Vierailija

Niin, kuinka turhia kaikki ihmiset sitten loppujen lopuksi on... olemme vain loisia maapallolla... joo musta tuntuu et oon lievästi masentunu, mut en haluu kertoo siitä kenellekään ja oon pari kertaa miettiny et jos vaan kuolisin, mut en haluu satuttaa mun perhettä tai kavereita ja en voi ees kuvitella kuinka hirveetä se niille ois, ku ei ne oo mitään tehny väärin. Mä en halua rakastaa ketään, koska mä en halua kenenkään satuttavan mun tunteita ja mun tekis mieli huutaa ja itkeä, mut en voi, koska mä koen etten ansaitse...

Kommentit (5)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Niin, kuinka turhia kaikki ihmiset sitten loppujen lopuksi on... olemme vain loisia maapallolla... joo musta tuntuu et oon lievästi masentunu, mut en haluu kertoo siitä kenellekään ja oon pari kertaa miettiny et jos vaan kuolisin, mut en haluu satuttaa mun perhettä tai kavereita ja en voi ees kuvitella kuinka hirveetä se niille ois, ku ei ne oo mitään tehny väärin. Mä en halua rakastaa ketään, koska mä en halua kenenkään satuttavan mun tunteita ja mun tekis mieli huutaa ja itkeä, mut en voi, koska mä koen etten ansaitse...

Ei kenenkään elämä ole turha. Elämä on lahja jota tulee vaalia. No toi oli aika kliseistä, mutta itserakkaus ja tyytymättömyys ja nimenomaan tyytymättömyys itseen ja tekemisiinsä, tuo pintaan negatiivisen tunteen, eikä osaa antaa arvoa itselleen.  Se poikii masennusta! Ihmiselle on annettu  taitoa tuntea, se on tarpeellinen asia, et edes tietäisi kuka ja mikä, millainen olet jos et tuntisi, ei tunteita kannata pelätä. On terveellistä itkeä silloinkun on paha olla, itku helpottaa ja on terveellistä. 

Mutta suuntaa katseesi siihen mikä on hyvin, älä siihen mikä on epätäydellistä, koska epätäydellisyys kuuluu ihmiseen. Kukaan koskaan ei ole täydellinen. Kiitollisuus tuo iloa elämään.

Opettele hyväksymään itsesi, opi myös ottamaan elämästä sitä jokapäiväistä iloa. Kun avaat silmäsi ja näet, ymmärrät kuinka paljon elämässä on asioita joista voi iloita.

Vierailija

Mun mielestä itsensä hyväksyvä ihminen voi tuntea masennusta. Ite oon kärsinyt masennuksesta jotain parikyt vuotta. Koko ajan tulee  pas..a niskaan ja vastoinkäymisiä  vaikka parhaansa yrittää. Oon itkenyt satoja ja tuhansia kertoja, ei siitä oo mitään apua paitti että kyynekanavat pysyy auki. Psykologit lässyttää sitä yhtä ja samaa kuin tuossa edellä (klo 21.52) tyyliin "elä ilon kautta, pois negatiiviset ajatukset ja sitä rataa". Oon kerran yrittänyt itsaria. Kuten näkyy, ei onnistunut. Masislääkkeitä en suostu syömään ja terapiasta ei oo mitään apua. Ihmisen elämä on lyhyt, ihan sama lähteekö täältä aikaseen. Sillon ei ainakaan joudu noihin hoitokoteihin kärsimään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä itsensä hyväksyvä ihminen voi tuntea masennusta. Ite oon kärsinyt masennuksesta jotain parikyt vuotta. Koko ajan tulee  pas..a niskaan ja vastoinkäymisiä  vaikka parhaansa yrittää. Oon itkenyt satoja ja tuhansia kertoja, ei siitä oo mitään apua paitti että kyynekanavat pysyy auki. Psykologit lässyttää sitä yhtä ja samaa kuin tuossa edellä (klo 21.52) tyyliin "elä ilon kautta, pois negatiiviset ajatukset ja sitä rataa". Oon kerran yrittänyt itsaria. Kuten näkyy, ei onnistunut. Masislääkkeitä en suostu syömään ja terapiasta ei oo mitään apua. Ihmisen elämä on lyhyt, ihan sama lähteekö täältä aikaseen. Sillon ei ainakaan joudu noihin hoitokoteihin kärsimään.

Vain ääretön tyhmyys kieltää avun itseltää tuollaisessa tilassa. Siinähän kärsit!

Vierailija

-valone-Käyttäjä698 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä itsensä hyväksyvä ihminen voi tuntea masennusta. Ite oon kärsinyt masennuksesta jotain parikyt vuotta. Koko ajan tulee  pas..a niskaan ja vastoinkäymisiä  vaikka parhaansa yrittää. Oon itkenyt satoja ja tuhansia kertoja, ei siitä oo mitään apua paitti että kyynekanavat pysyy auki. Psykologit lässyttää sitä yhtä ja samaa kuin tuossa edellä (klo 21.52) tyyliin "elä ilon kautta, pois negatiiviset ajatukset ja sitä rataa". Oon kerran yrittänyt itsaria. Kuten näkyy, ei onnistunut. Masislääkkeitä en suostu syömään ja terapiasta ei oo mitään apua. Ihmisen elämä on lyhyt, ihan sama lähteekö täältä aikaseen. Sillon ei ainakaan joudu noihin hoitokoteihin kärsimään.

Vain ääretön tyhmyys kieltää avun itseltää tuollaisessa tilassa. Siinähän kärsit!

Näin sivullisena kommentoin sen verran, että en usko tyhmyydellä olevan mitään tekemistä tämän asian kanssa.  Masennusta sairastaa moni riippumatta siitä, mikä on hänen älykkyysosamääränsä.

Vierailija

Hei ketjun aloittaja, googleta -ystävystyminen aikuisiällä, siellä löytyy www.tukinet.net vertaistukikeskustelut.
Sieltä löydät sulle sopivampaa kuin täältä eläkeläiskeskusteluista.
Kannattaa kokeilla!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat