elvytys

Vierailija

Oletko joutunut tilanteeseen jossa olet kohdannut elvytystä kaipaavan henkilön ja minkälaisia kokemuksia siitä on.

Kommentit (3)

Vierailija

Ensiavun antaminen on jokaisen kansalaisen velvollisuus apua tarvitsevan kohdatessaan. Jokainen voi joskus tarvita ulkopuolisen apua sairauskohtauksen tai jonkun onnettomuuden takia.

Vierailija

Lainaus:
Anonyymi 29.11.2012 18:29 (keskustelun aloitus)
Oletko joutunut tilanteeseen jossa olet kohdannut elvytystä kaipaavan henkilön ja minkälaisia kokemuksia siitä on.

Tämä on mielestäni ihan hyvä ja asiallinen keskustelun aloitus.
En ole joutunut elvystilanteeseen, joten kokemuksia siitä ei ole.
Olen kyllä vuosia sitten käynyt työn puolesta pari-kolme ensiapukurssia,
mutta en tiedä miten tositilanteessa elvytys onnistuisi. Niitä taitojahan
varmasti täytyisi jatkuvasti harjoitella.

Maria07

Vierailija

Keskustelusta on kulunut aikaa mutta ajattelin silti kirjoittaa tänne hieman kokemuksiani. Olin tänään mustikassa ja ilma oli hyvinkin kaunis ja lämmin. Muita marjastajia ei ollut, vain minä ja isäni. Mustikkaa oli runsaasti joten ahkerointia riitti. En olisi ikinä uskonut kohdalleni sattuvani tapahtumaa, joka seisautti elämäni totaalisesti. En ollut mitenkään valmistautunut tulevaan koitokseen. Meni joitakin aikoja, varmaan yli tunti, kun metsään saapui kaksi miestä, joka olivat menossa pystyttämään telttaa järven rannelle. He jäivät hetkeksi juttelemaan kanssamme, marjoista, eläimistä, telttailusta.... He sanoivat, että heidän auto on meidän automme edessää mutta heillä ei menisi kauaa ja siirtävät sitten autoa. Se oli ok, meillähän menisi marjassa vielä aikaa. Aika kului ja miehet palasivat takaisin jääden vaihtamaan kanssamme muutaman sanan. Kaikki oli hyvin ja toinen miehistä vielä leikkisästi antoi hoputusta marjanpoimintaan. Kului vain joitakin minuutteja, kun toinen miehistä tuli juoksien takaisin pyytäen apua, kaveri oli tuupertunut. Lähdin vauhdilla juoksemaan kohti tuupertunutta joka oli ehkä noin 600m:n päässä eli ei kaukana. Mies oli se, kuka juuri oli hassutellut marjojen poimimisnopeudesta.

Paikka oli paha, jonne hän oli tuupertunut, kivikkoinen metsäpolku keskellä metsää, eikä autotie ollut lähellä. Hän oli pahasti ison kiven päällä, pää hieman taittuneena taaksepäin. Kasvot olivat jo tuolloin sinertävät. Hänet oli siirrettävä sen mitä pystyimme. Mies oli painava ja tila hankala.Potilaan alle jäi muutama kivi ja hän makasi pää mäkeen hieman alaspäin. Emme voineet asentoa muuttaa enempää. Aloin toimimaan heti. Elvytyksen sain aloitettua nopeasti, puhalsin ja painelin. Pulssia ei ollut. Samalla isäni soitti apua. Opastus paikalle oli haastavaa mutta siinä onnistuttiin olosuhteisiin nähden hyvin. Potilaan ystävä oli shokissa. Elvytin yksin jonkin aikaa ja sain ilmaa menemään keuhkoihin. Tein kaiken niin kuin ohjeissa on neuvottu ja kursseilla opittu. Jossain vaiheessa painelua tunsin kuinka yksi kylkiluu rusahti ikävästi. Oli pakko jatkaa. Joidenkin minuuttien jälkeen, elvytyksen ehkä noin puolessa välissä, voimani alkoivat loppua ja tuntui etten jaksa enää. Oli kuuma ja työ tosi rankkaa.Sanoin kaverille, että sun on tultava auttaa mua etten jaksa yksin enää pitkään. Hän tuli. Annoin koko ajan ohjeita ja opastin minkä pystyin. Kannustin ja kehuin häntä kovasti. Välillä ilmaa meni mahaan. Asento oli niin huono, että henkitorvi meni herkästi tukkoon. Potilaalta alkoi tulla suuhun mahansisältöä, joten elvytys tuntui (niin pahalta kuin tuntuukin sanoa) kuvottavalta. Suusta välillä koitettiin putsata suurimpia pois ja taas jatkettiin. Puhaltaessa suusta tursusi oksennuksen kaltaista.

Välillä tuli mieleeni, onko tämä kaveri jo vieressä katsomassa itseään kuinka häntä elvytetään. Oliko tämä tässä? Minuutit tuntuivat ikuisuuksilta eikä apua näkynyt. Puhaltamassa ollut kaveri voi pahoin mutta jatkoi urheasti. Teimme kaikkemme, ihan kaikkemme. Sitten saapui pelastusyksikkö paikalla. Puhelusta vain 11min ja he olivat hankalssa paikassa perillä. He jatkoivat vielä elvyttämistä, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Hän oli kuollut. Kun oma tilani rauhoittui, oksensin ja myöhemmin tuli itku. Oli niin voimaton olo ja rankka tilanne,henkisesti mutta myös fyysisesti. Enkä unohda koskaan kaverin sanoja kun elvytys alkoi ja hänen huoli kohdistui maassa makavaan kaveriin. Heidän telttaretki oli tässä. Hankalan maaston vuoksi vainaja haettiin mönkijällä ja matkalta sahattiin muutama puu. Myös muilla auttajilla oli iso työ. He toimivat upeasti. Vielä illalla kotona mietin tapahtunutta ja se kertaantui mielessäni kerta toisensa jälkeen. Yöllä itkusta ei meinannut tulla loppua. Yht äkkiä olen tilanteessa, johon en ollut varautunut yhtään ja metsässä jossa yleensä ei ole ketään. Mikä todennäköisyys että tällainen sattuu kohdalle. Kamalaa! Vainajan maku joka elvytyksessä tuli esille, muistui suussani kotona pitsaa lämmittäessä. Ruokahalu oli siinä. Tästä kokemuksesta kun toivun, toivon, etten joudu vastaavanlaiseen tilanteeseen enää toiste. Sen verran kamalaa oli. Mutta enempää en olisi koskaan voinut tehdä. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat