Vierailija

Jos sanomisiisi tai tekemisiisi kohdistetaan arvostelua, miten suhtaudut? Riippuuko suhtautumisesi siitä, kuka sen tekee ja millä tavalla? Annatko palautteeseen rajun vastarinnan vai myhäilet itseksesi, että vai niin?

Minulla on hivenen huono kritiikinsietokyky läheisteni mielestä. Itse olen vähän eri mieltä, mutta ehkä en osaa suhteuttaa asiaa oikein.

Tuleeko mitään mieleen omakohtaisesti?

Sivut

Kommentit (24)

Minulla taas tuli tässä yhteydessä mieleeni oma valmiiksi muistitikulla oleva cv:ni, jossa on lause kohdassa työskentelytapani:
kirjoitin näin "haluan saada tekemisistäni rehellistä palautetta ja minulla on rohkeutta myöntää virheeni". Riippuuko kritiikinsietokyky siitä missä yhteydessä sitä annetaan, työmaalla, kotona, omat lapset. No ainakaan työpaikalla ei rauha säily ellei ole myönteinen asenne kritiikkiä kohtaan.

Kun saa kielteistä arvostelua,kyllä sitä helposti pahoittaa mielensä.
Menee hiljaiseksi ja miettii asioita,voihan se olla oppimisenkin paikka.
Sillä on suuri merkitys miten asia tuodaan esille,
turhan paljon on turhaa arvostelu,esim.ulkonäöstä,pukeutumiseta jne.

Jotkut ihmiset tulevatkin sen vuoksi vasten mielisiksi,
kun niilä on niin arvosteleva katse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Edelliseen tekstiin "Jotkut ihmiset tulevatkin sen vuoksi vasten mielisiksi,
kun niilä on niin arvosteleva katse."

Se on totta, katse voi vaikka kuvaannollisessa merkityksessä tappaa. Mutta koko päivä voi olla pelastettu kun saa osakseen valoisan silmäyksen ja hyväksyvän katseen. Sanattomat viestit !

Lainaus:

Edelliseen tekstiin "Jotkut ihmiset tulevatkin sen vuoksi vasten mielisiksi,
kun niilä on niin arvosteleva katse."

Se on totta, katse voi vaikka kuvaannollisessa merkityksessä tappaa. Mutta koko päivä voi olla pelastettu kun saa osakseen valoisan silmäyksen ja hyväksyvän katseen. Sanattomat viestit !

Missä se itsetunto onkaan? Jos tuntemattoman ihmisen katseella on noin suuri merkitys.

Kuka tässä on tuntemattomasta puhunut. Kyllä se vastenmielisyys voi tulla tutusta sekä tuntemattomasta, eikä sillä ole mitään tekemistä itsetunnon kanssa.

Lainaus:

Lainaus:

Edelliseen tekstiin "Jotkut ihmiset tulevatkin sen vuoksi vasten mielisiksi,
kun niilä on niin arvosteleva katse."

Se on totta, katse voi vaikka kuvaannollisessa merkityksessä tappaa. Mutta koko päivä voi olla pelastettu kun saa osakseen valoisan silmäyksen ja hyväksyvän katseen. Sanattomat viestit !

Missä se itsetunto onkaan? Jos tuntemattoman ihmisen katseella on noin suuri merkitys.


Hei, ei vieraan ihmisen katseella voi olla suurta merkitystä.

Lainaus:

Jos sanomisiisi tai tekemisiisi kohdistetaan arvostelua, miten suhtaudut? Riippuuko suhtautumisesi siitä, kuka sen tekee ja millä tavalla? Annatko palautteeseen rajun vastarinnan vai myhäilet itseksesi, että vai niin?

Minulla on hivenen huono kritiikinsietokyky läheisteni mielestä. Itse olen vähän eri mieltä, mutta ehkä en osaa suhteuttaa asiaa oikein.

Tuleeko mitään mieleen omakohtaisesti?

Et kestä.

Kyllä vaikuttaa tosi paljon etenkin se millälailla kritiikkiä annetaan ja sekin kuka sen antaa. Joistakin henkilöistä on vaikea uskoa, ettei ole riidanhalua kritiikin sekaan piilotettuna. Kritiikki voi olla rakentavastikin sanottu mutta jos vähänkin huomaan että on hattuilua ilmassa,eikä tarkoitus ole hyvä, niin kyllä mulla leimahtaa heti. Minulle on sanottu että provosoidun liian herkästi ja sen myönnän. En vaan ole opettelusta huolimatta saanut itseäni neutraaliksi.
Oma käsitykseni oikeasta kritiikistä on se, että moitteen lisäksi on jotain myönteistäkin s'vyä.
Sekin vaikuttaa millainen päivä muutenkin on silloin kun joutuu kritiikin kohteeksi. Jos päivä on jo valmiiksi pilalla, kritiikki on viimeinen piste sille päivälle. Ja päinvastoin silloin, kun olo on onnellinen ja aurinkoinen ja päivä ollut mukava.

Kritiikin pitäisi aina olla sellaista rakentavaa ja kannustavaa, eikä mitään typerää töksäyttelyä. Mutta se onkin taitolaji, tuo rakentava kritiikki, riippumatta siitä, missä ja kuka sitä antaa.

Lainaus:

Kritiikin pitäisi aina olla sellaista rakentavaa ja kannustavaa, eikä mitään typerää töksäyttelyä. Mutta se onkin taitolaji, tuo rakentava kritiikki, riippumatta siitä, missä ja kuka sitä antaa.

Juuri noin! Minusta on aina tuntunut vaikealta sanoa ihmiselle, että jotain olisi hänellä petrattavaa. Varmaan johtuu siitä, että itselläni on huono itsetunto, ja olen herkkänahkainen. Saatan muistella puolen vuosisadan takaisia: "Se sanoi silloin pahasti..." , ja muistan jotkut moitteet vielä ihan sanatarkasti. Turha taakka!
Kun minun tekemisiäni arvostellaan, kuulen mielelläni mahdollisimman vähän: "Eeeei noin!", ja enemmän: "Tuon teit
tosi hyvin, mutta mitä tykkäät, voisitko tuossa toisessa jutussa tehdä toisin". Semmoisesta kehuihin verhotusta
kritiikistä minä tykkään.

Liika kehuminen saa ainakin minut lähinnä kiusaantuneeksi. Epäreilulle kritiikille saatan hymähtää.
Pomollani oli tapana sanoa silloin tällöin: "tämä meni taas hyvin", sai tuntemaan onnistuneensa joskus muulloinkin. :D

Semmoistakin omaa suhtautumista olen opetellut, että käyn mielessäni rehellisesti läpi esim.tekemäni työn ja ajattelen että tein parhaani.Jos silti saan moitetta tai palautetta yritän ottaa sen kevyemmin mutta ei aina onnistu. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa suomalaisten huonoa itsetuntoa..ei kestetä kritiikkiä.

Tarkoittaako aloittaja kehumista vai moittimista?

Kyllä kehuminen tuntuu kivemmalta, mutta myös moitteet tuntuu hyvältä jos sanat valitaan oikein.
Turha mielistely sovinnon eleenä hämmentää. "Mistäs nyt tuulee..."?

Yleensä sietokyky vaihtelee. Päivät ei ole samanlaisia.

Kysyttiin "kestätkö arvostelua"..mulle tuli se käsitys että arvostelu on negatiivista, kritisoivaa palautetta. Huomauttamista ja sen kestämistä. On se vaan aikamoinen haaste mulle ainakin ja opetella saan lopun ikää, että en ainakaan jäisi kummemmin miettimään ja kuutioimaan kaikkea arvostelua mitä kuulen, antaisin mennä toisesta korvasta ulos mutta tietenkin korjaisin, jos jotain olisin vikaan tehnyt.
Tosin kritiikkiä voi tulla vaikka ulkonäöstä.."oletpas päästänyt itsesi pulskistumaan" tai "olisikohan joku muu väri parempi sulle, kuin tuo musta" jne. Niitä kun kuulen, suuresti otan itseeni sen mukaan, kuka kommentit sanoo.
Oikealta ystävältä tai reilulta tutulta kestän paremmin kun joltain jonka kanssa muutenkin kireä ilmapiiri.
Kiva on kyllä kuulla jotain myönteistäkin.."Oletpa pirtsakan näköinen tänään" .."Tee sinä tämä kun osaat aina niin hyvin".. Kiva on myös ilahduttaa kaveria jollain myönteisellä.

Aloittaja, joka on Vanha elli

Näitä lukiessani on tullut mieleeni, että pahimmat negatiiviset arvostelut ovat aina tulleet juuri lähiomaisilta. Työelämässä sain harvoin moitteita ainakin kasvotusten. Varmasti tekemisiäni arvosteltiin takana päin, mutta asemani oli sellainen, että harvemmin mitään tuli korviini.

Asiakkailta tuli kyllä joskus kiitospostikorttejakin ulkomailta asti, mutta yleensähän se on niin, että kun asiakas on tyytyväinen, hän on hiljaa eli jos mitään ei kuulu, niin kaikki on hyvin. Siihen olin tottunut ja ihan hyvin meni niinkin.

Ehkä se asia on muuttunut, koska olen jo ollut kovin kauan pois työelämästä vai onko?

Se varmaan riippuu työstä..ehkä palvelualalla sitä kiitosta saa odottaa ja hiljaisuus on paras merkki. Toivottavasti kuitenkin nykyisin osataan arvostusta ja hyvää mieltä kiitoksella näyttää.
Olen itse tehnyt toimistotyötä mutta nykyään enemmän omaishoitajuutta äidilleni. Se on ollut mulle arvokysymys, enkä haikaile kiireiseen työelämään sen enempää.

Kritiikin kannukset..mistäs ne nyt olivatkaan?
Se siitä.
Olen hyvin paljon käynyt näitä asioita läpi elämäni aikana.On ollut tuskaisia aikoja,jolloin on haavoittunut pienimmästäkin.
On ollut aikoja,jolloin on tuntenut itsensä paljon toisia huonommaksi.
Mutta minua on auttanut varmaankin se,että en ihan pienistä poksahda,
ennenminkin provosoin lisää,mutta olen tehnyt työni nuorten parissa,jossa olen saanut niin rehellistä kommenttia kuin nuori voi antaa,puolin ja toisin ja koen olevani sillä lailla kuitenkin hyvin rakastettu.Upea tunne,kun vastaantullessa halaavat ja jäävät juttusille,tai menenmme kahville tms.
Työni on ollut kiitollista,sen tulosta ei varsinaisesti ole nähnyt kuin jotain palautetta vasta nyt,ja se kun on tullut facebookin kautta,että olen jotain voinut jeesata silloin nuorena,he,silloiset nuoreni ovat nyt melkein minun ikäisiäni,loppujen lopuksi ikäero oli hyvin pieni,vaikka se silloin tuntui suurelta,ja sitä olen tehnyt 40 vuotta.Nuoremmat eivät siis ole ikäisiäni;D
Sanoisin,että tätä nykyä kestän kyllä arvostelut,kritiikin negatiivisen ja myönteisenkin osaan ottaa vastaan,enkä vähättele.
Kuitenkin aina on oppimisen paikka ja mietiskely,jos arvostelu on negatiivinen ja se on fiksusti sanottu ja todenperäinen,eikä tuulestatemmattu.
Niitä en oikeastan ole kokenutkaan kuin näissä keskusteluissa täälä,siis jossain forumeissa,enkä sen vuoksi uniani menetä.
Tiedän virheet joihin tökkään,tiedän myös missä olen ihan ok.
Haluan vilpittömästi kuitenkin olla itse myönteinen sanomisissai,en valheella,mutta jos on jokin aihe,niin miksi en antaisi hyvää mieltä toiselle?
Nyt joku sanoo taas,että on se niin erinomainen.....mutta näin sen näen.

Anonyymille 01.12.2012 00:17 ....
Se mikä sinulle tuntuu olevan päivänselvää, on todellisuudessa suurta kirjoitetun
tekstin väärinymmärtämistä. Et näe, vaikka luulet olevasi näkevä.

Toiseksi: mitä sinä tiedät kenenkään kukkahatuista? Minulla ainakin on sopivan
kokoinen pipo päässä, talvimyrskyyn sopivan lämmin, eikä kiristä :)

Lainaus:

Päivänselvää että tällä palstalla olevat kukkahattutädit ei siedä arvostelua. Näkeehän sen sokeakin kirjoituksista,

Tämä ei mielestäni ollut rakentavaa kritiikkiä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat