Kirjailija Tuula Kallioniemi: ”En ota lapsenlapsiani yökylään”
klo 14:28 | 22.1.2019
Kirjailija Tuula Kallioniemi, 67, rakastaa lapsia, mutta ei mummovelvollisuuksia. Lastenlasten kanssa on hauskempaa, kun heidän hoitamisensa ei ole pakollista.Lue koko juttu
Sivut
Jotenkin ikävä fiilis tuli tästä jutusta jo alkuvaiheessa. Kirjailija itsekin sitten myönsi, että omat lapset ovat joskus kommentoineet "isovanhempien kiireitä". Hyvä esimerkki ihmisestä, joka ei ole kiinnostunut auttamaan lapsiaan tai lapsenlapsia. Näitä on omassakin tuttavapiirissä osunut monelle, 30-40 vuotiaalle pienten lasten vanhemmille. Isovanhemmat elävät sitä "omaa elämäänsä", lasten elämä, melu, sotkut ja muu häiriö ei siihen kuvioon sovi.
Niin eihän se ole isovanhempien velvollisuus hoitaa lapsenlapsiaan sen enempää, kuin mitä itse kokevat mieluisaksi. Nykyaika on tällaista. Ennen oli yhteisöllisempää ja varsinkin monessa sukupolvessa auteltiin perhettä/sukua. Nykyään vanhukset on laitoksissa ja monissa perheissä lapset hoidetaan itse kun tukiverkko puuttuu. Nykyään on kiin yksilökeskeistä tämä elämä..
No eipä tullut mitään ”ikävää fiilistä”. Ihan samaistuin mummoon. Tuo unettomuus on sellainen asia, jota on toisen vaikea ymmärtää.
Kun unettomana pyörii yön tai kaksi, niin sanoisimpa että meillä on ainakin myrskyvaroitus! Se on elämää kovasti rajoittava juttu, valitettavasti.
En ole pullantuoksuinen mummo (olen leiponut viimeksi vuonna 2002), mutta on tosi mukavaa, kun lapsenlapset tulevat yökylään. Koen sen tosi mukavaksi, enkä velvollisuudeksi.
Tärkein lienee että mummon kanssa voi viettää aikaa sillointällöiin, että on hyvät välit, vaikka mummo ei olisi "kakkosäiti".
Nuoret vanhemmat toki kaipaavat apua ja tukea mutta se on vaan tosiasia että kaikki isovanhemmat eivät jaksa olla niin paljon apuna kun tarve vaatisi.
Entä sitten kun mummo aikanaan kaipaa apua, eikö sitten odoteta että ulkopuolinen hoitaa mummon tai mummo menee palvelukotiin?
Silloinkaan ei pidä syyllistää jälkipolvia, vaikka eivät pidä munmoa luonaan. Hyvät välit on tärkeintä, yhteys muotoutuu joka perheessä eri tavalla.
Tältä ikäluokalta unohtuu se miten paljon omat äitinsä aikanaan hoitivat lastenlapsia kun nämä olivat pieniä. Muistan lukemattomia viikonloppuja mummolassa. Oma äitini ei sitten ole halunnut jatkaa perinnettä.
Enkä tarkoita yökyläilyjä ilman vanhempia, vaan edes sitä että koko perheenä voisi kyläillä ja aamulla nukkua hiukan pidempään.
Näissä tapauksissa täytyy muistaa, että sama oikeus helppouteen ja mukavuuteen on myös lapsilla kun vanhemmat vanhenevat. Ei tarvitse hoitaa eikä huolehtia, voi käydä vain kylässä leivoksien kanssa tai tuomassa kukkia, ei tarvitse tapella kaupungin hoivapalveluiden kanssa kotihoidosta tai hoivakotipaikasta, ei kuljettaa kaupassa tai apteekissa, siivota kylpyhuonetta tai tilata siivouspalveluita. Vastuunkantamisessa esimerkillä on voimaa.
Lisäksi jos lapsiperhe on väsynyt kovin jo pienten lasten aikana, niin tuskin he haluavat elämän hiukan helpottuessa lasten kasvaessa siirtyä hoivaamaan isovanhempia.
Ja ei, meillä ei ole näin. Meillä kaikki auttavat toisiaan, ettei kenenkään elämä muutu liian raskaaksi tai joku elämänvaihe niin työlääksi, että kaikki voimat menevät siihen.
Kyllä se nykyään on harva joka vanhempiaan hoitaa kun sen aika tulee,vaikka mummo olisi kuinka raatanut lastenlasten eteen. Mummot saattoivat hoitaa ennen hyvinkin paljon lastenlapsia mutta kun mummo tuli sairaaksi,mummo laitettiin laitokseen,näin se vaan nykyään menee.Tietysti on poikkeuksia mummo hoidetaan itse vaikkei olisi osallistunut lastenlasten hoitoon ollenkaan. Tiedän molempia tapauksia, vastavuoroisuuttakin on se riippuu vain ihmisen luonteesta.
Vaikka kuinka haluaisin ymmärtää ja kunnioittaa mummon tapaa olla mummo....
Nyt luen Reuhurinne kirjoja vähän toisella tapaa - jos luen.
Kylmä tyyppi. Kertoo vieläpä julkisesti syistä toisen lapsen hankintaan. Yäk!
Toivottavasti pojat eivät kovasti kaipaa äitiään tai lapsenlapset mummoaan.
Surullinen juttu.
voi,voi empä voi kun kummastella! tottahan toki lapsenlapset ja lapsenlapsenlapsikin ovat tervetulleita yökylään ja pitkiksikin ajoiksi hoitoon ja mummin iloksi:) pojat ovat nyt jo isoja,mutta kaikki lomat pääsiäis,hiihto,joulu,syys-ja kesälomat vietimme yhdessä! matkasimme poikien kanssa suomenmaata ristiin rastiin ja piipahdimmepa ulkomaillakin,aina lomat menivät hyvin ja pojat (joni+Joeli) käyttäytyivät hyvin! tyttäreni oli tuolloin erokriisissä ja tervetullut vapaa lapsista antoi voimaa jatkaa eteenpäin,nyt pojat ovat jo aikamiehiä ja Joelilla omakin jälkikasvua,vaan yhä muistavat mummia ja lomia mummin matkassa:) parasta mitä olen heille pystynyt koskaan antamaan!
myöhemmin järjestin tyttärelleni ja hänen uudelle(uusille)puolisoilleen kahdenkeskeistä aikaa ottamalla pojat lomailemaan luokseni Jyväskylään,tyttäreni,kolmas avioliitto on onneksi ollut kestävä ja siitä voin kiittää myös itseäni,kun hoisin lapsenlapsiani:)anna aikaa ja sydäntäsi!
Täällä toinen hyvin samankaltainen isoäiti. Tekisi ihan mieleni tavata ja istahtaa samaan pöytään kattausta oikomaan ja ajatuksia vaihtamaan.
Olet kyvykäs nainen ja sinulla on paljon annettavaa elämälle ja lapsille.
Selväksi tuli, että tuon naisen kirjoja en lapsenlapselleni lue. Itsekäs, kylmä nainen. Rivien välistä voi lukea, että myös omat lapset kyseenalaistavat äidin kanssaolon. Ihmettelen, miksi tämä nk suuri kirjailija tällaista haastattelua/kommentointia antaa. Siis ei yöksi lapsenlapsia, kun tarttee ne omat kirjailijan kauneusunet. Hohhoijaa.
Aamujutustelut peiton alla lapsenlapsen kanssa aivan ihania hetkiä:)
Nyt tiedän, mikä minusta (73v) tulee "isona"! Lastenkirjojen kirjoittaja! Ihana isoäiti, josta otan mallia :-)
No ei kyllä kaduta tippaakaan, vaikka olen juurikin PÄINVASTAINEN MUMMU ollut, eli paljonkin lastenlapsiani hoidellut. Tulivat elämääni juuri sopivasti aikanaan, kun olin jäänyt eläkkeelle 60 vuotiaana (terveenä) ja todella oli virkistävää saada olla vielä tärkeä apu nuorten talonrakentamis projektissaan yms. . Selvää oli aina, että minua ei siihen kukaan pakottanut ja sain aina sanoa jos en jaksa hoitaa. Nyt kuskaamme nuoria harrastuksiin ja seuraamme aktiivisesti heidän harrastustaan muutenkin. Se antaa elämälle vauhtia ja väriä:) Suosittelen !!!!!
Mutta ei voi muuttua joksikin, mitä ei kertakaikkiaan ole!! Eihän tuossa ole kylmyydestä kyse vaan ihan persoonallisuudesta. Itse ratkaisin asian niin, etten tehnyt lapsia, mutta tunnen monia tuollaisia mummoja ja pappoja ja eivät he sille mitään voi - eikä tarvitse! Ei täällä tarvitse esittää jotakuta muuta!!
Ei sovi tuollainen mun elämänkuvaan! Nytkin on yksi lapsenlapsi viikonloppukylässä ja se on mukavaa! Meillä kotona oli jo vanhemman veljeni lapset pitkiä aikoja mummolassa, varsinkin kesäisin. Kukon tavallaan mutta aika on kuitenkin rajallista ja haluan olla pienten kanssa niin kauan kuin jaksan❤️
Toivottavasti olen aikanaan erilainen mummo. Vaikkei koko elämä pyöri lastenlasten ympärillä, niin miksei voisi ottaa yökylään joskus. Jos ei uni muutenkaan meinaa tulla, niin eipä yksi yökyläilijä sitä pahenna, jos voi työaikansa itse valita, eikä tarvitse olla aamuvarhain työssä pirteänä.
Monen perheen jaksaminen ja kestäminen voi oikeasti olla isovanhempien avusta kiinni. Kauniita esimerkkejä siitä edellä.
Mikä oli artikkelin tarkoitus? Kuka on kiinnostunut Tuulan ajatuksista isoäitiydestä? Miksi näitä kirjoitetaan? Jokainen elää omien arvojen mukaisesti, mutta ei kai siitä tarvitse lehteen kirjoittaa. Vessapaperirullakin on ihmisillä kahdella eri tavoin, mutta kannattaako tuosta artikkelia kirjoittaa...
Olen 51 v neljän lapsen mummi. Ollaan uusioperhe ja alakouluikäisiä lapsia asuu vielä kotona kaksi. Lapset ovat kuuluneet elämääni 30v. Lapsenlapset tulevat meille, niin leikkivät "pikku tätiensä" kanssa ajattelematta, että olen toisen mummi ja toiselle äitipuoli❤️
Artikkeli sai minut miettimään, olisiko elämässäni jokin paremmin jos olisin olisin ollut tai tullut itsekkäämmäksi. Jos pienet lapset ei olisi minua kasvattaneet 30 v.tta, samalla, kun minä heitä olen hoitanut, hoivannut ja kasvattanut.
Sivut