klo 16:03 | 18.2.2019
Harmittaako tämä asia muita. Kun jäin eläkkeelle, ajattelin että nyt on aikaa. Yli 40 työvuoden jälkeen. Minulla oli hyvin stressaava työ. Nyt kaikki jopa toiset eläkeläisetkin kyselevät aina mitä nyt teen . Tyrkytetään vapaaehtoistyötä, elokuvia, eläkeläiskerhoja, ilmaisen ruuan jakamista j.n.e. Sanon aina, että olen eläkkeellä. Minua jopa nimitellään laiskaksi ja epäsosiaaliseksi. Nyt voin aamulla nukkua pitkään, ulkoilla, lukea ja kulkea kaupungilla ilman velvoitteita. Katsoa telkkaria iltamyöhälle. Tämä on ihanaa. Silti minua risoo tuo ainainen kitinä vapaaehtoistyöstä.
Eipä luulisi kuuluvan kenellekään, miten eläkepäiviä viettää.
Itsekin olin aikoinani vaativassa työssä ja lisäksi toimin myös vapaaehtoistyössä.
Nyt nautin eläkepäivistäni ja harrastan omia harrastuksiani lasten lapsien hoitamisen lisäksi.
Minulle on hiipien tullut nivelrikkoa ja se kiusaa olen liki 70. Olet onnen Pekka jos sinulla ei ole vaivoja.
Minä olen hankkinut eläkkeellä säännöllistä tekemistä dementikkojen kanssa. Se on säännöllistä viikko-ohjelmaa, jota pidän muistihäiriöisille.
En liehu teattereissa tai konserteissa enkä tansseissa. Ehkä olen menettänyt jotain. Asun ulkomailla ja käyn myös kotimaassa, siinä matkusteluni.
Kotona on vanhan talon kanssa paljon tekemistä, enenmmänkin jos jaksaisin.
Olen onnellinen ettei enää 8 vuoteen ole tarvinnut mennä päivätöihin ja ajaa ruuhkissa.
Päivät täyttyvät kun käyntiin lähteminen on hidasta, mutta vauhtiin päästyä menee omalla painolla.