksia vaihtaa ?

Nuoruus kului kunniallisesti koulun loppuun. Vitutti, kun en päässyt Tekniseen korkeakouluun. Lähdin vuodeksi Pohjanmaalle soittamaan saksofonia kristillisen kansanopiston pop-jazzlinjalle. Uskovat olivat hulluina huumeisiin, joita jahdattiin huoneista joka päivä. Minä rupesin tötsäilemään muiden mukana ja tenorifoni rupesi soimaan taivaallisesti. Halusin pois.

Opiskelin Tampereella suutariksi ja tein Suomen hienoimmassa jalkinliikkeessä desigkenkiä paremman väen rouville. Liimat saivat pääni sekaisin ja aloin uudestaan tötsäillä. Keräsin tajunnan kokemuksia kolme vuotta.Aloitin ammattikorkeassa sosiaalipuolella, mutta lopetin kesken, kun huomasin tulevani sossutädiksi. Työkkäri koulutti koneasentajaksi. Nyt on töitä, vihreä ruokavalio, täysraittius, urheiluharrastukset ja helvetin tylsää. Satunnaisista suhteista ei tule loppua, kun kukaan ihana nainen ei kestä mun historiaani. Omien lasten sijaan hemmottelen hiukan haikeana veljeni nappuloita. Elämää vain, ei sen enempää.
pasi

Elämäsi on ollut aikamoista aaltoliikettä mutta kuitenkin olet ammatin ja työn saanut ja kuka tietää vaikka se oikea kumppanikin jonain päivänä löytyy.
Mutta onko näin että vain 2 tämän ikäluokan edustajaa on täällä sivuilla?

lumikki50v

Elämäsi on ollut aikamoista aaltoliikettä mutta kuitenkin olet ammatin ja työn saanut ja kuka tietää vaikka se oikea kumppanikin jonain päivänä löytyy.
Mutta onko näin että vain 2 tämän ikäluokan edustajaa on täällä sivuilla?

pasin jälkeen on vaikea panna paremmaksi. Rehellisen makuinen tarina.

Nuorisoikäni osui 50-luvulle, joten en voi osallistua. Onkohan täällä muitakin yhtä vanhoja tai 60-luvulla nuorina eläneitä? Saattaa ollakin.

Lainaus:

Nuorisoikäni osui 50-luvulle, joten en voi osallistua. Onkohan täällä muitakin yhtä vanhoja tai 60-luvulla nuorina eläneitä? Saattaa ollakin.

Ei me kaikki 40-luvulla syntyneet vielä haudassa olla. Mutta kiva lukea, mitä omien lasten ikäiset kirjoittavat. Suomi oli 70-luvulla suurien etäisyyksien maa. Tarinat varmaan vaihtelevat.

Olin nuori 50-luvulla ja mielestäni oon sitä vieläkin. Erona on vaan se etten enää istuskele maitolaiturilla kuiskimassa pojista.

Lainaus:

Nuoruus kului kunniallisesti koulun loppuun. Vitutti, kun en päässyt Tekniseen korkeakouluun. Lähdin vuodeksi Pohjanmaalle soittamaan saksofonia kristillisen kansanopiston pop-jazzlinjalle. Uskovat olivat hulluina huumeisiin, joita jahdattiin huoneista joka päivä. Minä rupesin tötsäilemään muiden mukana ja tenorifoni rupesi soimaan taivaallisesti. Halusin pois.

Opiskelin Tampereella suutariksi ja tein Suomen hienoimmassa jalkinliikkeessä desigkenkiä paremman väen rouville. Liimat saivat pääni sekaisin ja aloin uudestaan tötsäillä. Keräsin tajunnan kokemuksia kolme vuotta.Aloitin ammattikorkeassa sosiaalipuolella, mutta lopetin kesken, kun huomasin tulevani sossutädiksi. Työkkäri koulutti koneasentajaksi. Nyt on töitä, vihreä ruokavalio, täysraittius, urheiluharrastukset ja helvetin tylsää. Satunnaisista suhteista ei tule loppua, kun kukaan ihana nainen ei kestä mun historiaani. Omien lasten sijaan hemmottelen hiukan haikeana veljeni nappuloita. Elämää vain, ei sen enempää.
pasi

Pasi, kerroitko kaiken vain vastataksesi huviksesi aloittajan tarinaan. Minusta sinussa on monenlaista rohkeutta enkä löydä tarinastasi mitään pelottavaa. Itse epäonnistuin kolme kertaa pyrkiessäni Atskiin. Lähdin melkein kymmeneksi vuodeksi Etelä-Eurooppaan - myös sekoilemaan. Nyt teen kuvituksia grafikkaohjelmilla. Pari hyvää asiakasta pitää minua työllistettynä, mutta hengenvaarassa olen koko ajan. Voisin kirjoitella vaikka tärppipalstalle.
annaleena

En halua tuolla otsikolla mitenkään jaotella tai arvostella kirjoittajia, että kukaan olisi liian vanha tms. Kysyin vaan ihan mielenkiinnosta, että minkäikäiset täällä kirjoittelee ja oikeastikin olisi kiva niitä omankin ikäpolven ajatelmia ja tuntumia lukea. Olisi niin kiva sitä omaa nuoruuttaankin muistella. Teitä vanhempia ja viisaampia on täällä enemmistö ja muistelot ja nykyhetki kohtaavat usean kesken.
Itse joskus jään vähän kuin haikailemaan.. En ole vielä kirjaimellisesti mummi, lastenlapsitouhuja ei ole, enkä sitä vielä osaa itseeni ajatella. Koen eläväni oikein mukavaa ikävaihetta tässä ja nyt.
Muita keskustelufoorumeja aikuiseen makuun kuin ET-sivustot on varmaan, mutta arvostan elämänkokemuksen tuntua ja aikuisuutta ja sitä uskon täälläkin sivuilla kohtaavani.
Ellei tämä aihe vedä, eikä -70-lukulaisia sen enempää ole, ei sitten mitään. Tulihan kokeiltua edes:)

Pääsin ripille vuonna 1977, ja ajattelin jotta nyt se elämä alkaa. Tanssilupa oli taskussa mutta en ollut itse mitenkään aikuismaisempi. Lukion aloittelin , mutta sitten sairastuin. Siihen vähäiseen elämään tuli tauko, mutta viimein elämäkin voi. Enpä oikein tiennyt silloin mitä haluaisin tehdä , olin ujo ja arkakin. Opiskelin kuitenkin , halusin kirjastoalalle koska lukemisesta olen aina tykännyt ja itsekkin kirjoittelin. En päässyt " kirjastorotaksi", onneksi. Jossain vaiheessa haaveilin lapsista, onneksi sain hukuttaa hellät tunteeni tuolloin veljieni lapsiin. Taisi kohtalo ohjata minut opiskelemaan ihmisten kanssa olemista , ensiksi kodinhoitajaksi sittemmin lähihoitajaksi. Kiitän Luojaani jotta saan tehdä tätä työtä, vierelläkulkea ja oppia joka hetki. Muuten minulla on aikuinen poika, mummiksi en ole vielä päässyt, kaikki aikanaan.

Kiva oli lukea kirjoitustasi, janttu-katriina. Siihen aikaan tosiaan ripille päästyä pääsi tansseihinkin. Minä tyttökavereiden kanssa lavatansseissa kävin ja opeteltiin tanssimaan..monta ihastusta oli mutta ei ne vielä mihinkään johtaneet silloin. Opiskelin kauppaopistossa markkinointilinjalla mutta terveyskesk.puolella enimmät työkokemukset toimisto-ym.työtä.
Vähän myöhemmin seurustelin parikin kertaa ennenkuin nykyisen mieheni kohtasin. Minullakin on aikuinen poika mutta hän ei ole vielä vakituista kumppania löytänyt, joten mummiaika joskus sitten tulee mulle, jos tullakseen.
Olen nykyisin vain osa-aikatöissä, olen yli 80v äitini omaishoitajana samalla. Äiti asuu yksin ja käyn auttamassa usein, kun lähellä asumme. On niin hyvä, kun vanhana saa ja voi asua kotonaan vielä.
Hienoa että olet sairauden voittanut ja löytänyt elämässä paikkasi.
Sinä teet hyvin arvokasta työtä ihmisten parissa. Työ ja ihmiset opettaa ja elämä myös, oppimista tämä kaikki on elämän loppuun asti.
Meillä on vielä paljon hyvää ja kaikenlaista koettavaa ja nähtävää, elämää on edessäkin vielä.

Kiitos Lumikki. Sinäkin teet arvokasta työtä kun huolehdit äidistäsi. Luulen että me 1970- luvun nuoret olemme saaneet kotoa jonkinlaisen perinnön , että vanhemmista pidetään huolta sitten kun he tarvitsevat apua. En tarkoita että olisi tavallaan käsketty tai oletettu meidän niin tekevän niin. Se aikakausi peilasi omia arvojaan ja niihin arvoihin kuului enemmän kuin nykyään huolehtiminen. Rajat olivat enemmän ehdottomammat, silloin toteltiin ja tehtiin niinkin piti. Muistan vielä kouluajalta kuinka teitittelimme erästä opettajaa.

Niin juuri janttu-katriina, siihen aikaan mummeista ja naapurinkin mummoista ja ukeista huolehdittiin enemmän kun nykyään moni läheisistään. Vanhemmat seurasivat nuorten tekemisiä enemmän kun nykyään ja itseasiassa minun kotikylällä taisi jokainen aikuinen pitää silmällä tuttujen nuorten ja lasten tekemisiä.
Nuoret ei enää näe mallia omilta vanhemmiltaan miten toisista välitetään, kun ei ole enää yleistä että on ehjiä perheitäkään.
Olen iloinen, että oma nuoruus oli silloin, kun vielä oli kaikki jotenkin "kiltimpää" ja ihmisarvoa löytyi.
Pienenä miinuksena tosin voisi sanoa, että jonkinlainen "kiltin tytön" rooli on jäänyt lapsuudesta ja nuoruudesta asti mukaan kulkemaan. Nykyelämässä liika kiltteys ei ole hyväksi ja on saanut opetella puoliensa pitämistä ja sitä että aina ei joka hommaan tarvitse suostua, mihin pyydetään.

hai-saapppaat ja vakosamettia

No niin, meikällä oli 70-luvun alkupuolella kaksi vaihtoehtoa koulun suhteen joko eroan itse tai minut erotetaan, ei taustalla mitään kummoista ollut ensin pinnailin, sitten viikkojen poissaoloa kun pämppäiltiin jannujen kanssa. Sen jälkeen sekalaisissa hommissa armeijaan asti, senkin kusin, muutamien putkareissujen jäkeen potkut titareista ja siirto puhelinpuolelle. Intin jälkeen pääsin sitten kunnalle hommiin ja siinä sitten lisäansioita pimeänviinan myynnillä ja kyllähän siitä fyffee tuli, mutta mikä viinasta tuli se viinaan meni ja siinä hommassa joutui myös asetta käyttämään. Sitten sattui jotain mielenkiintoista, olin nimittäin jo lähtenyt kunnan palveluksesta ja päädyin Vanginvartijaksi (paikkaa en viitsi mainita). Se oli meinaan mainiota kun poliisit raahasivat sinne linnaan minun entisiä asiakkaita, tai muuten vaan tuttuja konnia  ja ne lähes poikkeuksetta nostivat mekkalan kun näkivät minut vanginvartijan kostyymissä, alkaen meuhkaamaan että tuo se varsinainen oikea konna on . Vanhat vartijat myhäilivät tyytyväisinä (kyllähän ne arvasi mikä on kupletin juoni) koska tiesin tai tunsin osan asiakaskunnasta niin osasin vetää oikeasta narusta  ja hommat kulkee jouhevasti ilman rähinöitä. Aikanaan otin sieltä loparit ja olin lähikunnan mielisairaalassa miesten  suljetulla osastolla vs. mielisairaanhoitajana, josta otin jälleen loparit. Jossain vaiheessa hain ilmoituksen peruteella vahtimestarin paikkaa Eduskunnasta, ja kun keskustelin puhelimessa jonkun viskaalin kanssa joka hoitaa tätä asiaa  hän kysyi että millainen cv minulla on, vastasin että olen ollut töissä sekä vankilassa että niksulassa, se vastasi että "pistä paperit vetämään, täällä niitä piisaa" ja sitten petti kummaltakin pokka.  No siitä ei sitten tullut mitään. Pitkän Kauko-Idän turneen rinkka selässä jälkeen vähän sitä sun tätä ja eläkkeelle. Tässä siis lyhyesti, olihan siinä välissä vaikka mitä, mutta olisi tullut liian pitkä juttu.

suapisti

oi niitä aikoja

-70 luvula sain koulut ja riparit käytyy samate armeija. sej jäläkee ol ja män avijoliitto. tenavat ouvat jo aikuisii ja omillaa. ukitettavii miullei ou ja ikävä kyllä niitä ei kuulema tuukkaa. töitähi tul tehtyy usseemmallai alala vain neum männyttä samate terveys. nyt tiälä keskenän turjotam meleki tupaukkona.

mitä sittä nuihe huaveisii tuloo ni yks huave miula ol nöösipennusta lähtei ja eikä sihi kulunna ko osapuillee 40 vuotta ko se totteutu ja sillo tuntu hyvälen ja toisaalta tuas meleko tyhjältä ko se asja ei ennee oltkaa huaveihe joukosa. toivottavasti ei näihe nykysii huaveihe toteutumisee kulus niim pitkee aikoo ko ei mulla varmaa ennee ikä piisoisi nähhä niie toteutumista. vaikka misteekä sitä sennii niiv varmaks voip tietee.  suattaaha net immeiset hyvinni elee reilut sata vuotisiks.

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat